Taivaannaulan hallitus julkaisee vuosittaisen toimikautensa alkupuolelle kannanoton, jolla otetaan kantaa yhdistykselle tärkeään aiheeseen. Edellisinä vuosina on kirjoitettu muun muassa paikallisuudesta, maanläheisestä elämäntavasta ja kansanomaisesta henkisyydestä. Tänä vuonna haluamme nostaa esille maasuhteen merkityksen.

Monien vanhojen juhlaperinteidemme tärkeä osa on ollut juhlaruokien jakaminen talonhaltijan tai tontun kanssa. Juhlaruoat on valmistettu vuoden tuotosta, ja siitä kiitetään haltijaa, samalla toivoen että haltija olisi yhtä antelias tulevanakin vuonna.

Uhriantimet haltijalle ilmentävät usein juuri ihmisen ja tietyn maa-alueen suhdetta; ihmisen oikeutta käyttää sitä maata sovittuun tarkoitukseen. Haltija on ikäänkuin sen maa-alueen edustaja, tai henkilöitymä. Uhriantimet osoittavat sovitun käytön käyneen toteen ja ikäänkuin vahvistavat maan ”käyttösopimuksen”.

Perinteisessä käsitysmaailmassa korostuu ihmisen ja maan suhde. Ihmisen, edes tilan omistajan, ei ole katsottu olevan maan ylin haltija, vaan sen on katsottu kuuluvan nimenomaan haltijalle, oli kyseessä sitten talo peltoineen, metsä tai vesistö. Jopa isäntä ja emäntä anovat lupaa käyttää maata saadakseen elantonsa. Kun ajattelee, että maa ei ole täysin oma, sitä käsittelee eri tavalla varoen ja vastuullisesti.

Vuodesta toiseen toistuva käyttö, toistuvat kiitoslahjat maan haltijalle, hyvät tai huonot saannit, luovat pitkäaikaisen ja henkilökohtaisen suhteen maahan. Sen haltijasta, oli se sitten antelias, kitsas tai oikukas, tulee ikäänkuin vanha tuttu. Metsästys- ja marjastusmaihin ja kalavesiin muodostuu suhde, aivan kuin taloa ympäröiviin peltoihinkin. Niiden antimista tulee pitkäkestoisen suhteen hedelmiä.

Tavat käyttää maata ovat kuitenkin kaupungistuneessa kuluttajayhteiskunnassa muuttuneet. Marketista ostetut ruoat eivät samalla tavalla ole maasuhteen tuotoksia. Ne ovat kasvaneet vierailla pelloilla, vieraiden haltijoiden vallassa. Yhä harvemmalla edes on omaa pihaa. Jatkuva muuttaminen taas katkaisee kasvamassa olevan ympäristösuhteen.

Hyvä tapa vaalia perinteistä maasuhdetta on esimerkiksi oman ruoan kasvattaminen omalla maalla, edes pienissä määrin. Vaikka harva nykyään hakee metsänhaltijan antimia riistan muodossa, voidaan henkisen virkistymisen hakeminen samasta metsästäkin nähdä maasuhteen ylläpitämisenä.

Taivaannaulan hallitus kehottaakin ihmisiä kiinnittämään huomiota maasuhteeseensa; onko sinulla oma piha, tai käytkö samassa metsässä toistuvasti? Kiinnitä siihen huomiota. Yritä luoda pitkäaikainen suhde samaan paikkaan, vaikka et omistaisikaan sitä. Käy siellä vuodesta toiseen, tutustu sen luonteeseen ja olemukseen. Näin ehkä voi oppia tuntemaan sen paikan haltijan.

Taivaannaulan hallitus

Samankaltaisia artikkeleita