Kesäkuu

»Kesäkuussa kesä tulee, tuulkoon vaikka mistä» sanottiin Pohjois-Savossa. Kesäkuussa ruoho on maassa, lehdet puussa ja niityt kukkaloistossa. Hyönteiset, varsinkin muurahaiset, liikkuvat vilkkaasti ja hyttyset käyvät Etelä-Suomessa kiusallisiksi.

Toisin kuin voisi luulla, kesäkuun nimi ei tule kesästä (suvesta), vaan kesannosta eli kylvämättömänä lepäävästä peltovainiosta. Entisaikaan puoletkin talon pelloista saattoi olla vuorollaan kesantona. Kesantopellot kynnettiin Länsi-Suomessa ensimmäisen kerran kesäkuussa, mihin viittaa myös kuun toinen nimi, »kyntökuu».

Kesäkuun alkua pidettiin koleana. Laatokan Karjalassa vanhat tunsivat kuun ensimmäisen viikon »kurjana viikkona». Säiden uskottiin olevan silloin usein koleita ja hallanvaaran lähellä. Toinen kylmänarka ajankohta olivat juhannusviikon »rautayöt». Vaikka hallaa pelättiin, sanottiin kesäkuun koleista keleistä toisaalta, että »vilu se viljan kasvattaa, lämpöinen terän tekeepi».

Kesäkuun alussa kylvettiin ohraa ja pellavia. Pellavan kylvölle sanottiin olevan otollisin aika silloin, kun tuomi kukkii eli »vaahtoo». Ohran kylvöstä taas saatettiin kysellä, että »Onko, poika, ohrasi kylvetty, sillä pihlaja jo kukkii». Pihlajat olivat erittäin yleisiä pihapuita ja niiden uskottiin tuovan onnea ja suojelusta talolle ja sen asukkaille.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.