Metsäsuomalaiset olivat savolaisia ja pohjoishämäläisiä kaskiviljelijöitä, jotka vaelsivat uusien kaskimaiden perässä Ruotsin ja Norjan metsiin. Huhtakaski mahdollisti elämän asumattomissa erämaissa, joita nykyisinkin kutsutaan suomalaismetsiksi. Muuttoaalto alkoi 1500-luvulla ja kesti noin sata vuotta. Metsäsuomalaisten tyyssijaksi muodosti vuosisatojen saatossa Värmlanti, jossa myös metsäsuomalaisten kieli ja kulttuuri säilyivät pisimpään.

Eristäytyneet metsäsuomalaisten yhteisöt säilyttivät monia tapoja ja uskomuksia, jotka olivat jo kadonneet Suomesta. Muun muassa tieto myyttisen sammon ja maailmanpylvään samuudesta säilyi metsäsuomalaisten keskuudessa paremmin kuin Suomessa. Erityisen tunnettu perinteen säilyttäjä oli Kaisa Vilhuinen, jolta taltioitiin suuri määrä runoja ja loitsuja, tapoja ja taikoja, sääennustuksia, arvoituksia ja sananlaskuja.

Metsissä suomalaiset puhuivat omaa kieltään, mutta eivät ruotsalaisten seurassa. Tämä oli seurausta metsäsuomalaisiin kohdistetusta pilkasta ja jopa vainosta. Valtaväestö myös vältteli heitä, sillä kerrottiin hurjia tarinoita suomalaisista tietäjistä ja loitsuista. Metsäsuomalaisten “vaikeneminen” valtaväestön seurassa oli niin täydellistä, että ruotsalaisen yläluokan piirissä jopa luultiin 1800-luvulla koko kielen ja kulttuurin kadonneen.

Ruotsissa asuessaan kansanrunouden kerääjä C.A. Gottlund kuuli takamaiden havumetsissä ja syvissä laaksoissa elävistä metsäsuomalaisista. Gottlund matkusti vuonna 1817 Finnskogariin, josta hän löysi puhdasta savon kieltä puhuvia kaskiviljelijöitä. Suomentaitoiset osasivat kertoa Gottlundille sukunsa vaiheista jopa kuusi sukupolvea taaksepäin, mutta kielen unohtaneet olivat jo menettäneet muiston esivanhemmistaan.

Gottlund ja hänen jäljissään seuranneet perinteenkerääjät keräsivät metsäsuomalaisilta mittavat määrät suomenkielistä kansanperinnettä. Gottlundin yritykset kohentaa metsäsuomalaisten kielen ja kulttuurin asemaa eivät kuitenkaan onnistunut. Vähemmistön saama huomio johtikin entistä voimakkaampaan ruotsalaistamiseen. Gottlundin metsäsuomalaisten tuella ajama hanke itsehallintoalueesta kaatui sekin valtiopäivillä.

Viimeiset savoa äidinkielenään puhuneet metsäsuomalaiset kuolivat 1960-luvulla. Sittemmin kiinnostus metsäsuomalaisia kulttuuriperinteitä, kulttuurin jäänteitä ja paikannimiä kohtaan on ollut kasvussa Ruotsissa. Nykyisin metsäsuomalainen sukutausta voi olla ihmiselle jo ylpeydenaihe.