Vanhan kansan pääsiäinen

Pääsiäinen on vanhan kansan kevätpyhä, jonka tavat kristillisessä perinteessä liittyvät paaston päättymiseen ja Kristuksen ylösnousemukseen. Monet meikäläiset pääsiäisen tavat ovat kuitenkin saaneet merkityksensä suomalaisesta luonnosta, itämerensuomalaisesta mytologiasta, elinkeinojen turvaamisesta ja esikristillisistä kevään pyhistä. Vanhan kansan pääsiäistä voidaankin tarkastella tästä näkökulmasta … Jatka lukemista:

Marjanpäivä ja elämän äiti

Maaliskuun loppupuolella vietetään kevätpäiväntasausta. Valoa on vuorokaudessa pian taas pimeyttä enemmän. Luonnon elinvoima herää ja se näkyy kevään merkkeinä luonnossa. Vanhan kansa on seurannut muun muassa lintuihin, lumien sulamiseen ja jäiden lähtöön sekä kalojen kutuun liittyviä kevään merkkejä. Rahvaanuskon tavat … Jatka lukemista:

Elämää rakentavien ja tuhoavien voimien maailmankuvasta – Haastattelussa dosentti Risto Pulkkinen

Helsingin yliopiston dosentti Risto Pulkkinen on tutkinut vuosia uralilaisten kansojen maailmankuvaa ja kansanuskoa. Keskustelin Pulkkisen kanssa suomalaisen kansanuskon kiehtovasta maailmankuvasta, johon kuuluvat niin myyttinen aikakäsitys kuin monisieluisuuskin. Erityisesti saamelaisten ja metsäsuomalaisten uskomusperinteen asiantuntijana tunnettu Pulkkinen on julkaisemassa tietokirjaa suomalaisesta kansanuskosta. … Jatka lukemista:

Sieluista ja niiden menetyksestä

Muinaiset suomalaiset uskoivat, että ihmisellä on monta sielua. Varsinaisia sieluolentoja jokaiseen ihmiseen yhdistyi kolme: henkisielu, itse-sielu sekä ihmisenhaltija. Henki eli löyly edusti ruumiin elämää ja elinvoimaa, se ilmeni ihmisessä hengityksenä, lämpönä, sydämen sykkeenä ja veren kohinana ja muina elonmerkkeinä. Kun … Jatka lukemista:

Jumalten ja vainajien linnut

Kultaisen pikkukäpylinnun pyhään hahmoon minä, haltijatar, olen itseni muuttanut, kultaisen pikkukäpylinnun pyhäiseen hahmoon minä, haltijatar, olen itseni muuttanut. Sitten, pienillä siivilläni kolme lyöntiä minä, haltijatar, teen, pienillä siivilläni neljä lyöntiä minä, haltijatar, teen. Toiselta puulta toiselle puulle minä, haltijatar, liihottelen, … Jatka lukemista:

Köyripukkeja ja vainajien muistelua

Kekriperinteet heräävät eloon Yli viisikymmentä suomalaista kokoontui lokakuun viimeisenä viikonloppuna Kariniemen leirikeskukseen Valkeakoskelle. Eri-ikäiset, erilaisista taustoista ja eri puolilta Suomea tulevat ihmiset olivat tulleet paikalle viettämään perinteistä vanhan kansan kekrijuhlaa. Kekri on ollut vanhastaan satovuoden päätös, suvun vainajien muistojuhla ja … Jatka lukemista:

Palukylan hiidenmäellä

Taivaannaula on kampanjoinut kesästä alkaen virolaisen Palukylan hiiden puolesta Suomessa. Olemme keränneet nimiä vetoomukseen, jolla vastustetaan tälle luonnonmukaiselle pyhälle paikalle kaavailtuja loma- ja urheilukeskussuunnitelmia sekä avohakkuita. Vetoomukseen toistaiseksi kerätyt allekirjoitukset toimitettiin lokakuussa Viron Suomen suurlähetystöön. Lisäksi olemme olleet aiheesta yhteydessä … Jatka lukemista:

Kekri

Joillakin paikkakunnilla liikkui kekrinä joulupukin sukulainen “lammaspukki”, lasten pelko ja kauhu. Loka-marraskuun vaihteessa vietetään kekriä (murteissa köyri, keyri, keuri, köyry tai jopa kööri). Juhlan nimi tulee samasta kantasanasta kuin sanskritin pyörää tai kehää tarkoittava ‘chakra’. Kekri on satovuoden päätös, suvun … Jatka lukemista:

Kekrikiviä

Kekriin on enää parisen viikkoa. Nykysuomalaisten tietoisuus kekristä kasvaa vuosi vuodelta, mutta vielä vahvemmin tuloa uudeksi syysjuhlaksi tekee Halloween. Siinä muistot kelttien kuolleiden juhlasta lainataan Suomeen amerikkalaisen populaarikulttuurin ja kulutuskrääsän kautta kierrätettynä. En vastusta hauskanpitoa, mutta onhan se surullista, että … Jatka lukemista: