Syys-Matti

Syys-Matti (21.9.) on helmikuisen Talvi-Matin veljespari. Talven puhdetyöt aloitettiin 21. syyskuuta ja päätettiin vuorostaan 24. helmikuuta. Vanhan kansan vuodenkierrossa valaistuva kevät ja hämärtyvä syksy olivat kuin toistensa peilikuvia. Keväisin siirryttiin luontoon, pelloille ja laitumille, joista syksyn tullen vetäydyttiin takaisin pihapiiriin.

Puhuttiin myös Mukula-, Hauta- tai Nauris-Matista, koska päivä oli paras aika poimia omenat ja nostaa perunat ja nauriit. Matti sytytti »valkean naurismaalle» eli nauriista paistettiin haudikkaita. Lehmät olivat syys- ja sydäntalven ummessa, joten Matti sekä aloitti että lopetti maidonsaannin. Miehet suorittivat päivän tienoissa syysteurastuksen, jonka jälkeen tuoreista lihoista keitettiin »tappajaiskeittoa».

Mattina puitiin riihiä ja pyöritettiin puromyllyjä syyssateiden nostattamissa uomissa. Tiet olivat sateiden jäljiltä usein huonossa kunnossa, minkä vuoksi puhuttiin myös Rapa-Matista. Jos Mattina vesi menee vähänkään riitteeseen tai lanta jäätyy, tulee pitkä ja lauha syksy ja maa pysyy pitkälti sulana. Jos näin ei käy, syksystä tulee lyhyt ja kylmä.

Käärmeiden uskottiin horrostavan syksyn Matista kevään Mattiin. Lääkkeeksi tarvittavat käärmeet olikin kerättävä viimeistään Matin päivän viikolla. Etelä-Suomessa myös karhun sanottiin etsivän näihin aikoihin talvipesän paikkaa. Sanottiin, että »karhu makaa kuusenoksa kädessä toisesta Matin päivästä toiseen Matin päivään».

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.