»Portit Pohjolan näkyvät,
Paistavat pahat veräjät,
Kannet kirjo kiimottavat»

Kansanrunoissa myyttiseen Pohjolaan saapuva tunnistaa määränpäänsä läheisyyden paisteesta ja kuumotuksesta. Puhutaan »Pohjolan porteista», joilla tarkoitetaan pohjoisella taivaalla loistavaa revontulikaarta.

Tverinkarjalaisten murteessa revontulista käytetään edelleen portin pieliin viittaavaa ilmaisua »tulizet pattsahat». Revontulilla on useita muitakin nimityksiä eri puolilla Suomea. Etelä-Pohjanmaalla ne ovat ovat »rutjat» tai »Ruijan valkea». Pohjois-Hämeessä on sanottu, että »välyt palaa» tai »pohjanen välyää». Kankaanpäässä sanotaan, että »pohjoinen seilaa» kun revontulet nousevat taivaanrantaan.

Revontulet-nimitystä ei esiinny vanhemmissa kansanrunoissa, ja se on yhdistetty Itä- ja Pohjois-Suomen kansanuskomuksiin tulirevosta eli tulikosta, joka on jokaisen metsästäjän tavoittelema saalis. Legendaarisen tuliketun pyydystäminen merkitsi elämän päämäärän täyttymystä: sen kaataja tulisi rikkaaksi ja kuuluisaksi.

Revontulien on uskottu syntyvän, kun Lapissa juoksevan tulirevon kyljet hankaavat puihin tai häntä iskee lumihankeen. Revontulet-nimityksen alkuperäksi on arveltu myös Skandinavian metsäsuomalaisten käyttämää loitsujen lukemista merkitsevää sanaa »repoitella». Tällöin revontulet olisivat »repointulet», loitsutulet, jotka loimuavat Pohjolan mailla.