Kuulaana ja jäätävän kylmänä lauantai-iltana lokakuun 28. päivänä joukko suomenuskoisia pakanoita Turusta ja pääkaupunkiseudulta kokoontui Helsingissä juhlistamaan kekriä. Tämän historiallisen tapahtuman miljööksi oli valittu Pukkisaaren tunnelmallinen rautakautinen kauppakylä.
Kyseessä oli vasta toinen Taivaannaula.orgin ja sen keskustelufoorumi Hiitolan järjestämä kokoontuminen. Kiireiset aikataulut, matkakustannukset ja Sommelo ry:n ammattitaidolla rakentaman keskiliesimajan pienehkö koko rajoittivat osallistujien määrän kahteentoista henkeen. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta, tai juuri sen takia, tapahtumasta muodostui tunnelmallinen ja ikimuistoinen.
Kekri, tai läntisissä murteissa köyri, oli muinaissuomalaisille pakanoille syksyn sadonkorjuujuhla, joka symboloi talven ja samalla uuden vuoden alkua. Vuosi näet jaettiin vanhastaan kahtia talvi- ja kesäpuoliskoon. Kekriä vietettiin perinteisesti loka-marraskuun vaihteessa. Muinaisuskolle ominaisesti kekrin tarkan päivämäärän sanelivat käytännön asiat eli talosta taloon vaihdellut sadonkorjuutöiden loppuunsaattaminen.
Tärkeimmät kekriin liittyvät uskonnolliset teemat ovat hedelmällisyys ja kuolleiden muistaminen. Hedelmällisyys liittyy olennaisesti sadonkorjuujuhlan luonteeseen. Kekrin aikoihin talven lepoon hiljalleen siirtyvän luonnon toivotaan heräävän uuteen hedelmälliseen kukoistukseen taas kevään saapuessa. Vainajien läheiseen läsnäoloon taas viittaa jo marraskuun eli kuolleiden kuukauden nimikin. Tänä aikana vainajien ja elävien maailmojen väliset rajat ovat ohuimmillaan ja ihmisten parissa liikkuu kuolleiden sieluja.
Myös Pukkisaaressa pakanoiden juhlintaan tarkkailivat monenlaiset kulkijat. Ilman virallista ohjelmaa järjestetyn iltaman vietto sujui vaivattoman sujuvasti. Hämärä, savuinen pirtti ja ulkona kirkkaan tähtitaivaan alla ujeltanut kylmä viima veivät ajatukset kuin huomaamatta esivanhempiemme todellisuuteen. Muutamien naispuolisten osallistujien pitämät ylväät muinaisasut vahvistivat tätä ikiaikaista tunnelmaa entisestään. Illan ainoa negatiivinen seikka oli majan sisätilojen yletön savuisuus, joka sai savuherkimpien osallistujien silmät vuotamaan kuin itkuvirsiä veisatessa.
Kekriin olennaisesti kuuluva laulaminen jatkui majassa rummutuksen säestyksellä myöhään yöhön. Yhteislauluna laulettiin muun muassa lyhyt versio oluen syntyrunosta, joka on sattumoisin kokopituudessaan jopa pidempi kuin muinaissuomalainen maailmansyntymyytti! Olutta juhlassa maisteltiinkin perinneruokien kuten ryynimakkaroiden ja hiilloksessa kypsytettyjä nauriiden ohella. Paikanhaltijoille tarjottiin luonnollisesti omat uhrinsa. Illan ja yön aikana käytiin myös kiinnostavia keskusteluita pakanuuden ja jumalien syvimmästä olemuksesta. Esiin nousi erityisesti Väinämöinen, joka muinaisessa ennustuksessaan lupasi palata auttamaan kansaansa sen jälkeen kun ihmiset ovat pettyneet kristinuskoon.
Osallistujien toivomuksesta keskustelu pyrittiin pitämään itse asiassa eli pakanuudessa ja turhaa yleistä jaarittelua vältettiin, vaikka myös muihin pakanoihin tutustumiselle jäi hyvin aikaa. Tapaaminen tarjosikin arvokkaan tilaisuuden toisensa lähinnä internetin bittivirran kautta tunteneille ihmisille keskustella viimeinkin kasvokkain. Yön ollessa pimeimmillään suurin osa pääkaupunkiseutulaisista suunnisti kotiinsa nukkumaan. Majaan jääneet jatkoivat tunnelmallista tarinointia. Shamanistisia matkojakin harjoitettiin. Viimeiset pakanat poistuivat Pukkisaaresta väsyneinä, mutta onnellisina sunnuntaina ennen puoltapäivää.
Kekri on luonteeltaan iloisen railakas juhla. Eräs kiinnostava aiheeseen liittyvä uskomus onkin, että mitä suuremmassa humalassa juhlan isäntä on, sitä onnekkaampi tulevasta vuodesta tulee. Tämän uskomuksen perusteella Taivaannaulan tulevasta vuodesta tulee erityisen menestyksekäs. Koska ensimmäinen kekri onnistui niin mainiosti, on tapahtumasta tarkoitus tehdä jokavuotinen uuden vuoden juhla suomenuskoisille pakanoille. Seuraavaan kekriin onkin toivon mukaan luvassa virallista ohjelmaa, rituaaleja ja tietysti lisää ihmisiä. Taivaannaulan suunnitelmissa on järjestää eloisia kokoontumisia myös muiden muinaissuomalaisten pakanapyhien yhteydessä.