A. W. Yrjänä päähenkilöksi Taivaannaulan avustamaan Ukonvaaja-dokumenttiin

Hiisi

Kuten aikaisemmin uutisoitiin, Taivaannaula on mukana avustamassa Helomedia Oy:n keväällä käynnistynyttä Ukonvaaja-dokumenttihanketta.

Ukonvaaja on Helomedian visuaalisesti kunnianhimoinen kokopitkä dokumenttielokuva luonnonuskonnosta, itämerensuomalaisesta mytologiasta ja maanläheisestä kansanperinteestä. Voit lukea hankkeesta lisää täältä.

Hankkeesta on nyt kerrottavana suuria uutisia, sillä CMX-yhtyeestä suurelle yleisölle tuttu muusikko-runoilija A.W. Yrjänä on varmistunut dokumentin päähenkilöksi.

Yrjänän ja CMX:n tekstit sisältävät vaikutteita suomalaisesta mytologiasta, joten Yrjänä oli luonnollisesti kiinnostunut lähtemään mukaan hankkeeseen. Taustastaan huolimatta hän tulee lähestymään aihepiiriä ”jokamiehen” roolissa ja tutustuu dokumentin kautta myös hänelle ennestään tuntemattomiin asioihin.

Dokumentin joukkorahoituksen kokoaminen on edistynyt hyvin. Koossa on jo yli puolet joukkorahoituksen avulla kerättävästä kymmenentuhannen euron minimisummasta. Joukkorahoituskampanja jatkuu elokuun loppuun saakka.

Lisää hankkeen tukijoita kuitenkin vielä tarvitaan, jotta elokuvasta tulee todellisuutta! Tiedon levittämistä tarvitaan, jotta tukisumma saadaan täyteen keräysajan puitteissa. Lisätietoja dokumentin joukkorahoituksesta löytyy Mesenaatti.me-palvelussa. Dokumentilla on myös omat verkkosivunsa sekä Facebook-sivu. Myös Taivaannaulan sivuilla seurataan hankkeen edistymistä.

Lisää aiheesta:

Muisteloita kesäleiriltä 2014

Tervetulloo lukemaan mun muisteloitani kesän 2014 Taivaannaulan kesäleiristä, toivottaa täsä Maija. Leiri oli ilmeisen onnistunu, koska huamasin äsken kotisaunan lauteilla tekeväni listaa jutuista jotka täytyy muistaa ottaa ens kesänä leirille Virroon.

Leiri oli Taivaannaulan ensimmäinen, Virosa on Maavalla Koda järjestäny vastaavia jo vuasia. Virosta tuliki paikalle usseempi autolastillinen aivan ihania ihmisiä. Etukätteen vähä jännitti, että ossaako niitten ulkomaalaisten kans ees puhua mittään, mut se oli turha pelko. Osasivat suamee hyvin ja virroo ymmärsin helposti. Olivat ihan kauheen kivoja! Näin se kesäleiri niitten kans meni.

Taivaannaula

Keskiviikko

Illansuusa olin kotona just tekemäsä lähtöö ko Kaisu soitti ja usutti hakemaan Hetan Toijalan asemalta sekä Mirkan ja Anssin jostain pysäkiltä keskeltä ei mittään. No mikäs siinä si, miälellänihän niitä kuskasin. Saavuttiin vähä ennen kahreksaa Kaisun tiluksille Sääksmäen Ritvalaan. Tutustuttiin paikkaan ja toisiimme. Vettä sato ja huamasin unohtaneeni saappaat.

Torstai

Aamusta ajelin saappaitteni kans takasin leirille, olin siis käyny kotona nukkumasa, ja löysin siältä iloset telttailijat tyän touhusta. Vaikka olin miälestäni noussu luannottoman aikasin, oli riukuaitaa ehtiny valmistua jo monta metriä. Sain valita teenkö aitaa vai maalaanko saunaa, ruuan jälkeen olis sitte hommien vaihto. Rupesin tekemään aitaan vitsaksia, hauskaa hommaa jos vaan näppivoimaa piisaa. Sen jälkeen ko oli syäty varmaan parasta sosesoppaa ikinä, maalasin punamullalla vanhaa hirsisaunaa. Virolaiset innostu hakkaamaan halkoja kauheen kokosista pölleistä ja Kaisu esitteli pellavan käsittelyä.

Taivaannaula

Illemmalla tyän tuamalla ruakahalulla nautittiin paellapannulla valmistettu pyttipannu ja mentiin saunaan. Oliki aikamoista saunomista! Seuraavana aamuna huamattiin sutiämpärinki kaatununeen. Opetin virolaisille, että löylyä saa lissää sanomalla ”paas heittäin”.

Perjantai

Koska napanuara lapsiin on mulla säälittävän lyhyt, olin taas käyny kotona nukkumasa. Hävetti saapua myähäsä, koska muut oli ahkeroinu munki erestä. Maalasin hiukan ja suaritin kaikenlaisia piäniä hommia.

Lohikiusauksen jälkeen tuli Kulttuuriosuuskunta Uulusta täti pitämään meille luentoo uskonnollisista soittimista. Mukana sillä oli rituaalisoittimia ympäri maapalloo. Opittiin muun muasa aboriginaalilasten monimutkasta musiikkia, joka kuului häihin, ja intiaanien parannuslaulua. Soittimia sai kokkeilla.

Taivaannaula

Illalla lährettiin Helkavuaren huvilalle saunomaan. Huvilasta oli ihan uskomattomat maisemat. Sisustus ja seinillä roikkuva taire oli näkemisen arvosta, talon kummitusta en nähny vaikka olisin halunnukki. Huvilan rantasauna oli vanha, suuri ja kuuma. Vilvottelemaan pääsi Vanajaveteen, varsinki teinit pluttas järvesä ahkerasti. Saunan jälkeen syätiin huvilalla makkaraa. Ko väsymys iski, lährettiin takasin leirille. Virittelin navettaan ötökkäverhon heinäpaalipetini päälle ja kömmein nukkumaan.

Lauantai

Aamupalan jälkeen pakattiin reppuihin evväät ja ajettiin Rapolan linnavuarelle. Se oli vaikuttava paikka, pystyin hyvin kuvittelemaan millai siälä on touhuttu tuhat vuatta sitte. Rapolanharjulta löytyy kaunis laakso jossa on hyvä akustiikka, pitihän siälä sit laulaa. Evväät syätiin harjun juurella sen jälkeen ko oltiin käyty viämäsä anteja läheisille kuppikiville. Liäkö itte Ukko ollu asialla ko retkellä oli niin meille sopiva sää. Oli mukavan pilvistä, satamaan rupes hiljalleen vasta ko oltiin jo ajamasa takasin.

Leirillä kokkoonnuttiin navetan ylisille kuuntelemmaan puhujia. Patrick kerto ensin Hiisi-hankkeesta. Seuraavaks Kalle kertoili sukukansojen noidista miälenkiintosia juttuja. Lopuks Andres puhu uralilaisesta yhteistyästä. Yhteistyäsä on mukana monta kansaa, mut yhteisöö on vaikeeta saara kokkoon, politiikka kun haittaa yhteistyäpyyntöjä.

Taivaannaula

Nälkähän siinä päivän mittaan oli tullu ja söin tiätenki taas liikaa. Onneks kerkesin hetken sulatella ennen ko tanssit alko. Pari pelimannia meinaan tuli soittamaan meille. Oon tähän asti pelänny tanssimista, elämäni ensimmäisen kerran se oli hauskaa. Hyvin se tanssiminen ei multa sujunu, mut johtukohan sitte leirin hyvästä yhteishengestä, että en hävenny tippaaka. Tanssien jälkeen kävin Kaisun mukana lypsämäsä lehmää. Voiks olla hianonpaa elämystä ko se, että saa halailla sonnia niityllä kauniina kesäiltana? Lypsyn päälle sit taas saunaan, kuis muuten, ja saunan jälkeen kävelin kylänraittia auringonlaskusa hyväsä seurasa. Verin oikeen kansallispuvunki päälle juhlaillan kunniaks.

Sunnuntai

Vähän oli haikeeta purkaa heinäpeti navetasta ja siivota pihapiiristä leirin jäljet. Siivosin saunaa joka oli sen verran kuuma, että tartti pestä sen jälkeen ittenski. Koko leirin ajan pihasa liahunu Maavallan viiri otettiin alas. Oli muuten kymmenes leiri jossa kyseinen viiri oli käytösä. Tavaroitten lisäks autoihin pakattiin evväät ja lährettiin viimiselle retkelle.

Ensin suunnattiin Laurin lähteelle. Uhrilähde oli vanha ja kaunis. Lähteeltä lähti polku hiiteen ja polun päästä löyty pianoinen harmistus. Hiidessä oli kaarettu puita! Kuppikivi on kyllä suajeltu muinaismuistolailla, mut kyllä se laki tarttis saara koskemaan kiven ympäristööki, myrskytuhot vois kyl siivota kunnioittavammin.

Taivaannaula

Leirin lopun alkua oli siirtyminen Hakoisten linnan juurelle. Syätiin siinä evväät ja koska oli niin kuuma, ihmisiä alko lähtee kotio. Montaakaan leiriläisistä ei lähteny ennää helteesä kiipeemään linnavuarelle. Silleepohjasilla kenkillä henkeeni uhaten kuitenki kiipesin ensin esilinnaan ja siittä ylös päälinnaan. Tais olla yks kauneimmista paikoista misä ikinä tuun käymään. Kaukana jyrisevä ukkonen, silmänkantamattomiin vihreetä maisemaa ja linnavuaren täyreltä erikoisia kasveja. Hiano päätös leirille.

Taivaannaula

Kotio ko tulin, levitin viltin nurmikolle samallaisti ko niin usseesti leirilläki. Kävin siihen sit aurinkoon pötköttelemään. Arki iski mua kaksvuatiaan polvella kylkiluihin ja totesin olevani tosiaan kotona. Nyt ei auta muu ko muistella leiriä ja orottaa ens kessää jollon leiri piretään Virosa. Kyllä oli mahtava leiri, muuta ei voi sannoo! Kettään en tuntenu ko sinne keskiviikkona menin ja sunnuntaina tunsin liudan ihania kavereita. Kiitos kaikille mukana olleille, mää rakastan teittiä!

Lisää kuvia leiriltä

Katso kuvagalleria leiriltä tästä linkistä! Kuvia leiriltä löytyy myös Taivaannaulan Facebook-ryhmästä.

Lisää aiheesta:

Kuvia kesäleiriltä

Tässä kuvagalleria Taivaannaulan suomalais-virolaiselta kesäleiriltä Ritvalan kylästä. Leirikuvauksen voit lukea tästä linkistä!

Lisää aiheesta:

Laurin päivän retki Janakkalaan

Laurinlähde

Taivaannaula järjestää elokuun 10. päivä opastetun retken Janakkalan Laurinmäen sekä Hakoisten linnavuoren maisemiin.

Perimätietoa

Janakkala on ollut viime aikoina uutisissa muinaislöytöjensä takia, ja alue lieneekin ollut merkittävää muinaista hämäläistä asuinseutua. Laurinmäellä on aikoinaan järjestetty Laurin päivänä suuria juhlia ja markkinoita. Pidoissa uhrattiin uhrilähteeseen, josta on myöhemmin löydetty muun muassa vanhoja rahoja ja neuloja. Vasta kirkon kielto 1700-luvulla lopetti tavan. Lähteen läheisyydessä sijaitsee myös hiisi eli uhrilehto.

Ohjelma

Tapaamme sunnuntaina 10. elokuuta Janakkalan Pyhän Laurin kirkon parkkipaikalla (Hakoistentie 345, 14240 Janakkala) klo 12.00. Siirrymme sieltä Laurin lähteelle ja hiiteen. Ohjelmassa on myös alueella sijaitsevan Laurinmäen torpparimuseon esittelykierros. Tämän jälkeen siirrymme muutaman kilometrin päähän tutustumaan Hakoisten linnavuoreen. Retki kestää 3-4 tuntia.

Retkellä järjestetään yhteisruokailu, johon jokainen osallistuja tuo ruokaa itselleen ja jaettavaksi. Erikoisruokavaliot ja allergiat on hyvä huomioida siten, että osaa kertoa tuomiensa ruokien sisällöt ja ainesosat.

Hiiteen voi myös halutessaan tuoda omia anteja. Näiden tulee olla leikkaamattomia (esimerkiksi piirakat ja leivät leikataan vasta paikan päällä), itse tehtyjä, omassa maassa kasvatettuja tai paikallisista tai kotimaisista aineksista valmistettuja. Hyviä anteja ovat esimerkiksi leivät, piirakat, olut, voi, oman kasvimaan kasvit, jne. Näistä tuomisista annetaan ensimmmäinen osa hiidelle ja loput yhteisruokailuun jaettaviksi.

Uhrilähteelle voi tuoda anniksi esimerkiksi kolikoita tai veistettävää hopeaa. Jos lähteestä ottaa vettä itselleen, niin siitä annetaan anti kiitoksena.

Osallistuminen

Retkelle ovat tervetulleita osallistumaan kaikki Taivaannaulan toiminnasta ja Janakkalan alueen perinteistä kiinnostuneet ihmiset. Paikalle pääsee helposti esimerkiksi Helsingistä (96 km), Tampereelta (94 km) tai Hämeenlinnasta (11 km).

Retken osallistumismaksu on viisi euroa, joka maksetaan käteisenä paikanpäällä. Maksu kattaa varsinaisen osallistumisen retkelle sekä museoalueen esittelykierroksen.

Retkelle voi ilmoittautua lähettämällä viestin osoitteeseen lauri@taivaannaula.org. Merkitse viestiin osallistujien nimet ja puhelinnumerot sekä mahdolliset lisätiedot. Ilmoittautumisaika päättyy viikkoa ennen retkeä eli sunnuntaina 3. elokuuta.

Kyydeistä ja muusta tiedotuksesta

Viikkoa ennen juhlaa käyttöön otetaan myös sähköpostilista, jonka kautta voi kysellä tai tarjota autokyytejä tapahtumaan. Sähköpostilistan kautta myös tiedotetaan mahdollisista retkeä koskevista tiedoista ja viime hetken muutoksista.

Retkelle on luotu Facebook-tapahtuma, joka löytyy täältä.

Tervetuloa retkelle!

Lisää aiheesta:

Ukonvaaja – dokumentti suomalaisesta perinteestä joukkorahoituksen voimin

Ukonvaaja-dokumenttielokuva

Suomalaisilla on tapana ajatella, että luonnonuskoiset perinteet kuuluvat toisille mantereille ja kaukaisten kansojen pariin. Kuitenkin perinteisen luonnonuskonnon tavat, uskomukset ja pyhät paikat ovat olleet osa suomalaisten arkea ja juhlaa vielä joitakin sukupolvia sitten. Suomalainen rahvaan kulttuuriperintö on tässä suhteessa harvinaisen rikas ja ainutlaatuinen, jopa kansainvälisesti vertailtuna.

Taivaannaula on omassa toiminnassaan jatkanut suomalaisten etnisiä uskomusperinteitä lähes kymmenen vuoden ajan sekä koonnut laajaa tietovarantoa maanläheisestä kansanperinteestämme. Olemme nyt myös mukana avustamassa Helomedia Oy:n Ukonvaaja-dokumenttihanketta, jonka tarkoituksena on tuoda suomalaisen perinteen tavat ja kertomukset valkokankaalle.

Kunnianosoitus luonnolle ja kulttuuriperinnölle

Helomedia Oy:n mukaan Ukonvaaja on visuaalisesti kunnianhimoinen ja kulttuurihistoriaamme kunnioittava dokumenttielokuva suomenuskosta – luonnonuskonnosta, itämerensuomalaisesta mytologiasta ja maanläheisestä kansanperinteestä. Dokumentti tutustuttaa katsojat esi-isiemme ja -äitiemme kulttuuriin ja on samalla kunnianosoitus kauniilla luonnollemme ja kulttuuriperinnöllemme.

Nimensä dokumentti on saanut ukonvaajasta eli maan uumenista löydetystä kivikautisesta kirveestä, jota on myöhempinä aikoina pidetty ukkosenjumalan aseena. Kansanuskossa vaajoilla on muun muassa estetty kaskitulta karkaamasta ja taloa palamasta. Lisäksi niitä on käytetty yleisinä onnentuojina.

Hankkeelle haetaan joukkorahoitusta

Ukonvaaja-dokumenttielokuva toteutetaan joukkorahoituksella, jossa ihmiset voivat tukea hankkeen valmistumista valitsemallaan summalla. Kerättävä summa on 10 000 euroa, joten kaikkien suomalaisesta perinteestä kiinnostuneiden tuki on tärkeää.

Vastineeksi tuestaan rahoittajat saavat summasta riippuen erilaisia vastikkeita, kuten dvd-version elokuvasta. Varoja kerätään Mesenaatti.me-palvelussa tästä päivästä alkaen heinäkuuhun loppuun asti. Hanketta tukemalla voi vaikuttaa perinteen jatkamiseen ja vanhojen tarinoiden säilymiseen jälkipolville.

Linkkejä

Hanke Mesenaatti.me-palvelussa
Ukonvaajan verkkosivu
Ukonvaaja Facebookissa
Helomedia Oy
Mitä on suomenusko?
Suomenusko Facebookissa

Lisää aiheesta:

Helaa vietettiin Keski-Suomessa

taivaannaulan hela

Toukokuun puolivälissä vietettiin Taivaannaulan helaa jo seitsemättä kertaa. Tällä kertaa kokoonnuimme Toivakkaan, Päijänteen tuollepuolen.

Sää suosi jälleen kerran ja helaa päästiin viettämään alkukesän kannalta poikkeuksellisen lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä.

Tanssia, elokuvia ja perinnetaitoja

Viikonlopun aikana pidettiin työpajoja perinneruokien valmistamisesta sekä rakennusten ja ihmisten suojaamisesta suomalais-karjalaisessa uskomusperinteessä. Jälkimmäiseen kuuluvat muun muassa pyhät pihlajat, rauta, terva sekä monet muut vanhan kansan konstit, joilla ihmiset ovat turvanneet itseään, kotiaan ja omaisuuttaan.

Näiden lisäksi juhla tarjosi monipuolisen kattauksen muita perinteisiä tietoja ja taitoja. Helassa pääsi teroittamaan teräaseita, valmistamaan lautanauhoja, kokeilemaan neulakinnastekniikkaa sekä iskemään tulta perinteisellä tavalla. Tanssipajassa opittiin musiikin säestyksellä perusaskeleita kansantansseista.

Helassa päästiin myös harjoittelemaan vastantekoa. Koivunlehdet olivat tässä vaiheessa vielä Keski-Suomessa niin pieniä, että oksia tuotiin paikalle Lounais-Suomesta asti.

Päärakennuksen tupa muuttui iltapäivästä kätevästi elokuvateatteriksi, kun valkokankaalle heijastettiin kansatieteellisen Isien työt -elokuvasarjan vanhan kansan elämäntapaa käsitteleviä filmejä 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.

Joku tokaisikin, että dokumenttien tekijät olisivat varmasti hämmästyneitä ja kenties jopa liikuttuneita tiedosta, että suomalaiset kokoontuvat vielä vuonna 2014 heidän elokuviaan katsomaan.

Viikonloppu huipentui vakkajuhlaan

Ehkä koko viikonlopun kohokohta olivat Ukonvakat järven rannalla. Vakkoja on vanhastaan vietetty ainakin Karjalassa, Savossa, Hämeessä ja Inkerissä vietetty kevätkesällä kylvöjen aikaan tai kuivuuden uhatessa. Pidot suunnattiin Ukolle, jonka antaman sateen turvin ruis ja ohra saattoivat kasvaa.

Ukonvakat sisältävät laulua, rukouksia ja ruokauhrin asettamisen tuohivakassa. Historiallisten lähteiden mukaan olennaisessa osassa ovat olleet myös juhlaruokailu ja tapahtumaa varten pannun oluen maisteleminen.

Myöhemmin samalle rannalle sytytettiin helavalkea perinteisin menetelmin. Tuli sytytettiin ensin tuluksilla pienempään nuotioon, josta juhlaväki kantoi sen tervaksilla rakovalkeaan. Sytyttämisen jälkeen valkean äärellä leikittiin ja vietettiin mukavaa iltaa.

Tänä vuonna helassa tarjottiin osallistujille mahdollisuus tehdä saunaan oma kevään ensimmäinen vihta. Näillä vihdottiin ja saunomisen jälkeen vihta heitettiin saunan katolle. Katolle lentäneen vihdan tyvipuolen asennosta ennustettiin vihtojan tulevaa kesää ja tulevaisuutta ylipäätään.

Juhla olikin erittäin onnistunut. Osallistujista moni oli ensi kertaa mukana Taivaannaulan juhlissa. Palautteen mukaan joukkoon oli kuitenkin helppo tulla ja juhlasta nautittiin täysin siemauksin. Ajan kuluessa Taivaannaulan juhlat ovat kasvaneet monipuolisiksi luonnonuskoisen kansanperinteen ja vanhan kansan maanläheisen elämäntavan jatkajiksi.

Taivaannaulan kesä

Seuraavaksi Taivaannaula järjestää heinäkuussa Ritvalassa kesäleirin, johon osallistuu myös tusinan verran virolaisia vieraita Maavallan Kodasta. Lisäksi elokuulle on suunnitteilla tapaaminen Laurin päivänä (10. elokuuta) Janakkalan Laurinmäen hiidessä.

Taivaannaulan seuraava valtakunnallinen vuotuisjuhla on kekri loka-marraskuun vaihteessa. Myös paikallistapahtumia järjestetään pitkin vuotta. Taivaannaulan toiminnasta pysyy ajan tasalla seuraamalla yhdistyksen verkkosivustoa tai Facebook-ryhmää. Jäsenet saavat tiedotukset toiminnasta sähköpostiinsa Taivaannaulan jäsenlistan kautta.

Kuvia helasta

saunasta

Lauletun löylyn tervehdyksen jälkeen.

tanssia

Kansantanssin alkeita.

helavalkea

Helavalkea valmistumassa.

helavalkea2

Tuli rakovalkeaan kannettiin tervaksilla.

vakat

Ukonvakat järven rannalla.

lautanauhat

Lautanauhojen valmistamista.

tulenteko

Tulentekoa perinteisin menetelmin.

teroitus

Näin teroitetaan kodin teräaseet.

Lisää aiheesta:

Tammealusen hiiden 25-vuotinen uusi taival

tammealuse6

Taivaannaulan väkeä osallistui helluntaiviikonloppuna Virumaalla Tammealusen hiiden uudelleen käyttöön ottamisen 25-vuotisjuhlaan ja Viron maauskoisten suvistepyhään. Tammealusen hiisi on yksi monista Viron pyhistä luonnonpaikoista, jotka on palautettu alkuperäiseen käyttöönsä neuvostoajan lopulla tai sen jälkeen. Taivaannaulan hallituksen puheenjohtaja piti tilaisuudessa puheen ja lisäksi osallistuimme sunnuntaina hiidessä järjestettyyn toimitukseen. Tässä Mirkan puhe sekä kuvia viikonlopulta.

Puhe juhlatilaisudessa 7.6.2014

Hyvät ystävät ja hiisien suojelijat,

Kiitos tästä kunniasta olla paikalla juhlistamassa Tammealusen hiiden 25-vuotista uutta taivalta.

Taivaannaula yhdistyksenä onnittelee hyvästä ja arvokkaasta työstä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat olleet vuosien varrella mukana suojelemassa tätä pyhää paikkaa ja elvyttämässä siihen liittyviä perinteitä.

II

Kansojen alkuperäisuskonnoissa kautta maailman tietyt luonnonpaikat tunnistetaan erityisen pyhiksi ja merkittäviksi.

Muun muassa tämä ajattelutapa yhdistää myös uralilaisia kansoja. Toivommekin, että tulevaisuudessa saamme vielä enemmän yhdistettyä voimiamme ja toimittua yhdessä.

Yhdessä meillä on vahvempi ääni ja samalla voimme oppia toisiltamme ja saada uusia näkökulmia myös omaan perinteeseemme ja pyhiin paikkoihimme.

III

Tuntuu siltä, että virolaiset tuntevat hiitensä hyvin. Suomalaisille sen sijaan tulee joskus yllätyksenä, että meidänkin luonnossamme on pyhiä paikkoja.

Tämä siksi että aikoinaan vanhojen tapojen jatkaminen hiidessä oli laitonta, ja siksi perinteistä vaiettiin. Hiidestä tuli kansan keskuudessa negatiivinen sana – ihmistä voitiin kehottaa “painumaan hiiteen”. Paljon tietoa hiisistä onkin kadonnut ja unohtunut.

Kuitenkin suomalainen historiantutkija ja akateemikko Matti Klinge on kertonut tavanneensa Hämeessä vielä 1970-luvulla vanhoja ihmisiä, jotka olivat nuoruudessaan osallistuneet toimituksiin hiisissä, mutta eivät halunneet puhua niistä.

IV

Suomen hiidet ovat pyhiä lehtoja sekä kylän tai suvun hautakalmistoja, mutta arvellaan myös, että jotkut metsästysreittien varrella olevat hiisi-nimiset paikat ovat saattaneet olla rajamerkkejä.

Suomalaiset hiidet ovat todennäköisesti sijainneet kylien yhteisessä omistuksessa olleella maalla. Tällainen paikka oli esimerkiksi Lempäälän Hyssynvuori – nimi viittaa todennäköisesti hiiteen.

Paikallinen perinteentuntija kertoi Taivaannaulan retkellä huhtikuussa, että perimätieto vuoren pyhyydestä olisi elänyt paikallisten keskuudessa vielä 1880-luvulla. Hyssynvuori oli yhteismaata vaikka kaikki muu maa oli jo pitkään ollut talojen omistuksessa.

Aikojen saatossa pyhät lehdot hävitettiin mutta puut ja kivet ja lähteet säilyivät pitkään. Monet yksittäiset suomalaiset uhripuut ovatkin siis saattaneet olla entisaikaan kokonaisia hiisiä ja lehtoja.

V

1600-1700-luvuilla kirkko hyökkäsi erityisen voimakkaasti vanhoja tapoja vastaan. Samalla tuhottiin paljon pyhiä paikkoja.

Arkistoissa on säilynyt eräs kirje, joka on lähetetty maaherralle Kerimäellä 28. maaliskuuta 1748. Kirjeessä kirkko pyysi kruunua hävittämään epäilyttävät uhripaikat, puut ja puistot.

Vuonna 2013 Taivaannaula teki tästä samasta päivästä Hiisien päivän, jolla käännämme tämän huonon hetken merkityksen päälaelleen.

Luterinen kirkko pyrki tuhoamaan hiidet, mutta ortodoksinen kirkko suvaitsi Suomessa etnisiä tapoja ja pyhiä paikkoja luterilaisia jokseenkin paremmin. Ortodoksiset papit saattoivat mennä mukaan lehtoihin ja tehdä toimituksista ikään kuin virallisesti ortodoksisia.

Tavat kuitenkin elivät pitkään. Tietojen mukaan vielä 1950-luvulla on puille viety uhrilahjoja, mutta ei juurikaan sen jälkeen. Tavat unohtuivat 1950-luvun aikana, kun vanhat ihmiset kuolivat, nuoremmat muuttivat kaupunkeihin ja perinteiset kyläyhteisöt hajosivat. Vasta siis kaupungistuminen pysäytti perinteiden välittymisen.

VI

Pyhien luonnonpaikkojen sekä rahvaan kulttuuriperinnön suojelemisen näkökulmasta Suomen tilanteessa on sekä hyvää että huonoa.

Huonoa on se, että poliittisella tasolla arvostusta ei juuri näytä olevan. Esimerkiksi Museoviraston jo ennestään pieniä määrärahoja leikataan jatkuvasti. Nämäkin rahat tuntuvat menevän ensisijaisesti aineelliseen kulttuuriperintöön, kuten kartanoiden ylläpitoon.

Suomalaisten hiisin suurin uhka on nähdäkseni tällä hetkellä tiedon puute. Paikoista ei tiedetä, joten ne uhkaavat jäädä rakennusten alle tai niissä tehdään hakkuita.

Mutta on myös hyviä uutisia. Vaikka viralliset resurssit heikkenevät, tavallisten ihmisten kiinnostus kasvaa. Suomalaiset tuntuvat olevan valtavan kiinnostuneita hiisistä ja yleisemminkin rahvaan perinteistä.

VII

Kun Taivaannaula aloitti suomalaisia hiisiä kartoittavan Hiisi-hankkeen Hiisien päivänä 2013, verkkosivustomme kaatui kävijämäärän alle. Tiedotteemme asiasta tavoitti verkossa yli 50 000 suomalaista.

Hiidet tuntuvat olevan sekä tavallisia ihmisiä että toimittajia kiinnostava aihe. Kuluneen vuoden aikana olemme antaneet useita haastatteluita, joissa on puhuttu hiisistä tai sivuttu hiisiä.

Toimittajat ja muut ihmiset kyselevät meiltä usein kysymyksiä, kuten mikä on hiisi? Miten siellä käyttäydytään? Miltä tuntuu olla hiidessä?

Kukaan Taivaannaulan jäsen ei ole oppinut näitä asioita lapsuudenkodissaan. Kaikki me opimmekin jatkuvasti uutta.

Tämä onkin meille jälleen kerran vierailumme arvokkainta antia. Opimme sitä luonnollista ja luontevaa tapaa kohdata pyhä luonnossa samaan tapaan kuin lukemattomat sukupolvet ennen meitä.

Kiitos vielä kerran kaikille hiisien ystäville.

tammealuse1

Puhetta pitämässä. Maavallan Kaja oli mukana tulkkaamassa.

tammealuse2

Tilaisuudessa väkeä viihdyttivät paikalliset pelimannit. Musiikista saatiin nauttia myös viikonlopun aikana järjestetyissä tansseissa.

tammealuse3

Setukaisten edustaja toi terveiset Setumaalta laulamalla. Setukaiset tunnetaankin hyvin säilyneestä runonlauluperinteestä.

tammealuse4

Sisäänkäynti hiiden “eteiseen”. Oviaukon laudassa on suojaavia symboleita ja paikkaa tervehditään mennen tullen koputtamalla lautaan kolmasti.

tammealuse5

Tammealusen hiiden vanha tammi. Tammen vieressä olevaan puuttomaan rinteeseen istutettiin 25 vuotta sitten kymmeniä tammia. Silloin puut istutettiin vielä suoraan maahan, mutta sittemmin Maavallan Koda on siirtynyt käyttämään toisenlaisia menetelmiä hiisiä luonnontilaan palautettaessa. Nykyisin puun siemenet vain peitellään kevyesti maahan ja luonto saa päättää kasvaako paikalle puu vai ei.

tammealuse7

Keinuminen kuuluu Pohjois-Virossa suvistepyhän eli helluntain perinteisiin. Keinuminen tuo mielelle tasapainoa sekä hyvää terveyttä. Kiikkuessa on laulettu erityisiä keinulauluja.

tammealuse8

Toinen Pohjois-Viron suvistepyhän perinne on munien värjääminen. Tässä kuvassa keitetään puuroa hiiden toimitusta varten, mutta tapahtumassa keitettiin myös munia värjäävien koivunlehtien kanssa. Myöhemmin järjestettiin leikki, jossa munia kieritetään alamäkeen puista kourua pitkin. Kukin osallistuja saa kierittää yhden munan kerrallaan. Rinteessä on valmiina sikinsokin muutamia munia ja kukin kierittäjä saa itselleen ne munat joihin hänen munansa osuu. Jos osumia ei tule, kisaaja menettää kierittämänsä munan. Leikkiä jatketaan kunnes jäljellä on enää yksi kilpailija.

Lisää kuvia tapahtumasta löytyy Facebookista.

Katso Viron yleisradion uutinen tapahtumasta tästä linkistä.

Lisää aiheesta:

Pirkanmaan paikallistapaaminen Laikunlavalla 13.6.2014

HiidensointiTaivaannaulan Pirkanmaan paikallistapaaminen Laikunlavalla Tampereella 13.6.2014 klo 19 alkaen. Lavalla esiintyy folkhenkinen progeyhtye Hiidensointi. Konsertin jälkeen jatkamme iltaa osallistujien ideoiden mukaan. Kaikki Taivaannaula ry:n toiminnasta kiinnostuneet ovat tervetulleita!

Lisätiedot: pirkanmaa@taivaannaula.org tai puhelin 040-5643182 / Tappura

Lisää aiheesta:

Taivaannaulan vuosi 2013

Taivaannaula 2013

Viime vuosi 2013 oli Taivaannaulan toiminnan toistaiseksi vilkkain. Taivaannaula järjesti juhlia ja retkiä, teki tutkimustyötä ja jakoi tietoa kotoperäisistä perinteistä kasvavalle yleisölle. Viime vuoden toimintakertomus esiteltiin viikko sitten kevätkäräjillä. Seuraavassa sen pohjalta kohokohtia Taivaannaulan toiminnasta viime vuodelta.

Suosittuja juhlia ja kesäleiri Virossa

Taivaannaula järjesti tuttuun tapaan kaksi valtakunnallista juhlaa, helan toukokuussa ja kekrin lokakuun lopussa. Molemmat juhlat järjestettiin Valkeakoskella ja niihin osallistui viitisenkymmentä vierasta, niin vanhoja tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia.

Viime vuonna Taivaannaula teki myös uudenlaista kansainvälistä yhteistyötä. Matkasimme noin kymmenen hengen voimin Viroon, jossa järjestettiin Maavalla Kodan ja Taivaannaulan ensimmäinen yhteinen kesäleiri. Leirin aikana tehtiin perinteisiä käsitöitä ja talkootöitä, opittiin virolaisten maauskosta sekä tutustuttiin moniin uusiin ihmisiin.

Tänä vuonna kesäleiri järjestetään Suomessa, tarkemmin sanottuna heinäkuussa Ritvalan kylässä Valkeakoskella.

Lisää näkyvyyttä

Yhdistyksen näkyvyys mediassa lisääntyi entisestään vuonna 2013. Keväällä puheenjohtaja Petri Villa oli radiohaastattelussa yhdessä dosentti Risto Pulkkisen kanssa ja lisäksi Apu-lehdessä ilmestyi artikkeli Taivaannaulan kekristä. Taivaannaulasta ja kekristä puhuttiin myös lokakuisessa Ylen haastattelussa, jossa dosentti Risto Pulkkisen lisäksi haastateltiin myös vanhimpien neuvoston jäsentä Mirka Turpeista.

Sosiaalisessa mediassa Taivaannaulan ylläpitämän Facebookin Suomenusko-sivun seuraajien lukumäärä kasvoi koko vuoden 2013 ajan. Sivun suosituimmat päivitykset tavoittivat noin 50 000 suomalaista. Tällä hetkellä sivulla on noin 8000 seuraajaa. Facebook-sivu sai syksyllä seurakseen Google+-palveluun luodun sisarsivun.

Uusia yhteistyökuvioita

Vuonna 2013 Taivaannaula jatkoi kasvuaan, mikä näkyy muun muassa jäsenmäärän kaksinkertaistumisena. Kasvu näkyy myös lisääntyneenä kansainvälisyytenä, kuten suhteiden luomisena sukukansoihin sekä Virossa että Venäjällä. Myös Suomen sisällä verkostoituminen on jatkunut perinnejärjestöjen suuntaan.

Uudenlaista yhteistyötä tehtiin myös kulttuurihankkeiden puitteissa. Seinäjoen kaupunginkirjastossa järjestettiin kokeellisten lastenkirjojen näyttely toukokuussa 2013. Yksi näyttelyn kirjoista perustui Taivaannaulan verkkosivuilla sekä Facebookin Suomeusko-sivulla julkaistuihin kirjoituksiin. Taivaannaulan kirjoituksia käytettiin myös taiteilija Riikka Palosen näyttelyssä Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa, minkä teemana oli metsä ja metsän väki. Näyttely oli avoinna touko-syyskuussa 2013.

Taivaannaula myös avusti Tampereen AMK:n kuvataiteen opiskelijoita heidän lyhytelokuvansa “Uhri” tekemisessä keskustelemalla tekijöiden kanssa kotoperäisestä luonnonuskoisesta maailmankuvasta ja perinnekulttuurista sekä niiden kuvaamisesta elokuvan keinoin. Näyttely oli avoinna huhti-toukokuussa taidekeskus Mältinrannassa Tampereella.

Taivaannaula on myös pyrkinyt tekemään informatiivisia kansanuskon tutkijoiden haastatteluita ja tuomaan näin heidän tietojaan ja näkemyksiään ihmisten saataville verkossa. Viime vuonna yhdistyksen sivuilla ryhdyttiin julkaisemaan tutkijoiden haastatteluita. Tähän mennessä Taivaannaula on haastatellut jo Anna-Leena Siikalaa, Juha Pentikäistä, Risto Pulkkista ja Henni Ilomäkeä.

Sukukansoja ja hiisien kartoittamista

Taivaannaulan verkostoitumista on tukenut Taivaannaulan kalenterin valmistelutyö. Viime vuoden kalenterin aiheena ovat suomensukuiset kansat. Kalenteria varten pyysimme kuvia useilta sukukansoilta ja kerroimme samalla Taivaannaulan toiminnasta. Kalenteri osoittautui erittäin suosituksi ja painokset myytiin loppuun tammikuuhun mennessä.

Viime vuoden merkittävin päätös oli monivuotisen Hiisi-hankkeen perustaminen. Hankkeen tarkoituksena on suomalaisten luonnontilaisten pyhien paikkojen kartoittaminen, kuvaaminen ja tiedon kokoaminen. Tiedotus uudesta hankkeesta aloitettiin 28. maaliskuuta. Päivä liittyy suomalaisten pyhien luonnonpaikkojen historiaan ja se julistettiinkin suomalaisten hiisien päiväksi.

Vuoden aikana ilmoittautuneiden vajaan kahdenkymmenen vapaaehtoisen voimin kerättiin hankkeen sisäiseen verkkosivustoon tietoja kymmenistä pyhistä luonnonkohteista eri puolilla Suomea. Myös arkiston tutkiminen aloitettiin kesällä. Loppuvuodesta saatiin lisäksi Maavalla Kodalta kyselykaava sekä metodiikan opas, joiden avulla paikkoihin liittyvää kansanperinnettä on tarkoitus kerätä paikallisilta ihmisiltä.

Kohti tulevaa

Taivaannaulan toimintaa pyritään kehittämään jäsenten toiveiden pohjalta. Vuonna 2013 toteutettiin ensimmäistä kertaa jäsenkysely, jossa koottiin jäseniltä tietoja Taivaannaulan toiminnasta ja sen mahdollisista kehityssuunnista. Kysely tehtiin helmikuussa 2013 ja siihen osallistui lähes 70 prosenttia yhdistyksen jäsenistä.

Yhdistyksen toiminta onkin vakiintunut selkeästi, mikä näkyy siinä, että toiminta suuntautuu yhä vahvemmin ulospäin ja yhteistyöverkostot kasvavat. Vuonna 2013 Taivaannaula jatkoi aikaisempien vuosien mukaista kehitystä, ja on samalla laajentunut kasvun aikana. Uusia ja innostuneita jäseniä on tullut paljon mukaan, mikä lupaa hyvää yhdistyksen tulevan toiminnan kannalta.

Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana rakentamassa ja kehittämässä Taivaannaulan toimintaa!

Lisää aiheesta:

Taivaannaulan jäsenkyselyn satoa

Taivaannaulassa järjestettiin tänäkin vuonna jäsenistön toiveita kartoittava jäsenkysely. Helmikuun aikana järjestetyssä kyselyssä selvitettiin ihmisten toiveita muun muassa järjestön toiminnan painopisteiden sekä paikallistoiminnan suhteen. Kyselyyn vastasi 68 prosenttia Taivaannaulan jäsenistä.

Jäsenkyselyn tulokset ovat julkisesti nähtävillä täällä. Kyselyn tästä versiosta on jätetty pois muutamia Taivaannaulan sisäiseen käyttöön tarkoitettuja tietoja.

Taivaannaulan jäsenkysely 2014

Lisää aiheesta: