Taivaannaula on julkaissut kevään aikana kansatieteilijä Ildikó Lehtisen artikkeleita suomalais-ugrilaisten kansojen puvuista. Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin inkeroisten ja vatjalaisten asuja. Toisessa osassa esiteltiin komien asuja. Kolmannessa osassa katseet käännettiin marien upeisiin perinneasuihin, neljännessä osassa käänsimme katseen Mordvan ja viidennessä osassa sukukansamme udmurttien suuntaan. Nyt päätämme matkamme sukukansojen pariin tutustumalla Siperian hantien ja mansien asuihin.
Poropaimentolaisten, metsästäjien ja kalastajien yhteisöissä naisten tärkeimpiä tehtäviä on ollut perheen vaatettaminen. Miesten pyydystettyä ja teurastettua eläimet naiset ovat muokanneet ja ommelleet poron, jäniksen, ahman, oravan tai naalin, jopa mateen nahat vaatteiksi. Työ kestää kauan, ja naisille syntyy läheinen suhde valmistamiinsa vaatteisiin.
Arktisilla ja subarktisilla alueilla ankarat luonnonolot ja elinkeinot määräävät pukeutumistavat. Vaatteiden tulee talvella suojata kantajaansa viimalta ja jopa alle 60 asteen laskevalta pakkaselta. Siperian kansojen toimeentulo on ollut riippuvaista pyyntielinkeinoista, kalastuksesta, metsästyksestä ja poronhoidosta. Niiden avulla on hankittu välttämättömät raaka-aineet ja tyydytetty perustarpeet. Myös vaatteiden materiaalit on suurelta osin saatu metsästämällä tai poronhoidon avulla.
Nahkavaatteiden käyttö on tarkoituksenmukaista kylmässä ilmassa. Tundralla tarkenee umpiturkeissa, joita voidaan pukea useita päällekkäin. Taigassa edestä avonainen, lyhyt turkki on metsästäjien ja kalastajien käytännöllinen asu. Naisten edestä avoin turkki antaa mahdollisuuden imettää lasta matkallakin. Lasten vaatteet ommeltiin ja ommellaan yhä saman mallisiksi kuin aikuisten puvut. Poron- ja linnunnahoista tehty umpiturkki villaisine suojuksineen pitää lapsen lämpimänä kovallakin pakkasella.
Liikkuva elintapa vaikuttaa myös vaatteiden määrään. 1940-luvulla hantilaisella naisella oli keskimäärin kaksi turkkia, 5-10 edestä avonaista viittaa, 3-5 paitaa ja kahdet housut. Miehen vaatetus oli niukempi: kolme umpiturkkia, joista yhdessä karvapuoli sisäänpäin, toisessa ulospäin ja kolmas kulunut turkki kesäkäyttöön, 2-3 paitaa ja kaksi paria housuja.
Sekä arki- että juhlapuvut koristeltiin applikoimalla, mosaiikkitekniikalla, helmikirjonnalla ja hapsuilla. Puvun koristeaiheet ja -tekniikat paljastivat kantajansa etnisen ryhmän. Kirjontakuviot ja metallihelat olivat lisäksi suojelevia amulettej
Siperia on ollut keskiajalta lähtien turkiskaupan keskus. Kauppiaat ja veronkantajat välittivät alueen alkuperäisasukkaille lasihelmiä, metallisia koruja ja villakankaita 1500-luvulta lähtien. Pohjoisessa verkaa on käytetty vain nahkavaatteiden koristeluun, etelässä siitä on ommeltu turkinkielisten kansojen tapaan halatteja. Neuvostovallan aikana nahkavaatteiden ompelutaito väheni, koska sisäoppilaitoksissa tytöille ei opetettu perinteisiä käsityötaitoja.
Pyyntielinkeinoihin perustuvan talouden ovat mullistaneet vuoden 1960 jälkeiset öljy- ja maakaasulöydöt. Jamalin niemimaalla, tundran soilla ja metsäseuduilla Obin ja Irtyšin varrella porataan öljyä ja maakaasua, jonka osuus Venäjän tuotannosta on yli 80 %. Öljyteollisuuden tarpeisiin on rakennettu valtava tieverkosto ja uusia kaupunkeja, joihin on muuttanut asukkaita eri puolelta Venäjää. Perinteiset elinkeinot ovat häviämäisillään, ja siitä johtuen teollisesti valmistetut asut syrjäyttämässä entisajan käytännöllisen vaatetuksen. Tänä päivänä tundran poropaimenten umpiturkista ja koristeellisesta vyöstä on tullut kansallisen identiteetin symboleja, vaikka niiden tekijöistä on pulaa. Monet nuoret naiset eivät enää sopeudu paimentolaiselämään, ja jokaisen naisen aikaisemmin taitamia käsitöitä hallitsevat enää harvat.
Alkuperäiskansojen kulttuuriperintöä käytetään brändinä matkailussa ja teollisuudessa. Kaupungeissa kansallispukuja on näkyvästi esillä ainoastaan maailman alkuperäiskansojen päivänä 9.8. ja suomalais-ugrilaisilla folklorefestivaaleilla. Ulkomuseossa esitetään peijaisia teatterinäytöksen tapaan.
Ildikó Lehtinen
Aiheesta enemmän
Богордаева, А.А. Традиционный костюм обских угров. Новосибирск: Наука. 2006.
Прыткова, Н.Ф. Одежда хантов. Сборник Музея антропологии и этнографии 15. Ленинград 1953.
Saar, Edgar. Põhjahantide rahvarõivad 20. sajandi viimasel veerandil./ Folk Costumes of the Northern Khanty in the Last Quarter of the 20th Century. Tartu: Eesti Rahva Muuseum / Estonian National Museum. 2008.
Siberia. Life on the Taiga and Tundra. Edited by Ildikó Lehtinen. Helsinki: National Board of Antiquities.2002.
Vahter, Tyyni. Obinugrilaisten kansojen koristekuosit./ Ornamentik der Ob-Ugrier. Suomalais-Ugrilaisen Seuran kansatieteellisiä julkaisuja IX. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 1953.
Volgan mutkasta Siperiaan. Sukulaiskansat tämän päivän Venäjällä. Toimittanut Ildikó Lehtinen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1360. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2012.