Artikkelit

Tälle sivulle olemme keränneet pakanuusaiheisia kirjoituksia. Kirjoitukset edustavat aina kirjoittajan omaa näkökantaa — uskonnolliset erot suomalaispakanoiden välillä ovat usein pienehköjä, mutta välillä merkittäviäkin. Taivaannaula pyrkii edustamaan niitä kaikkia eikä siis valikoi näille sivuille mitään tiettyä suuntausta edustavia tekstejä.

Omaa artikkeliasi voit ehdottaa lisättäväksi ottamalla yhteyttä ylläpitoon.

Jarkko Pesonen

Ihmiskunta ja me suomalaiset siinä mukana olemme viimeisen tuhannen vuoden aikana kokeneet enemmän mullistuksia kuin koskaan aiemmin. Maailma on muuttunut radikaalisti sitten siitä, kun rautakauden (noin 500 eaa. – 1100 jaa.) esi-isämme palvoivat vielä Suomen muinaisia jumalia Ukkoa, Väinämöistä, Tapiota, hänen vaimoaan Mielikkiä, kotitonttuja, kuolleita esivanhempia tai muita muinaisuskoomme kuuluneita jumalia ja henkiä.

Tässä artikkelissa Jarkko Pesonen tarkastelee muuttunutta maailmaamme. Mitä opittavaa luonnosta vieraantuneella nykyihmisellä on muinaissuomalaisilta? Millainen uskonto alkuperäinen pakanuus oli?

Kati L.

Julkaistu aiemmin Vox Paganorumin numerossa 2/06.

Eräs kummallisimpia seikkoja suomalaisella pakanakentällä on ollut kotoperäisen uskonnollisuuden vähäinen näkyvyys, itse asiassa suoranainen näkymättömyys. Monet monituiset enemmän tai vähemmän vierasperäiset uskonnolliset suuntaukset egyptiläisestä brittiläiseen, altainsiperialaisesta haitilaiseen ovat olleet paljon enemmän esillä ja helpommin löydettävissä kuin omien kotoisten esivanhempiemme uskomukset ja myytit.

Kati L. luo katsauksen suomenuskoisen uuspakanuuden historiaan ja nykytilaan. Suomenusko elää etsikkoaikaansa, mutta onko uusi nousu alkamassa? Missä on menty vikaan aiemmin?

Jarkko Pesonen

Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla. Taas minua tarvitahan, katsotahan kaivatahan, uuen Sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa, eikä ilmaista iloa.

Kuka oikein on Väinämöinen? Jarkko Pesonen esittää oman näkemyksensä ja sivuaa siinä samalla myös Sammon arvoitusta ja Väinämöisen paluun symboliikkaa.

Jarkko Pesonen

(...) On vielä pitkä matka siihen, että suomalaiset löytävät vuosisataisten harhailujen jälkeen jälleen juurensa maahansa ja kansaansa, mutta jos haluamme, että jälkeläisemme vielä tuhannen vuodenkin päästä tietävät keitä olevat ja mistä tulevat - tai ylipäätään ovat olemassa - ei meillä nähdäkseni ole kovin paljoa vaihtoehtojakaan.

Vainajat merkitsevät suomenuskoisille huomattavasti paljon enemmän kuin keskivertosuomalaisille. Tässä kirjoituksessaan Jarkko Pesonen kirjoittaa vainajien merkityksestä suomalaisen pakanan näkökulmasta käsin.

Anssi Alhonen

Tämä kirjoitus käsittelee nimensä mukaisesti syntyjä syviä. Pyrin esittelemään suomenuskoisen maailmankuvani kautta pieniä oivalluksia kaikkeudesta, ihmisestä, jumalista ja taiteesta. Esseeni syntyä on motivoinut ajatus siitä, että suomenuskolla tulisi olla syvällinen, älyllisesti haastava ja filosofisesti jalostunut maailmankuvallinen perusta. Mielestäni suomenuskon ei tule koskaan olla absurdia taikauskoa tai älyllistä epärehellisyyttä. Päinvastoin, suomenuskoisena haluan tarjota ihmisille vaihtoehdon nykyajan dogmaattisille ajattelutavoille ja tiedostamattomille "myyteille".

Anssi Alhonen pohtii filosofisessa artikkelissaan maailmankaikkeutta suomenuskoisen silmin ja uusplatonismin viisautta hyödyntäen.

Anssi Alhonen

Suomalainen mytologia ja runoperinne ovat tulvillaan vanhaa viisautta koskien ihmiseloa. Esivanhempiemme perintöön pohjautuvalla suomenuskolla on siis myös eettinen ulottuvuutensa. Muiden uskontojen tavoin myös suomenusko pyrkii antamaan vastauksia sellaisiin kysymyksiin kuin millaista on hyvä elämä tai millainen tapa toimia on järkevintä, arvokkainta ja kauneinta. Pyrinkin tässä kirjoituksessa esittelemään ajatuksiani siitä millaiset eettiset arvot ja ihanteet olivat mielestäni keskeisiä suomalaisessa esikristillisessä perinteessä. Lisäksi annan esimerkkejä siitä miten nämä arvot, tai niiden puute, näkyvät nyky-yhteiskunnassa.

Tässä kirjoituksessaan Alhonen esittelee omia näkemyksiään muinaissuomalaisten maailmankuvan eettisestä puolesta. Voidaanko näistä vanhoista arvoista tuoda jotain arvokasta nykypäivään suomenuskon muodossa?

Anssi Alhonen

(...) Pakanuus ei ole sairautta, joka huutaa päästä pois tästä pahasta maailmasta, vaan mullalta ja havuilta tuoksuvaa maailmallista hengellisyyttä ja ihmisluontoa ihailevaa elämänmyönteisyyttä. Kun ihminen löytää syvimmät juurensa, paljon nykyisen maailman ehdollistamaa typeryyttä asettuu sivuun ja ihminen voi alkaa kulkemaan taas kunniallisesti esivanhempiensa polulla.

Mikä on pakanuuden ydin? Anssi Alhonen tarjoaa artikkelissaan yhden tavan hahmottaa maailmaa esivanhempiemme viisauden pohjalta.

Anssi Alhonen

Julkaistu aiemmin Vox Paganorumin numerossa 4/06.

Kuulaana ja jäätävän kylmänä lauantai-iltana lokakuun 28. päivänä joukko suomenuskoisia pakanoita Turusta ja pääkaupunkiseudulta kokoontui Helsingissä juhlistamaan kekriä. Tämän historiallisen tapahtuman miljööksi oli valittu Pukkisaaren tunnelmallinen rautakautinen kauppakylä.

Tässä journalistisessä tekstissään Anssi Alhonen kuvailee Hiitola-foorumin järjestämää ensimmäistä kekrijuhlaa syksyllä 2006.

Kirjoitus on julkaistu Vox Paganorumin numerossa 4/06.

Yhteistä useimmille vanhemmille päätelmille on se, että muinaisuskon muodot on joko omaksuttu suoraan Agricolan runomuotoisesta kuvauksesta tai sitten niitä värittää vahva kristillissävytteinen tulkinta. Mikä sitten on tilanne nykypäivänä?

Muinaisuskoa koskevat lähteet ovat olennaisia myös suomenuskon kannalta. Lähteisiin ei ole kuitenkaan aina luottaminen. Tässä artikkelissaan Kati L. käsittelee perusteellisesti muinaiuskon tutkimisen aineistollisia ongelmia. Artikkeli on ensimmäinen osa suomenuskoa käsittelevässä artikkelisarjassa.

Kirjoitus on julkaistu Vox Paganorumin numerossa 1/07.

Ukkoa on usein verrattu indoeurooppalaiseen taivaanjumalaan, ns. "tunkeilijaan" alkuperäisessä kulttuurissa, oli se sitten puhujan mielestä matriarkaalinen alkukulttuuri taikka suomalais-ugrilainen metsästyskulttuuri, jonka maatalouskulttuuri metalliesineineen syrjäytti. Ukkoa on vertailtu myös vertailtu myös Thoriin ja muihin germaanisiin ukkosenjumaliin, mutta onko ukkonen sittenkään alkuperäisin ja tärkein Ukon jumalallisista valta-alueista?

Ukko on tärkeä jumala suomenuskoisille, mutta hänen todellinen olemuksensa voikin olla moniulotteisimpi kuin on osattu ajatellakaan. Tässä artikkelissaan Kati L. pohtii Ukon arvoitusta ja syvintä olemusta. Artikkeli on toinen osa suomenuskoa käsittelevässä artikkelisarjassa.

Tutkimus on Ahtisen pro gradu -työ Helsingin yliopiston folkloristiikan laitokselle.

"Suomalais-karjalaiseen luonnonhaltijaperinteeseen tutustuminen on ollut hyvin antoisa ja mielenkiintoinen prosessi. Vaikka tuntuukin siltä, että tutkimukseni onnistuu herättämään enemmän kysymyksiä kuin vastaamaan niihin, en kuitenkaan tunne epäonnistuneeni tehtävässä. Maailmankuvan, luontosuhteen ja sukupuolen kulttuuristen merkitysten suhde on laajamittainen asia, mutta sen tarkasteleminen jo itsessään auttaa ymmärtämään ihmisyyttä, kulttuuria ja elämää syvällisemmälläkin tasolla. Se miten ihminen peilaa itseään ja yhteisöä ulkopuolellaan olevaan maailmaan ja miten oman elinpiirin ja toiseuden välille vedetään rajoja, antaa mielikuvaa siitä minkälaisia olentoja me ihmiset oikeastaan olemme. On myös hyvin mielenkiintoista nähdä minkälaiseen hahmoon tai muotoon nämä rajojen vartijat puetaan esimerkiksi juuri luonnonhaltijaperinteessä."

Taivaannaula haluaa edesauttaa suomalaisen perinteen tunnettavuuden ja sitä koskevan tiedon leviämistä. Tästä syystä julkaisemme tässä artikkelikokoelmassa maailmankuvallisten esseiden vastapainona myös puhtaan tieteellisiä artikkeleita. Johanna Ahtisen luvalla julkaisemme hänen tutkimuksensa koskien luonnonhaltijoita suomalais-karjalaisessa uskomusperinteessä. Kirjoitus on jaettu usealle sivulle selaamisen ja lukemisen helpottamiseksi.