Taivaannaula julkaisee kevättalven aikana kansatieteilijä Ildikó Lehtisen artikkeleita suomalais-ugrilaisten kansojen puvuista. Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin inkeroisten ja vatjalaisten asuja. Tämä toinen osa kertoo komien asuista.

Komeja asuu Uralin länsipuolella etelästä aina Vjatka- ja Kamajokien varsilta pohjoiseen Isonmaan tundraan ulottuvalla laajalla alueella. Komin tasavallan pääkaupunkina on Syktyvkar Sysola- ja Vytšegdajokien yhtymäkohdassa. Metsä on ollut aina komilaisten elättäjä ja metsistä Komi tunnetaan. Euroopan suurin luonnonsuojelualue Jugyd va (’Kirkas vesi’) perustettiin 1990 ja se valittiin 1995 Unescon maailmanperintökohteisiin.

Komit ovat olleet maanviljelijöitä eteläisillä viljavilla alueilla. Metsästystä harjoitettiin yleisesti aina 1960-luvulle asti. Pohjoisessa laajamittainen poronhoito ja sen myötä nahkateollisuus ovat tuoneet vaurautta Ižmajoen varsille. Karjalaisten tavoin komilaiset olivat arvostettuja kauppiaita, joita kutsuttiin paikkakunnan mukaan ”oveliksi ižmalaisiksi”. Komilaiset kauppiaat uskaltautuivat vaaroja kaihtamatta niin kauas länteen aina jopa Norjaan asti kuin myös itään, Uralin yli Siperiaan.

Komit ovat uskonnoltaan ortodokseja. Vaikka neuvostovallan aikana kirkkoja suljettiin, rukoushuoneissa ja kotioloissa on silti vietetty kirkollisia pyhiä useimmiten naisten vetäminä.

Miesten puvuista


Useita viikkoja kestävillä erämatkoilla komilaiset metsästäjät pukeutuivat käytännöllisesti. Sarkahousujen kanssa pidettiin sarkatakkia, jalkoihin vedettiin kuviolliset villasukat ja nahkasaappaat. Päällimmäisenä vaatekappaleena oli liivi. Se oli nelikulmainen sarkakangas- tai nahkapala, jonka keskelle leikattiin pääntie. Hihaton liivi ulottui vyötärön alapuolelle. Etu- ja selkäkappale kiinnitettiin sivuista toisiinsa nauhoin tai hihnoin. Lämmintä liiviä pidettiin päällysvaatteena. Myös naiset käyttivät sellaista marjassa tai vaikkapa navettatöissä.

Poronhoitajat ovat pukeutuneet nenetsien ja hantien tapaan poronnahkaiseen umpiturkkiin, malitsaan. Kylmällä säällä sen päälle on vedetty kaksinkertainen poronnahkaturkki, joka koristeltiin saamelaisten tapaan värikkäillä verkanauhoilla.

Komilaisen metsästäjän puku, johon kuuluu nahkaliivi laz. Syktyvkarin yliopiston Arkeologian ja etnografian museo, proekt "Zyrjanski mir". Kuvakaappaus: http://zo.syktsu.ru
Komilaisen metsästäjän puku, johon kuuluu nahkaliivi laz. Syktyvkarin yliopiston Arkeologian ja etnografian museo, proekt ”Zyrjanski mir”. Kuvakaappaus: http://zo.syktsu.ru

Naisten puvuista

Naiset olivat taidokkaita kutojia. Miesten ja naisten pitkät valkoiset paidat ommeltiin pellavapalttinasta ja koristeltiin joko punapoiminnalla tai punaisella etupisto-ompelulla. Naisten pukuun kuului paidan lisäksi olkainhame ja esiliina. Työhameet ommeltiin kotikutoisesta siniseksi värjätystä pellavakankaasta. Sinipainokuviollinen pellavakangas ja kirkasvärinen silkkikangas olivat juhlahamekankaita.

Komilaisen naisen puku Udorajoelta. Siihen kuuluu pitkä paita ja painokuviollisesta kankaasta ommeltu sarafaanihame. Syktyvkarin yliopiston Arkeologian ja etnografian museo, proekt ”Zyrjanski mir”. Kuvakaappaus: http://zo.syktsu.ru
Komilaisen naisen puku Udorajoelta. Siihen kuuluu pitkä paita ja painokuviollisesta kankaasta ommeltu sarafaanihame. Syktyvkarin yliopiston Arkeologian ja etnografian museo, proekt ”Zyrjanski mir”. Kuvakaappaus: http://zo.syktsu.ru
Yksityiskohta naisen tähtikuviolliseksi painetusta olkainhameesta. Suomen kansallismuseo.
Yksityiskohta naisen tähtikuviolliseksi painetusta olkainhameesta. Suomen kansallismuseo.
Naisen olkainhame komilaisalueen pohjoispuolelta. Suomen kansallismuseo.
Naisen olkainhame komilaisalueen pohjoispuolelta. Suomen kansallismuseo.

Pohjoisessa varakkaat emännät pukeutuivat silkkiin ja samettiin. Keltainen oli suosittu paidan ja esiliinan, vihreä ja viininpunainen hameen värinä. Koreutta lisäsi hihaton liivi, joka komeilla, kuten myös karjalaisilla ja pomoreilla, ommeltiin kultalankakoristeisesta brokadikankaasta. Meripihkahelmet koristivat nuorten tyttöjen kaulaa, ja korviin ripustettiin vuorikristallein koristellut korvarenkaat. Lakeissa oli Karjalasta tunnettua kultalankaompelua ja helmikirjontaa. Letkajoen varsikylissä komilaiset naiset käyttivät kirjontakoristeisia sorokka-päähineitä. Otsakappaleen kirjonta tehtiin valkoisella silkkilangalla etu- ja puoliristipistoin tai reikä-ompelein.

Komilaisen naisen puku Ižmajoelta. Paita, hame ja esiliina on ommeltu silkkikankaasta. Syktyvkarin yliopiston Arkeologian ja etnografian museo, proekt "Zyrjanski mir". Kuvakaappaus: http://zo.syktsu.ru
Komilaisen naisen puku Ižmajoelta. Paita, hame ja esiliina on ommeltu silkkikankaasta. Syktyvkarin yliopiston Arkeologian ja etnografian museo, proekt ”Zyrjanski mir”. Kuvakaappaus: http://zo.syktsu.ru
Silkkiin ja samettiin pukeutuneita komilaisia Ižmajoelta. Kansallispukuja pidetään yhä juhlapäivinä. Kuvakaappaus www.wlooks.ru/nacionalnye-kostyumy/komi
Silkkiin ja samettiin pukeutuneita komilaisia Ižmajoelta. Kansallispukuja pidetään yhä juhlapäivinä. Kuvakaappaus www.wlooks.ru/nacionalnye-kostyumy/komi

Värikkäistä villalangoista neulotut kirjosukat kuuluivat niin miesten kuin naistenkin pukuihin. Useimmiten sukkien terät neulottiin yksiväriseksi joko luonnonvalkoisista ja tummansiniseksi värjätyistä villalangoista. Hameen alta pilkottava varsi oli kuviollinen. Kuvioiden värit ja sommittelu vaihtelivat paikkakunnittain. Kintaat ja sukat olivat taidonnäytteitä ja kelpasivat häälahjoiksi. Ne olivat myös käytännöllisiä talvipakkasella, useita viikkoja kestävillä erä- ja kauppamatkoilla. Kirjokintaita ja -sukkia neulotaan edelleen.

Komilaisia suomalais-ugrilaisessa maailmankongressissa Lahdessa kesällä 2016. Miehen neulepusero on perinteisen mallin mukaan tehty. Kuva Ildikó Lehtinen.
Komilaisia suomalais-ugrilaisessa maailmankongressissa Lahdessa kesällä 2016. Miehen neulepusero on perinteisen mallin mukaan tehty. Kuva Ildikó Lehtinen.


Mitä perinteisestä käsityötaidosta on jäljellä? Kominmaan väestörakenne on ratkaisevasti muuttunut 1930-luvulta lähtien, jolloin perustettiin alueelle vankileirejä. Nyt komeja, komisyrjäänejä ja -permjakkeja, on noin 400 000 ja he ovat Komin tasavallassa vähemmistönä. Kuitenkin komin kieltä kuuluu ja näkyy katukuvassa, ja perinteistä käsityötaitoa muokataan katu-uskottavaksi. Svetlana Turova perusti design-liikkeen vuonna 2011 ja hän panostaa neuleisiin. Nyt Jugyd-art / Clere-art –liikkeen tuotteita myydään paitsi Komissa ja nettikaupassa, mutta myös Moskovassa. Oksana Kukuškina työstää huopasaappaita uuteen uskoon yhdistäen kauneutta ja käytännöllisyyttä.

Kukkakuvioin koristellut huovikkaat Sykstyvkarin kauppahallissa kevättalvella 2008. Kuva Ildikó Lehtinen.
Kukkakuvioin koristellut huovikkaat Sykstyvkarin kauppahallissa kevättalvella 2008. Kuva Ildikó Lehtinen.
Neule Clere-Art / Jugyd Art -valikoimasta. Kuvakaappaus: http://blog.bnkomi.ru/post-3936/
Neule Clere-Art / Jugyd Art -valikoimasta. Kuvakaappaus: http://blog.bnkomi.ru/post-3936/

Ildikó Lehtinen

Aiheesta enemmän

Konttinen, Jussi. Sankarimatkailijan Komi. Helsinki: LIKE 2007.
Lehtinen, Ildikó & Punamäki, Anja. Neuleita Suomen kansallismuseon suomalais-ugrilaisista kokoelmista. Helsinki: Museovirasto.
Volgan mutkasta Siperiaan. Sukulaiskansat tämän päivän Venäjällä. Toimittanut Ildikó Lehtinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1360. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.
www.finna.fi

Samankaltaisia artikkeleita