Uuden hallituksen ajatuksia

Kekrin jälkeen pidettiin Taivaannaulan syyskäräjät, jossa valittiin yhdistykselle muun muassa uusi tunnus ja hallitus. Kuva: ML.

Taivaannaulan syyskäräjillä lokakuussa valittiin yhdistykselle uusi hallitus, jonka toimintakausi alkoi marraskuun alussa. Tämä teksti esittelee uuden hallituksen ajatuksia Taivaannaulasta ja sen toiminnasta.

Viime vuodet Taivaannaulassa ovat olleet uudistumisen aikaa. Toimintaa on ruvettu kehittämään määrätietoisesti ja tuomaan sitä kohti kaikkien ihmisten järjestöä. Taivaannaula on kasvanut prosessissa paljon sekä jäsenmäärältään että henkisesti yhdistyskulttuuriltaan. Näemme että Taivaannaula ei ole enää ”vain” yhdistys, vaan järjestö, joka pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti asioihin ja kehittämään niitä.

Osana uudistumisprosessia Taivaannaula on määritellyt itseään pitemmällä aikavälillä uudelleen. Kokoamme nyt näitä määritteitä yhteen siten, miten olemme ne hallituksessa ymmärtäneet.

  • Taivaannaula on ennen kaikkea perinnejärjestö. Taivaannaulan lähestymistapa perinteeseen on kuitenkin huomattavasti kokonaisvaltaisempi kuin tavallisesti on totuttu. Esimerkiksi perinnetaitojen osaamisen lisäksi meistä on olennaista tuntea niihin liittyvät uskomukselliset merkitykset ja käyttää niitä oman onnemme turvaamiseksi.
  • Taivaannaula ei ole nationalistinen järjestö. Toimintaamme ovat tervetulleita kaikki suomalaisista perinteistä kiinnostuneet, taustaan katsomatta. Olemme ylpeitä kulttuuriperinnöstämme, ja haluamme jatkaa ja vaalia sitä. Tämä ei ole kuitenkaan suunnattu ketään vastaan, eikä se niin ollen ole keneltäkään pois. Kannustamme kaikkia olemaan terveellä tavalla ylpeitä juuristaan ja historiastaan ja tuntemaan esivanhempiensa perinteet.
  • Taivaannaula ei ole uuspakanajärjestö. Taivaannaula katsoo, että kansojen omia perinteitä ei ole tarpeen määritellä kristitystä maailmankuvasta peräisin olevalla negatiivisella sanalla, vaan näiden kuvailuun voidaan käyttää termejä kuten etniset perinteet tai uskonnot. Emme myöskään katso olevamme toimijana osa uuspakanallista liikehdintää. Toimintaamme ovat tervetulleita kaikki riippumatta siitä, mikä heidän suhteensa esimerkiksi kristinuskoon on.
  • Taivaannaula ei ole uususkonnollinen järjestö. Vaikka perinteitä on jouduttu elvyttämään, emme näe että Taivaannaula olisi sidoksissa uususkonnollisuuteen. Tämä siksi, että päämäärä ja arvot ovat erilaiset. Meidän tavoitteemme on jatkaa tunnettuja tapoja, ei luoda uudenlaista uskonnollisuutta.

Vanha uskomusperinne ei ole mielestämme arvoltaan vähäisempää tai tietopohjaltaan hatarampaa, vaan tuo esiin todellisia asioita ja ilmiöitä maailmasta, jossa elämme. Konkreettinen yhteys luontoon ja maahan on tärkeää toiminnassamme, sillä vain sitä kautta vanhat tavat ja uskomukset on mahdollista ymmärtää. Meille maanläheinen, luonnon pyhyyttä ja elämän perusedellytyksiä kunnioittava elämäntapa ei ole mennyttä aikaa, vaan jotain mitä tavoitella nyt ja tulevaisuudessa.

Taivaannaula on siis uudenlainen toimija sekä perinteen että uskonnollisuuden kentällä. Aina Taivaannaulan kokonaisluonnetta ei ole ymmärretty, varmaankin juuri tämän erilaisuuden vuoksi. Tämän ymmärryksen eteen Taivaannaulassa on tehty töitä, sillä näkemyksemme mukaan tällaista toimijaa tarvitaan.

Taivaannaula sanoutuu irti kaikista toiminnallemme epäolennaisista liikkeistä ja viiteryhmistä. Olemme järjestö kaikille suomalaisesta perinteestä kokonaisvaltaisesti kiinnostuneille ihmisille, jotka haluavat vaalia juuriaan, eikä jäsenkunnallamme ole muuta kaikkia yhdistävää tekijää. Tämä on mielestämme hyvä, sillä suomalaisten omat perinteet ovat kaikkien suomalaisten omia.

Hyvää joulun aikaa kaikille!

Taivaannaulan hallitus

Lisää aiheesta:

Saamelaisten Suttesjohkan kuvaajalle palkintoja Hiisien kuvakilpailussa

suttesjohka1

Sulaojan kuutamoyö

Utsjoella, kymmenisen kilometriä Karigasniemestä itään sijaitsee Sulaojan lähde, Suttesgáldu. Lampimainen Suttesgáldu on yksi Suomen suurimmista lähteistä.

Lammesta virtaa talvisinkin jäättömänä pysyvä 500-600 metrin pituinen Sulaoja eli Suttesjohka, joka laskee etelässä Basijávriin. Paikka on ollut saamelaisille pyhä ikimuistoisista ajoista.

– Tämä on paikkana todella erityinen. Vesi virtaa tänne neljän järven läpi ja jatkaa täältä Tenoon, sanoo Tiina Törmänen.

Lapin luonnossa liikkuminen on 33-vuotiaalle Törmäselle tuttua. Posiolla syntynyt Törmänen muutti nuorena Helsinkiin, josta hän palasi aikuisiällä pohjoiseen, tällä kertaa Ouluun.

Kokkina toimivan Törmäsen kuvat Sulaojasta voittivat marraskuussa erikoispalkinnon Maavalla Kodan Hiisien kuvakilpailussa.

– Olin töiden puolesta Karigasniemellä elokuusta huhtikuuhun. Siellä tutustuin saamelaisiin ja kuulin paikallisten tarinoita Sulaojan lähteestä ja sen merkityksestä, Törmänen kertoo.

Törmäsen kahdesta Suttesjohka-kuvasta toinen sai erikoispalkinnon vesistöjen ja toinen maailman pyhien luonnonpaikkojen kategoriassa.

Pohjoinen luonto vetää puoleensa

Pohjoinen luonto väkineen ja voimineen on aina vetänyt Törmästä puoleensa. Hän mainitsee, että Sulaojan lähistöllä sijaitsee myös Ailigas-niminen seitavuori.

– Saamelaisille Sulaojan vesi on pyhää ja sitä on käytetty perinteisesti kansanparannuksessa.

suttesjohka2

Kuunsiltaa Sulaojalla

Uoman rannalla kasvaa monimuotoista kasvillisuutta, kuten sammalia ja runsaasti väinönputkea, jonka saamelaiset tuntevat parantavana kasvina.

Ennen osallistumistaan Törmänen ei ollut kuullut Maavalla Kodan järjestämästä pyhiä luonnonpaikkoja esittelevästä kuvakilpailusta.

– Kaveri lähetti linkin Taivaannaulan sivuille, josta luin aiheesta ja kiinnostuin heti, hän muistelee.

Maavalla Kodan kuvakilpailu pyrkii edistämään kansojen henkisen perinnön ja luonnonperinnön suojelua. Törmäsen päätökseen vaikuttikin halu edesauttaa Sulaojan suojelua ja säilymistä luonnontilassa.

– Ajattelin että osallistuminen on tavallaan aktivistinen teko. Haluan olla suojelemassa paikkaa ja toivon, että se säilyy luonnontilassa. Haluan myös kertoa osaltani ihmisille miten hienoja paikkoja Lapin luonnosta löytyy.

Saamelaiset ovat 2000-luvulla vastustaneet Utsjoen kunnan suunnitelma rakentaa Sulaojan lähteelle vedenottamoa. Lähteen suojelussa on vedottu YK:n tunnustamaan alkuperäiskansojen oikeuteen ylläpitää ja suojella omia hengellisiä ja kulttuurisia paikkojaan.

Kuva vaatii oikean hetken

Tiina Törmänen

Tiina Törmänen

Tiina Törmänen on valokuvannut vuodesta 1998. Pohjoinen luonto, metsä ja yökuvaus inspiroivat häntä erityisesti.

– En ole koskaan oikein innostunut sellaisesta perusmainoskuvaamisesta. Olen pohjimmiltani pohjoisen luonnonlapsi ja tavoittelen taiteellisempaa ilmaisua, Törmänen kuvailee.

Kuvaajana hän on saanut tunnustusta jo aiemminkin. Yksi Törmäsen Suttesjohka-kuvista oli mukana sarjassa, joka palkittiin Moscow International Foto Awards -kilpailussa. Tavoitteena hänellä onkin kuvataitelijan ura.

– Olisihan se todella hienoa, jos se toteutuisi. Tulevat kuvaussuunnitelmat vähän riippuvat siitä missä päin tulee liikuttua, hän arvioi.

Kiinnostavia luonnonpaikkoja Lapissa ainakin riittää. Törmänen sanoo olevansa tällä hetkellä kiinnostunut erityisesti vedestä elementtinä.

– Minulle kuvaamisessa tärkeää on se, että en ota kuvaa ellei minulla ole siitä oikeaa tunnetta. Hetken pitää aina olla oikea kuvan ottamiseen.

Anssi Alhonen / Taivaannaula

Lisää aiheesta:

Varsinais-Suomen paikallistoiminnassa vietettiin perinnejuustopäivää

Taivaannaulan varsinaissuomalaista väkeä kokoontui viikonloppuna Nousiaisiin juhlistamaan Suomen rikasta omaperäistä juustoperinnettä. Ohjelmassa oli mahdollisimman monen suomalaisen perinnejuuston valmistaminen ja maistelu.

Listalla olivat pohjalainen juhannusjuusto eli makiajuusto, leipäjuusto, maitojuusto, piimäjuusto, ternimaidosta valmistettu sonnintöyssy, munajuusto sekä kutunjuusto. Lisäksi pääsimme maistamaan aitoa võrulaista rahkajuustoa!

Perinnejuustoilta1

Perinnejuustoilta2

Perinnejuustoilta4

Perinnejuustoilta8

Perinnejuustoilta9

Perinnejuustoilta12

Perinnejuustoilta13

Perinnejuustoilta14

Perinnejuustoilta15

Perinnejuustoilta16

Lisää aiheesta:

Kansallismuseon näyttely metsäsuomalaisten omaleimaisesta kulttuurista

Suomalaismetsää Taalainmaalla Ruotsissa. Paul Bischoff @ Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0.

Suomalaismetsää Taalainmaalla Ruotsissa. Paul Bischoff @ Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0

Kansallismuseon uudessa näyttelyssä kerrotaan metsäsuomalaisten tarina. Marraskuun lopulla avattu näyttely on avoinna elokuun 16. päivän asti.

Näyttely kertoo suomalaisista, jotka siirtyivät kaskiviljelijöiksi Ruotsin ja Norjan asumattomille metsäseuduille 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. He ylläpitivät pitkään alkuperäisväestön keskellä omaleimaista kulttuuriaan ja säilyttivät oman kielensä. Sittemmin he sulautuivat valtaväestöön.

Näyttely perustuu maisteri Astrid Reposen sanastonkeruumatkallaan vuonna 1932 Suomen kansallismuseolle hankkimiin esineisiin. Esineet eivät ole koskaan aikaisemmin olleet näytteillä. Näyttely kertoo suomalaismetsien (Finnskogar) asukkaista eli metsäsuomalaisista (ruotsiksi skogsfinnar), miksi he lähtivät ja millaista heidän elämänsä oli uusilla asuinseuduilla.

Kävijät pääsevät tutustumaan esineiden ohella metsäsuomalaisten puhumaan vanhahtavaan suomen kieleen, suomalaisperäiseen paikannimistöön sekä heidän uskomuksiinsa ja muuhun henkiseen perinteeseensä.

Museoviraston tiedote

Lisää aiheesta:

Võrumaan savusaunaperinne maailmanperintökohteeksi

Kuva: Ain Piir

Kuva: Ain Piir

Unesco on lisännyt tällä viikolla Viron Võrumaan savusaunaperinteen aineettomien maailmanperintökohteiden luetteloonsa.

Ihmiskunnan ainutlaatuista ja suojeltavaa aineetonta kulttuuriperintöä dokumentoivaan luetteloon lisättiin samalla kertaa esimerkiksi kamppailutanssi capoeira Brasiliasta, japanilainen perinteinen paperinvalmistus sekä kirgiisien ja kazakkien jurtanvalmistustaito.

Aineettoman kulttuuriperinnön listalla oli jo ennestään kolme kohdetta Virosta, muun muassa setukaisten laulutraditiot. Suomi ei sen sijaan ole tällä saralla vielä edustettuna. Suomenpystykorvaa on ehdotettu virallisesti Unescon kohteeksi vuonna 2013 kuvaamaan suomalaista kulttuuriperintöä ja perinteistä elämäntapaa.

Lisää aiheesta:

Hiisien kuvakilpailun voittajat valittu

Janno Loide: Põhjatu allikas

Janno Loide: Põhjatu allikas

Taivaannaulan virolaisen yhteistyöjärjestön Maavalla Kodan järjestämän Hiisien kuvakilpailun voittajat valittiin tällä viikolla. Palkittujen kuvien joukossa on kuvia myös Suomesta.

Sukukansat toivat tänä vuonna jo seitsemättä kertaa Virossa järjestettyyn kilpailuun oman lisävärinsä. Lähes puolet kilpailuun lähetetyistä kuvista esittää Suomen ja Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen pyhiä luonnonpaikkoja.

Kilpailun 1000 euron pääpalkinto meni tällä kerralla kuitenkin Viroon. Sen voitti Saarenmaan Kaarman kunnan Pähklan kylän pyhästä lähteestä otettu kuva ”Põhjatu allikas” (’Pohjaton lähde’). Voittokuvan otti Tartossa asuva harrastajavalokuvaaja Janno Loide, joka onnistui taltioimaan pyhän paikan lumoavan kauniina ja luonnollisena.

Nuorten sarjan pääpalkinto myönnettiin Tallinnan 21. koulussa opiskelevalle 12-vuotiaalle Emmeliine Kalvikille kuvasta ”Hõbedat kraapimas” (’Hopeaa vuolemassa’). Kuvassa on ikuistettu ikivanha tapa – hopean vuoleminen antina lähteelle. Kuva on otettu Suomessa Janakkalan Laurinlähteellä Taivaannaulan ja Maavalla Kodan yhteisen kesäleirin päätöspäivänä.

Emmeliine Kalvik: Hõbedat kraapimas

Emmeliine Kalvik: Hõbedat kraapimas

Sukukansojen pyhiä paikkoja kuvaavan sarjan voitti Udmurtiasta kotoisin olevan Anastasia Sidorovan kuva ”Palve Aktaši salus” (’Rukous Aktašin metsikössä’). Voittokuva, jossa on hiisimetsikössä rukoileva mummo, ilmentää suomalais-ugrilaisille ominaista luonnon kunnioittamista ja pienten kansojen haurasta olemassaoloa.

Anastasia Sidorova: Palve Aktaši salus

Anastasia Sidorova: Palve Aktaši salus

Kaiken kaikkiaan kilpailussa jaettiin yhteensä 21 palkintoa, joiden joukossa muun muassa historiallisen Võromaan, Virumaan, saarien, Viron kansallismuseon sekä Museoviraston palkinnot.

Kaikki palkitut kuvat ovat nähtävillä tällä verkkosivulla: http://www.maavald.ee/kuvavoistlused/10227-voitjad

Kilpailuun osallistuneiden maiden joukossa olivat Australia, Georgia, Intia, Latvia, Nepal, Peru, Romania, Suomi, Yhdysvallat sekä Venäjä. Sukukansoilta kilpailuun lähetettiin kuvia inkeriläisten, karjalaisten, liiviläisten, marien, merjalaisten, saamelaisten, suomalaisten, udmurttien ja vepsäläisten pyhistä paikoista.

Kuvakilpailun palkintolautakuntaan kuuluivat taiteilija Epp Margna, luontokuvaaja Arne Ader, Loodusesõber-lehden päätoimittaja Helen Arusoo ja Tarton taidekorkeakoulun valokuvauksen opettaja Toomas Kalve. Viron kansallismuseon palkintokuvat valitsivat Tõnis Lukas ja Indrek Jääts ja Museoviraston palkintokuvat viraston edustajat.

Hiisien kuvakilpailun tarkoituksena on kansanperinteen tuntemien pyhien luonnonpaikkojen ja niihin liittyvän perinteen kunnioittaminen ja ikuistaminen. Samalla kannustetaan ihmisiä tutustumaan pyhiin paikkoihin. Kilpailu tullaan järjestämään jälleen myös ensi vuonna.

Kuvakilpailun tulokset esitellään ja voittajat palkitaan Tarton kirjallisuusmuseon salissa järjestettävässä tapahtumassa lauantaina 29.11.2014 klo 13 alkaen. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan tapahtumaan. Sisäänpääsy on maksuton.

Linkki alkuperäiseen uutiseen Maavalla Kodan sivuilla. Käännös: Helen Plado.

Lisää aiheesta:

Kuvia Taivaannaulan kekristä 2014

Taivaannaulan kekriä vietettiin lokakuun loppupuolella Tampereen Aitolahden työväentalolla. Ohjelmassa oli perinteisiä kekrin tapoja, lauluja, leikkejä, ruokia ja kansanperinteen työpajoja. Tässä muutamia kuvia tapahtumasta. Kuvat ottivat Turpeisen Mirka (MT) ja Lehtisaaren Maija (ML).

Juhla aloitettiin keskustelemalla itämerensuomalaisista symboleista ja loitsuperinteestä. Kuva: MT.

Juhla aloitettiin keskustelemalla itämerensuomalaisista symboleista ja loitsuperinteestä. Kuva: MT.

Kekrissä laulettiin reki- ja runolauluja. Kuva: MT.

Kekrissä laulettiin reki- ja runolauluja. Kuva: MT.

Erityisen olennaisesti kekriin kuuluu Ison härän virsi, jota laulettiin juhlaväen kanssa. Kuva: ML.

Erityisen olennaisesti kekriin kuuluu Ison härän virsi, jota laulettiin juhlaväen kanssa. Kuva: ML.

Tarvikkeita lautanauhapajaan. Kuva: MT.

Tarvikkeita lautanauhapajaan. Kuva: MT.

Pihamaalla kisailtiin muun muassa keppilimbossa. Kuva: MT.

Pihamaalla kisailtiin muun muassa keppilimbossa. Kuva: MT.

Neulakinnastekniikan esittelyä. Kuva: ML.

Neulakinnastekniikan esittelyä. Kuva: ML.

Ensimmäinen osuus juhlaruoista vietiin lähiseudulla sijaitsevaan mahdolliseen vanhaan hiiteen. Kuva: MT.

Ensimmäinen osuus juhlaruoista vietiin lähiseudulla sijaitsevaan mahdolliseen vanhaan hiiteen. Kuva: MT.

Isäntä heittää kekrisaunassa ensimmäiset löylyt vieraileville vainajille. Kuva: ML.

Isäntä heittää kekrisaunassa ensimmäiset löylyt vieraileville vainajille. Kuva: ML.

Kekriin kuuluu joulun tapaan runsas syöminen. Kuva: MT.

Kekriin kuuluu joulun tapaan runsas syöminen. Kuva: MT.

Tarjolla oli muun muassa pirkanmaalaista luomulammasta, kotijuustoa ja juureksia. Kuva: ML.

Tarjolla oli muun muassa pirkanmaalaista luomulammasta, kotijuustoa ja juureksia. Kuva: ML.

Köyripukki häiriköi juhla-ateriaa ja vaati kestitystä. Kuva: ML.

Köyripukki häiriköi juhla-ateriaa ja vaati kestitystä. Kuva: ML.

Iltaa valaisi köyrivalkea, jossa poltettiin päättyvän satokauden kunniaksi olkea. Kuva: MT.

Iltaa valaisi köyrivalkea, jossa poltettiin päättyvän satokauden kunniaksi olkea. Kuva: MT.

Kekriyönä kerrottiin kummitustarinoita ja kansansatuja. Kuva: ML.

Kekriyönä kerrottiin kummitustarinoita ja kansansatuja. Kuva: ML.

Juhlaväen muistopöytä sukujen edesmenneille. Kuva: MT.

Juhlaväen muistopöytä sukujen edesmenneille. Kuva: MT.

Kekrin jälkeen pidettiin Taivaannaulan syyskäräjät, jossa valittiin yhdistykselle muun muassa uusi tunnus ja hallitus. Kuva: ML.

Kekrin jälkeen pidettiin Taivaannaulan syyskäräjät, jossa valittiin yhdistykselle muun muassa uusi tunnus ja hallitus. Kuva: ML.

Lisää aiheesta:

Taivaannaula retkeili Sastamalassa ja Vesilahdella

Taivaannaulan pirkanmaalaiset jäsenet järjestivät paikallistapaamisen ja retkeilyn Sastamalan ja Vesilahden seudulla 20.-21. syyskuuta. Lauantaiaamu alkoi sumuisena, kun kokoonnuimme Kiskokabinetilla Karkussa. Täältä suuntasimme ensimmäiseen kohteeseemme Karkun Pirunvuorelle. Pysäköimme automme hotelli Ellivuoren pysäköintialueelle ja lähdimme kulkemaan kohti Pirunvuoren huippua.

Maisema Karkun PirunvuoreltaMaisema Karkun Pirunvuorelta

Pirunvuorella sijaitsee myös taiteilija Emil Danielssonin kivilinna-ateljee, joka oli ikävä kyllä suljettuna, joten sisään emme päässeet.

Emil Danielssonin kivilinnaEmil Danielssonin kivilinna

Kivilinnalta kivinen polku johti vuoren laelle, josta oli upeat näkymät Rautavedelle. Vuorella on luola, josta kerrotaan olevan yhteys Vesilahden Tuhnunvuoreen ja sitä kautta Laukon kartanon kellariin. Kerrotaan myös Pirun käyttäneen sitä asuntonaan.

Karkun luola

Piru ei ollut kotosalla, joten palasimme autoille ja lähdimme kiertämään Rautaveden vastarannalle Vihtiälänsaareen. Paikalla sijaitsee Sastamalan vanha kirkko, mutta perimätiedon mukaan paikka on vanha hiisi. Lukuisat kalmistoröykkiöt ja kallioon hakatut kupit vahvistavatkin tätä käsitystä.

Sastamalan vanhalla kirkollaSastamalan vanhalla kirkolla

Evästimme Rautaveden rannassa ja etsimme kuppikiviä Veikko Matinollin Suomen kuppikivet -kirjassaan antamien ohjeiden mukaisesti. Osan kupeista löysimme, osaa emme. Yhden kuppikiven päättelimme joutuneen kaivinkoneen uhriksi.

Vihtiälänsaaren kuppikallioKuppikallio Vihtiälänsaaressa

Vihtiälänsaaresta ajelimme Vesilahdelle. Sauna ja majoitus oli järjestetty Vesilahden Rämsöön kylään Suonojärven rannalle yhden retkeläisemme tynnyrisaunalle ja kesämökille. Mökin isäntä tarjosi meille maittavan lohikeiton ja makoisat löylyt. Kiitos isännälle!

SaunallaTynnyrisauna Vesilahden Ramsöön kylässä

Sunnuntaina suuntasimme Vesilahden Tuhnunvuoren jylhiin maisemiin. Sää suosi taivaalla rauhallisesti lipuvien pilvien ja mukavien lämpötilojen muodossa eli liian vilpoista ei ainakaan tullut paitsi erittäin jyrkkiä rinteitä kavutessa. Tuhnunvuori on ikivanha paikka, josta liikkuu monenlaisia tarinoita aina Elinan surmarunosta pitkään, maanalaiseen luolastoon, jonka kerrotaan vievän Laukon kartanolle ja aina Karkun Pirunvuorelle saakka.

Toisissa paikallistarinoissa lappalaisten on sanottu asuneen Tuhnuvuoren luolassa. Tarinoita on kerrottu myös kirkonrakentajia paenneesta pakanajumalasta, joka hiippaili luolan kautta Laukon kartanon vanhaan viinakellariin näpistyshommiin. Jottei mitään jäisi puuttumaan, toki myös itse vihtahousun on sanottu luolissa liikkuneen. Karhean kallioiset maisemat nähtyämme ei ollut vaikeaa arvata, miksi moisia tarinoita on kerrottu. Harmaa peruskallio kohoaa maasta lähes uhkaavan näköisenä viettäen äkkijyrkästi, paikoitellen jopa pystysuoraan järveen. Tältä kalliolta ei kannata hypätä uimaan.

TuhnunvuoriTuhnunvuoren jyrkänne

Muhkuraista kalliomaisemaa peitti paksu sammal ja lukuisat värikkäät sienet sekä marjat. Polkua pitkin kuljettuamme näköalapaikalla saattoi istahtaa penkille ja ihailla maisemia hetkisen. Olimme kuitenkin sen verran kunnianhimoisia, että tarunhohtoista luolaa piti päästä etsimään. Retken alussa opasteet varoittivat vaikeakulkuisesta maastosta ihan aiheellisesti, sillä jyrkänteitä riitti eikä alas kiipeäminen reunalta kovin paljon houkutellut.

Toinen osa porukasta kiipeili ensin harhaan, kunnes kahden suuren lohkareen välistä löytyi otollinen laskeutumispaikka. Vain yksi uskaltautui ihan alas asti ja sieltähän se luolansuu löytyi. Sään murjoma köysi repsotti jossakin lähistöllä, siitä on ehkä joskus joku kiipeilijä pitänyt kiinni. Ajan hammas oli toki nakertanut myös luolaa, sillä perimätiedon komea, sekä miehen että hevosen mentävä luola on vuosisatojen saatossa luhistunut ja nyt siitä menisi sisään vain kumarassa tai konttaamalla – ken uskaltaa.

Tuhnunvuoren luola

Me emme lähteneet tarkistamaan, viekö luola tosiaan Karkkuun asti, vaan luotamme vanhan kansan tarinoihin ja annamme mielikuvituksen laukata jatkossakin.

Teksti ja kuvat: Mimi Hagal ja Mikko Tappura

Lisää aiheesta:

Taivaannaulan kalenteri myyntiennätykseen

Taivaanaulan kalenteri 2015 - Lokakuu

Taivaannaulan elokuussa julkaistua uutta kalenteria on myyty enemmän kuin yhtäkään yhdistyksen aikaisempaa painotuotetta. Entisajan naisten töitä Samuli Paulaharjun kuvin esittelevää kalenteria myytiin pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin viime vuoden kalenteria myytiin ensimmäisen viikon aikana. Edellinen kalenteri rikkoi aikanaan myös myyntiennätyksiä, joten kalenterin suosio on kasvanut vuosi vuodelta.

Tällä hetkellä kalenterin ensimmäisestä painoksesta on myyty noin kaksi kolmasosaa. Kalenteri kattaa vanhan kansan perinteisen vuodenkierron kekristä kekriin. Kalenterissa esitellään laajasti suomalaisen luonnonläheisen kansanperinteen kannalta olennaisia merkkipäiviä ja kansanperinnettä. Kalenterimyynnin tuotto käytetään Taivaannaulan ry:n toiminnan tukemiseen.

Kalenterin voi tilata tuttuun tapaan Taivaannaulan verkkokaupasta. Toimitustavaksi voi valita postikuljetuksen tai noudon Taivaannaulan kekristä Tampereelta. Yhdistyksen jäsenet saavat kalenterista kuuden euron alennuksen, josta voi kysyä lisätietoja osoitteesta verkkokauppa@taivaannaula.org.

Lisää aiheesta:

Paikallisretki Sastamalassa 20.9.2014

tuhnunvuoriTuhnunvuori. Kuva: Leo-setä @ Flickr / Creative Commons BY-2.0

Taivaannaula Pirkanmaa järjestää paikallistapaamisen ja retkeilyn Sastamalassa Syys-Matin aattona lauantaina 20.9.2014. Tapahtumassa vieraillaan kiinnostavissa luontokohteissa, joihin liittyy paikallista perimätietoa. Retken jälkeen syödään ja saunotaan Vesilahden Rämsöössä.

Ohjelma

  • Kokoontuminen lauantaina klo 12 Shell Kiskokabinetilla Ellivuoren risteyksessä (Pirkanmaantie 1057 38220 Sastamala). Täältä siirrymme Karkun Pirunvuorelle.
  • Siirtyminen Pirunvuorelta Sastamalan vanhalle kirkolle eli Vihtiälänsaareen, joka on vanha hiisi. Tutustumme paikkaan ja etsimme Veikko Matinollin bongaamat kuppikivet.
  • Tämän jälkeen ajamme Vesilahden Rämsööseen syömään ja saunomaan. Mahdollisuus myös yöpymiseen.
  • Sunnuntaina voidaan vielä vierailla Vesilahden Hinsalan Tuhnunvuorella, jos virtaa riittää.

Mukaan maastokelpoinen varustus, omat eväät, saunomistarvikkeet ja mahdolliset yöpymisvälineet. Petipaikkoja on 6 kpl, jotka täytetään ilmoitautumisjärjestyksessä. Lattialla on myös tilaa on, joten patja vaan mukaan.

Paikoille kuljetaan henkilöautoilla. Autottomat ilmoittakoon kyytitarpeensa, yritetään järjestää kimppakyytejä.

Ilmoittautuminen

Ilmoittautumiset osoitteeseen pirkanmaa@taivaannaula.org, laitathan viestiin myös puhelinnumerosi Lisätietoja voi kysellä paikallisvastaava Tappuralta, puh. 040 564 3182. Tervetuloa mukaan!

Tapahtuma Facebookissa

Tapahtuma löytyy myös Facebookista.

Lisää aiheesta: