Kansanuskossa vainajat ovat suvun moraalinvartijoita, perinteisten tapojen ja järjestäytyneen yhteiskunnan ylläpitäjiä. He ovat omalla esimerkillään osoittaneet suvulle tärkeät elämänarvot ja nousseet roolimallin asemaan.

Vainajauskoisen sukuyhteisön moraali on sosiaalista moraalia. Kaiken lähtökohtana on yhteisön hyvinvointi. Tällöin moraalissa on kyse pikemminkin ihmisen velvollisuuksista lähimmäisiään kohtaan kuin yksilöllisten oikeuksien korostamisesta. Moraalinen toiminta näyttäytyy luonteeltaan sellaisena, että se edistää sukuyhteisön hyvinvointia, onnea ja menestystä. Moraaliton, epäsosiaalinen toiminta taas rikkoo ja tuhoaa yhteisöä ja asettaa yksilön muiden edelle.

Vienan Karjalassa esivanhempien kunnioittaminen kulki käsi kädessä köyhien auttamisen kanssa. Sanottiin, että se joka ei vaateta ja ruoki köyhiä, kärsii nälkää ja vilua Tuonelassa. Yhteisön vähäosaisten muistaminen oli esivanhempien tahto ja heidän kaltoinkohtelunsa loukkasi tuonpuoleisen väkeä. Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan »muissinsuovatasta» joka syksyisin vietettävä suvun vainajien muistojuhla. Juhlaan kuuluu tärkeä uhriateria. Aterialle kutsuttiin sukulaiset sekä koko kylän köyhät. Köyhien oli annettava syödä ensin osansa juhlaruoista. Nämä tavat kuvastavat periaatetta, että ketään ei saanut unohtaa yhteisössä. Hyväosaiset kantoivat vastuunsa vähäosaisista, elävät kuolleista ja kuolleet elävistä.

Samankaltaisia artikkeleita