Syyskuussa uutisoimme udmurttilaisesta kieliaktivistista Albert Razinista, joka menehtyi palovammoihin Udmurtian pääkaupungissa Iževskissä. Razin, tunnettu udmurttioppinut, sytytti itsensä tuleen Udmurtian alueparlamentin edessä vastalauseena udmurttien kieltä ja kulttuuria tuhoavalle politiikalle.

Sunnuntaina tuli kuluneeksi 40 vuorokautta Razinin kuolemasta, mikä on perinteisesti merkittävä ajanjakso monien uralilaisten kansojen kulttuureissa. Kun kuolemasta on kulunut 40 vuorokautta, on sopiva hetki puhdistautua saunassa ja kokoontua sen jälkeen muistelemaan vainajaa. Tallinnan Telliskivessä kokoontuikin sunnuntaina joukko udmurtteja, virolaisia ja suomalaisia – joista monet tunsivat Razinin henkilökohtaisesti – muistelemaan häntä ja hänen elämäntyötään. Muistajaisia pidettiin myös Tartossa, Unkarissa ja Marinmaalla.

Udmurttien järjestämässä tilaisuudessa Tallinnassa kuultiin udmurttilaista laulua sekä puheenvuoroja muun muassa Maavalla Kodan edustajilta sekä Esa-Jussi Salmiselta Sukukansojen ystävät ry:stä. Puhujina olivat myös suomalais-ugrilaisten kirjallisuuksien järjestön edustaja Arvo Valton sekä Fenno-Ugrian edustaja Jaak Prozes. Valton puhui udmurtinkielisen koulutuksen tärkeydestä ja uuden kielilain vaikutuksesta siihen. Hän myös ehdotti vuosittaisen Razinin muistoa kunnioittavan palkinnon luomista, millä palkittaisiin uralilaisten kielten säilyttämisestä ja kehittämisestä. Prozes jakoi myös kokemuksensa uutisesta kuulemisestaan sekä kertoi Venäjän median reaktion hiljaisuudesta sekä venäläisen yhteiskunnan asenneilmapiiristä vähemmistökansoja kohtaan.

Taivaannaulan Anssi Alhonen esitti puheenvuorossaan surunvalittelut Razinin omaisille ja ystäville. Alhosen puhe, jossa hän lainasi saamelaisrunoilija Kirsti Palttoa, käsitteli oman kielen menettämisen tragediaa. Äidinkielen menettäminen edustaa kulttuurista muistinmenetystä sekä yksilölle syvää henkilökohtaista murhenäytelmää. Alhonen nosti myös esiin, miten vasta Razinin järkyttävä kuolintapaus ylitti uutiskynnyksen Suomessa. Tämä alleviivasi sitä, miten vähäistä uralilaisten kansojen asioiden käsittely ylipäätään on suomalaisessa mediassa.

Muistajaisten jälkeen osallistuttiin samassa rakennuksessa pidettyyn Sukukansapäivien pääkonserttiin. Konsertissa kuultiin laulua ja tanssia lähes kaikilta uralilaisilta kansoilta. Kokonaisuuden päätti Wimme Saaren huikea esitys, jossa hän joikui yleisön juoksemaan kettuna tunturiin.

Albert Razinin aloittama työ jatkuu, eikä häntä tulla unohtamaan.

Samankaltaisia artikkeleita