Perinteisten pyhien luonnonpaikkojen tutkimus on ollut Suomessa melkoisessa marginaalissa viimeiset vuosikymmenet. Aihetta käsittelevä vähäinen tutkimus on sekin useimmiten tyytynyt toistamaan aiheesta jo sanottua. Aihepiirin ympärillä on kuitenkin nähtävillä pieniä merkkejä uudesta virkoamisesta. Tästä saatiin jälleen osoitus Taivaannaulan Turussa viime viikonloppuna järjestämässä Pyhät paikat perinteisessä kulttuurissa -seminaarissa.

Tapahtuman puheenvuoroissa Hiisi-hankkeen aktiivit esittelivät kansanuskon pyhistä paikoista saatuja tietoja. Folkloristi John Björkman kertoi puheenvuorossaan muun muassa siitä, miten pyhät paikat ovat maantieteellisesti sijoittuneet osaksi perinteisten yhteisöjen elämää. Uskontotieteen opiskelija Eemil Kankaanpää kävi vuorostaan seikkaperäisesti läpi hiisi-nimisten paikkojen kulttuurista kontekstia ja aiheen tutkimushistoriaa. Kankaanpää esitteli muun muassa hiisipaikalle tyypillisiä maastonpiirteitä ja peräänkuulutti poikkitieteellistä lähestymistapaa paikkojen tutkimukseen. Tähän mennessä esimerkiksi pyhien paikkojen topografinen tutkimus ollut Suomessa lähes olematonta.

Puheenvuoroista nousi esiin ajatus, että tietoa on Suomesta saatavilla paljon ja pyhien paikkojen tutkimus on vasta alkuvaiheessaan. Esikuvana Suomelle toimii Viro, jossa perinteisiä pyhiä paikkoja on tutkittu ja suojeltu jo neuvostoajan lopulta alkaen. Virolainen tutkija, tietokirjailija ja perinteentuntija Ahto Kaasik olikin saapunut seminaariin kertomaan Viron pyhistä paikoista. Virolaisten perinteiden jatkuvuus ja elinvoima herättää usein ihastusta suomalaisissa kuulijoissa, ja niin kävi tälläkin kertaa. Kaasikin esitys kirvoitti myös paljon kysymyksiä ja jatkopuheenvuoroja suomalaisilta kuulijoilta.

Luentojen lopuksi osallistujat siirtyivät bussikuljetuksella tutustumaan Liedon Keisvuoreen. Tällä tavoin osallistujat pääsivät soveltamaan saamaansa tutkimustietoa pyhien paikkojen ominaisuuksista heti maastossa. Seminaariin päätöspäivänä sunnuntaina järjestettiin lisäksi retki Liedon oletettuun pitäjänhiiteen eli yhteisölliseen kulttipaikkaan. Määrätietoisen tutkimustyön sekä maastokäyntien tavoitteena on pitkällä aikavälillä tukea Hiisi-hankkeen tavoitetta siitä, että pyhät paikat olisivat vahvemmin osa myös suomalaisten nykypäivää ja niihin liittyvät paikalliset perinteet olisivat elinvoimaisia. Seminaarin aikana keskusteltiin myös entistä vahvemmasta yhteistyöstä Suomen ja Viron välillä ja pyhiin paikkoihin liittyvien perinnäistapojen jatkamisesta.

Eemil Kankaanpään esitykseen voi tutustua tästä linkistä.

Samankaltaisia artikkeleita