Syyskuu

Syksyn ounasteltiin alkavan jo Laurina tai Perttelinä, mutta viimeistään se saapui syyskuun mukana. Luonnossa vietetyt kyläjuhlat muuttuivat talven lähestyessä perhepiirin juhliksi. Syksyllä karja tuotiin talvisuojaan ja ihmisten työt siirtyivät pelloilta ja metsistä pihapiiriin.

Syyskuussa orava kätkee talvivaraston maahan, karhu katselee pesän paikkaa ja syyssienet ilmestyvät metsiin. Ihmisille tämän kuun tärkeimpia toimia olivat juurikasvien nostaminen ja syyskynnöt. Viimeiset köyryrukiit ehtivät tuskin itää ennen kuin maa jäätyi. Joinakin vuosina syyskuussa päästiin nauttimaan lämpimästä ja kauniista akkainkesästä, joka vaihtuu syksyksi äkkiä jysäyttäen.

Talven luonnetta ennustettiin jo syyskuussa erilaisista merkeistä. Syyskuun myrskyjen uskottiin merkitsevän paitsi hyvää viljavuotta myös runsaslumista helmi- ja maaliskuuta. Teeren kukertaminen elo-syyskuun taitteessa tai kurkien varhainen lähtö vuorostaan tiesivät varhaista talvea. Syysmyöhäinen ukonilma tai hetkellinen äkkikylmä ennusteli leutoa syksyä ja myöhäistä talvea.

Talven luonnetta ennustettiin myös linnunradasta. Linnunradan korkein kohta edustaa keskitalvea, läntinen pää kevättalvea ja itäinen alkutalvea. Jos itäpää on himmeä ja utuinen, tulee alkutalvesta leuto ja luminen, kun taas kirkas linnunrata ennustaa paukkupakkasia ja lumetonta talvea.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.