Kuva: Ulrika Rowan.
Päivitys 26.6.2010: Taivaannaula avasi vetoomuksen muinaisten kultti- ja palvontapaikkojen suojelun tiukentamiseksi.
Hämeenlinnassa Uhrikivenkadun varrella, noin 1,3 kilometriä Hämeen linnasta itälounaaseen sijaitsee erittäin suuri uhrikivi. Kyseessä on rautakautinen kuppikivi, jossa on poikkeukselliset toistasataa kuppia. Ympäröivä alue on 1940-luvun loppupuolelle asti muodostanut Kivikolunpellon – kivikkoisen ketoalueen laajojen peltoalueiden keskellä. Nykyään peltojen tilalla kohoaa pienteollisuusrakennuksia. Huolimatta ympäristön rajusta muutoksesta uhrikivi on säilynyt hyvässä kunnossa. Muiden kuppikivien tapaan pellon läheisyydessä sijainneelle kivelle on rautakaudelta alkaen uhrattu muun muassa ensiviljaa ja maitoa; näin on varmistettu korkeammilta voimilta sato-onni sekä karjaonni.
Uhrikiven tuhatvuotinen rauha saattaa kuitenkin katketa tänä kesänä. YLE Häme uutisoi eilen, että uhrikivi saa tehdä tilaa paikallisen autokaupan laajennukselle. Siirtosuunnitelmat ovat herättäneet ansaitusti kritiikkiä niin nettiuutisen kommenteissa kuin blogistanissakin. Facebookiin organisoitiin eilen välittömästi kansalaisliike, joka vastustaa uhrikiven siirtoaikeita ja ajaa muinaisten kultti- ja palvontapaikkojen tiukempaa suojelua. Ryhmään on liittynyt tätä kirjoitettaessa noin 330 huolestunutta kansalaista. Tapahtumia seurataan myös suomenuskoisten Hiitola-foorumilla. Nopea reagointi on tuottanut jo tulosta, sillä tänään autokauppa ilmoitti harkitsevansa vielä muita toimintatapoja.
Suomen suurin uhrikivi ei ole kuitenkaan vielä lopullisesti turvassa. Tarvitaan lisää ihmisiä ja lisää vastustavia kannanottoja siirtoaikeille. Uhrikiven suunniteltu häpäiseminen koskettaa vahvimmin suomenuskoisia, mutta sillä on merkitystä kaikille suomalaista kulttuuriperintöä arvostaville. Kaupalliset ja taloudelliset arvot eivät saa mennä suomalaisen kulttuuriperinnön pyhimmän osan suojelemisen edelle. Suomen suurimman uhrikiven siirtäminen sen alkuperäiseltä paikalta olisi pyhänhäväistys, jota voisi verrata keskiaikaisen puukirkon siirtämiseen uuden automarketin tieltä.
Laajemmassa mielessä tapaus kiteyttää jotain olennaista nyky-Suomen arvoista. Suomessa taloudellinen hyöty vaikuttaa menevän kaiken muun edelle ja yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi on nostettu yrityksen osakkeen arvo. Hämeenlinnan uhrikiven surullinen tilanne tarjoaa ihmisille mahdollisuuden vastustaa tällaista mentaliteettia. Tapauksesta protestoiminen lähettää selvän viestin siitä, että kaikki suomalaiset eivät kannata perinteemme pyhimmän osan asettamista alisteiseksi talouskasvun vaihteleville vaatimuksille. Se osoittaa, että Suomessa on vielä ihmisiä jotka tietävät mitä pyhä tarkoittaa.
