Taivaannaula on julkaissut kevään aikana kansatieteilijä Ildikó Lehtisen artikkeleita suomalais-ugrilaisten kansojen puvuista. Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin inkeroisten ja vatjalaisten asuja. Toisessa osassa esiteltiin komien asuja. Kolmannessa osassa katseet käännettiin marien upeisiin perinneasuihin, neljännessä osassa käänsimme katseen Mordvan ja viidennessä osassa sukukansamme udmurttien suuntaan. Nyt päätämme matkamme sukukansojen pariin tutustumalla Siperian hantien ja mansien asuihin.

Poropaimentolaisten, metsästäjien ja kalastajien yhteisöissä naisten tärkeimpiä tehtäviä on ollut perheen vaatettaminen. Miesten pyydystettyä ja teurastettua eläimet naiset ovat muokanneet ja ommelleet poron, jäniksen, ahman, oravan tai naalin, jopa mateen nahat vaatteiksi. Työ kestää kauan, ja naisille syntyy läheinen suhde valmistamiinsa vaatteisiin.

Arktisilla ja subarktisilla alueilla ankarat luonnonolot ja elinkeinot määräävät pukeutumistavat. Vaatteiden tulee talvella suojata kantajaansa viimalta ja jopa alle 60 asteen laskevalta pakkaselta. Siperian kansojen toimeentulo on ollut riippuvaista pyyntielinkeinoista, kalastuksesta, metsästyksestä ja poronhoidosta. Niiden avulla on hankittu välttämättömät raaka-aineet ja tyydytetty perustarpeet. Myös vaatteiden materiaalit on suurelta osin saatu metsästämällä tai poronhoidon avulla.

Poroturkkiin pukeutuneita mansinaisia. Edestä avonaisissa turkeissa on mosaiikkikoristelua. Asuun kuului suurkokoinen hapsureunainen huivi. Kuva Artturi Kannisto 1906. Museovirasto.
Poroturkkiin pukeutuneita mansinaisia. Edestä avonaisissa turkeissa on mosaiikkikoristelua. Asuun kuului suurkokoinen hapsureunainen huivi. Kuva Artturi Kannisto 1906. Museovirasto.
Mansinaisia Sygvajoen varrelta. Kuva U.T. Sirelius 1899-1900. Museovirasto.
Mansinaisia Sygvajoen varrelta. Kuva U.T. Sirelius 1899-1900. Museovirasto.

Nahkavaatteiden käyttö on tarkoituksenmukaista kylmässä ilmassa. Tundralla tarkenee umpiturkeissa, joita voidaan pukea useita päällekkäin. Taigassa edestä avonainen, lyhyt turkki on metsästäjien ja kalastajien käytännöllinen asu. Naisten edestä avoin turkki antaa mahdollisuuden imettää lasta matkallakin. Lasten vaatteet ommeltiin ja ommellaan  yhä saman mallisiksi kuin aikuisten puvut. Poron- ja linnunnahoista tehty umpiturkki villaisine suojuksineen pitää lapsen lämpimänä kovallakin pakkasella.

Liikkuva elintapa vaikuttaa myös vaatteiden määrään. 1940-luvulla hantilaisella naisella oli keskimäärin kaksi turkkia, 5-10 edestä avonaista viittaa, 3-5 paitaa ja kahdet housut. Miehen vaatetus oli niukempi: kolme umpiturkkia, joista yhdessä karvapuoli sisäänpäin, toisessa ulospäin ja kolmas kulunut turkki kesäkäyttöön, 2-3 paitaa ja kaksi paria housuja.

Sekä arki- että juhlapuvut koristeltiin applikoimalla, mosaiikkitekniikalla, helmikirjonnalla ja hapsuilla. Puvun koristeaiheet ja -tekniikat paljastivat kantajansa etnisen ryhmän. Kirjontakuviot ja metallihelat olivat lisäksi suojelevia amulettej

Yksityiskohta hantinaisen kirjontakoristeisesta paidasta. Hantinkielisen alueen eteläosissa Kondajoella pella- tai nokkoskankaisia paitoja koristeltiin villalankakirjonna 1800-luvun puolivälissä. Teeri-kuviot olivat suosittuja aiheita kirjonnassa ja myös tuohiesineiden koristelussa. Suomen kansallismuseo.
Yksityiskohta hantinaisen kirjontakoristeisesta paidasta. Hantinkielisen alueen eteläosissa Kondajoella pella- tai nokkoskankaisia paitoja koristeltiin villalankakirjonna 1800-luvun puolivälissä. Teeri-kuviot olivat suosittuja aiheita kirjonnassa ja myös tuohiesineiden koristelussa. Suomen kansallismuseo.
Hantinaisten kesäsaappaat on porosäämiskästä. Koristekuviot on tehty koivunkäävästä saadulla väriaineella. Suomen kansallismuseo.
Hantinaisten kesäsaappaat on porosäämiskästä. Koristekuviot on tehty koivunkäävästä saadulla väriaineella. Suomen kansallismuseo.
Mosaiikkikoristelu on tehty erivärisistä verkapaloista. Kuva Ildikó Lehtinen.
Mosaiikkikoristelu on tehty erivärisistä verkapaloista. Kuva Ildikó Lehtinen.

Siperia on ollut keskiajalta lähtien turkiskaupan keskus. Kauppiaat ja veronkantajat välittivät alueen alkuperäisasukkaille lasihelmiä, metallisia koruja ja villakankaita 1500-luvulta lähtien. Pohjoisessa verkaa on käytetty vain nahkavaatteiden koristeluun, etelässä siitä on ommeltu turkinkielisten kansojen tapaan halatteja. Neuvostovallan aikana nahkavaatteiden ompelutaito väheni, koska sisäoppilaitoksissa tytöille ei opetettu perinteisiä käsityötaitoja.

Pyyntielinkeinoihin perustuvan talouden ovat mullistaneet vuoden 1960 jälkeiset öljy- ja maakaasulöydöt. Jamalin niemimaalla, tundran soilla ja metsäseuduilla Obin ja Irtyšin varrella porataan öljyä ja maakaasua, jonka osuus Venäjän tuotannosta on yli 80 %. Öljyteollisuuden tarpeisiin on rakennettu valtava tieverkosto ja uusia kaupunkeja, joihin on muuttanut asukkaita eri puolelta Venäjää. Perinteiset elinkeinot ovat häviämäisillään, ja siitä johtuen teollisesti valmistetut asut syrjäyttämässä entisajan käytännöllisen vaatetuksen. Tänä päivänä tundran poropaimenten umpiturkista ja koristeellisesta vyöstä on tullut kansallisen identiteetin symboleja, vaikka niiden tekijöistä on pulaa. Monet nuoret naiset eivät enää sopeudu paimentolaiselämään, ja jokaisen naisen aikaisemmin taitamia käsitöitä hallitsevat enää harvat.

Mosaiikkikoristelu tehdään puisen muotin avulla. Hantinainen leikkaamassa koristeaiheita poronnahkaan. Myyntikoju on pystytetty Hanty-Mansijskin keskustorille kesällä 2008. Kuva Ildikó Lehtinen.
Mosaiikkikoristelu tehdään puisen muotin avulla. Hantinainen leikkaamassa koristeaiheita poronnahkaan. Myyntikoju on pystytetty Hanty-Mansijskin keskustorille kesällä 2008. Kuva Ildikó Lehtinen.
Pikkutyttö kansallispuvussa Torum maa -ulkomuseossa Hanty-Mansijskissa. Kuva Ildikó Lehtinen 2008.
Pikkutyttö kansallispuvussa Torum maa -ulkomuseossa Hanty-Mansijskissa. Kuva Ildikó Lehtinen 2008.
Ulkomuseossa myydään kansallispukuja niin lapsille kuin myös aikuisille. Kuva Ildikó Lehtinen 2008.
Ulkomuseossa myydään kansallispukuja niin lapsille kuin myös aikuisille. Kuva Ildikó Lehtinen 2008.
Kansallispukuisia hanteja Torum maa -ulkomuseossa kesällä 2008. Kuva Ildikó Lehtinen.
Kansallispukuisia hanteja Torum maa -ulkomuseossa kesällä 2008. Kuva Ildikó Lehtinen.

Alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä käytetään brändinä matkailussa ja teollisuudessa. Kaupungeissa kansallispukuja on näkyvästi esillä ainoastaan maailman alkuperäiskansojen päivänä 9.8. ja suomalais-ugrilaisilla folklorefestivaaleilla. Ulkomuseossa esitetään peijaisia teatterinäytöksen tapaan.

Hantinainen koristeellisessa poroturkissaan. Salehard 2014. Kuva Ildikó Lehtinen.
Hantinainen koristeellisessa poroturkissaan. Salehard 2014. Kuva Ildikó Lehtinen.
Hantilaisia poropaimentolaispariskunta myymässä poronlihaa ja poronahkaisia saapikkaita Salehardin torilla. Kuva Ildikó Lehtinen 2014.
Hantilaisia poropaimentolaispariskunta myymässä poronlihaa ja poronahkaisia saapikkaita Salehardin torilla. Kuva Ildikó Lehtinen 2014.
Hantilaisia naisia poroturkeissaan Salehardin lumimyräkässä. Kuva Ildikó Lehtinen 2014.
Hantilaisia naisia poroturkeissaan Salehardin lumimyräkässä. Kuva Ildikó Lehtinen 2014.
Hantimiesten vöitä vyöllisineen oli myytävänä Salehardin käsityökaupassa. Kuva Ildikó Lehtinen 2014.
Hantimiesten vöitä vyöllisineen oli myytävänä Salehardin käsityökaupassa. Kuva Ildikó Lehtinen 2014.

Ildikó Lehtinen

Aiheesta enemmän

www.finna.fi

www.nba.fi/hanti

Богордаева, А.А. Традиционный костюм обских угров. Новосибирск: Наука. 2006.

Прыткова, Н.Ф. Одежда хантов. Сборник Музея антропологии и этнографии 15. Ленинград 1953.

Saar, Edgar. Põhjahantide rahvarõivad 20. sajandi viimasel veerandil./ Folk Costumes of the Northern Khanty in the Last Quarter of the 20th Century. Tartu: Eesti Rahva Muuseum / Estonian National Museum. 2008.

Siberia. Life on the Taiga and Tundra. Edited by Ildikó Lehtinen. Helsinki: National Board of Antiquities.2002.

Vahter, Tyyni. Obinugrilaisten kansojen koristekuosit./ Ornamentik der Ob-Ugrier. Suomalais-Ugrilaisen Seuran kansatieteellisiä julkaisuja IX. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 1953.

Volgan mutkasta Siperiaan. Sukulaiskansat tämän päivän Venäjällä. Toimittanut Ildikó Lehtinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1360. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.