Taivaannaula viettää laskiaista Vesilahdella

laskiainen

Vanha kansa on viettänyt joulun jälkeen juhlattomia selkäviikkoja aina laskiaiseen saakka. Laskiaisesta alkaakin kokonainen juhannukseen huipentuva kevätjuhlien sarja.

Taivaannaulan väki viettää laskiaista tänä talvena Pirkanmaan Vesilahdella, Rämsöön kylässä. Tapahtuma järjestetään sunnuntaina 15. helmikuuta klo 11 alkaen ja se on tarkoitettu Taivaannaulan jäsenille.

Kevättalven laskiaisen tavat tuovat onnea tulevalle kesälle ja koko vuodelle. Laskiaisaamuna on kiiruhdettu saunomaan hiljaisuuden vallitessa. Sen jälkeen on laskettu mäkeä, huudettu taloon pitkiä pellavia ja syöty itsensä rasvalla terveeksi ja voimakkaaksi.

Laskiainen on ollut olennaisesti naisten pyhä, jonka tavat ja uskomukset kohdistuvat käsitöiden raaka-aineisiin – pellavaan, hamppuun ja villaan – sekä naisten viljelemiin hyötykasveihin kuten nauriiseen, herneeseen ja papuun. Laskiaisena varmistettiin menestys kaikilla näillä osa-alueilla.

Vesilahden laskiaisessa onkin luvassa muun muassa pellavien kasvua vauhdittavaa mäenlaskua, napakelkkailua, laskiaissauna ja perinteisen rasvarieskan maistelua. Laskiaisen kruunaa tuttuun tapaan hernerokka! Lisätietoja juhlan vietosta saa osoitteesta: pirkanmaa@taivaannaula.org.

Lisää aiheesta:

Obinitsan kulttuuripääkaupunkivuoden avajaisissa

Taivaannaulan sukukansavastaava Patrick O’Rourke osallistui vuoden 2015 suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin Obinitsan avajaisiin tammikuussa. Seuraavassa kuvaus paikanpäältä.

Obinitsa 2015

Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki on MAFUN:n eli suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liiton vuonna 2013 aloittama projekti. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa suomalais-ugrilaista identiteettiä, lisätä tietoisuutta suomalais-ugrilaisista kansoista ja kielistä sekä elvyttää paikallista kulttuurista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

Vuoden 2014 kulttuuripääkaupunki oli Bygyn kylä Udmurtiassa. Elokuussa 2014 seuraavan vuoden kulttuuripääkaupungiksi valittiin Setomaalla sijaitseva Obinitsa. Kilpailun muut finalistit olivat Veszprém Unkarissa ja Vuokkiniemi Karjalassa.

Obinitsassa järjestettiin kulttuuripääkaupungin avajaiset 7. tammikuuta. Tapahtuma osui setokaisten joulun (setoksi: talsipühä’) kanssa samalle päivälle, joten päivä oli kaikin puolin juhlallinen. Avajaiset järjestettiin Obinitsan entisessä koulussa, nykyisessä kyläkeskuksessa. Juhlasali oli täynnä aina ovelle asti ja satojen vieraiden joukossa oli runsaasti setokaisten punavalkeita kansallispukuja, jotka värittivät yleisöä.

Avajaisten pääohjelmana olivat eri tahojen puheet. Setokaisten seremoniallinen johtaja ülembsootska toivotti vieraat tervetulleiksi, jonka jälkeen puhuivat järjestäjien ja setokaisten järjestöjen edustajat. Jopa Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves piti puheen, antaen tunnustusta setokaisille heidän kulttuurinsa ja omaperäisyytensä säilyttämisestä.

MAFUN:n (suomalais-ugrilaisten kansojen nuorten liitto) edustajat, puheenjohtaja Sampsa Holopainen sekä Oliver Loode pitivät myös puheet, samoin kuin Vuokkiniemen sekä edellisen kulttuuripääkaupungin Bygyn edustajatkin. Puheiden välissä esitettiin jouluun liittyviä tapoja ja lauluja. Virallisen osuuden jälkeen nautittiin perinteisistä ruoista ja muiden vieraiden seurasta laulujen säestyksellä.

Setomaalla järjestetään kulttuuripääkaupunkivuoden aikana yli 35 eri tapahtumaa. Suurimmat tapahtumat ovat juhannuksen jälkeinen Seto Folk sekä elokuun alun Setomaan kuningaskunnan päivä.

Kuvagalleria avajaisista
Kulttuuripääkaupungin englanninkielinen sivu Facebookissa

Lisää aiheesta:

Ukonvaajan traileri julkaistu

Ukonvaaja-dokumenttielokuvan ensimmäinen traileri on julkistettu ja katsottavissa yllä. Itse elokuva julkaistaan kuluvan vuoden aikana. Ukonvaaja on Helomedian kokopitkä dokumenttielokuva kotoperäisestä luonnonuskonnosta, itämerensuomalaisesta mytologiasta ja maanläheisestä kansanperinteestä.

Taivaannaula on avustanut Helomediaa elokuvan teossa toukokuusta 2014 asti muun muassa kommentoimalla käsikirjoitusta ja ehdottamalla haastateltavia ja kuvauspaikkoja. Dokumentissa haastatellaan useita Taivaannaulan toiminnassa mukana olevia ihmisiä sekä esitellään yhdistyksen toimintaa.

Lisää aiheesta:

Uuden hallituksen ajatuksia

Kekrin jälkeen pidettiin Taivaannaulan syyskäräjät, jossa valittiin yhdistykselle muun muassa uusi tunnus ja hallitus. Kuva: ML.

Taivaannaulan syyskäräjillä lokakuussa valittiin yhdistykselle uusi hallitus, jonka toimintakausi alkoi marraskuun alussa. Tämä teksti esittelee uuden hallituksen ajatuksia Taivaannaulasta ja sen toiminnasta.

Viime vuodet Taivaannaulassa ovat olleet uudistumisen aikaa. Toimintaa on ruvettu kehittämään määrätietoisesti ja tuomaan sitä kohti kaikkien ihmisten järjestöä. Taivaannaula on kasvanut prosessissa paljon sekä jäsenmäärältään että henkisesti yhdistyskulttuuriltaan. Näemme että Taivaannaula ei ole enää ”vain” yhdistys, vaan järjestö, joka pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti asioihin ja kehittämään niitä.

Osana uudistumisprosessia Taivaannaula on määritellyt itseään pitemmällä aikavälillä uudelleen. Kokoamme nyt näitä määritteitä yhteen siten, miten olemme ne hallituksessa ymmärtäneet.

  • Taivaannaula on ennen kaikkea perinnejärjestö. Taivaannaulan lähestymistapa perinteeseen on kuitenkin huomattavasti kokonaisvaltaisempi kuin tavallisesti on totuttu. Esimerkiksi perinnetaitojen osaamisen lisäksi meistä on olennaista tuntea niihin liittyvät uskomukselliset merkitykset ja käyttää niitä oman onnemme turvaamiseksi.
  • Taivaannaula ei ole nationalistinen järjestö. Toimintaamme ovat tervetulleita kaikki suomalaisista perinteistä kiinnostuneet, taustaan katsomatta. Olemme ylpeitä kulttuuriperinnöstämme, ja haluamme jatkaa ja vaalia sitä. Tämä ei ole kuitenkaan suunnattu ketään vastaan, eikä se niin ollen ole keneltäkään pois. Kannustamme kaikkia olemaan terveellä tavalla ylpeitä juuristaan ja historiastaan ja tuntemaan esivanhempiensa perinteet.
  • Taivaannaula ei ole uuspakanajärjestö. Taivaannaula katsoo, että kansojen omia perinteitä ei ole tarpeen määritellä kristitystä maailmankuvasta peräisin olevalla negatiivisella sanalla, vaan näiden kuvailuun voidaan käyttää termejä kuten etniset perinteet tai uskonnot. Emme myöskään katso olevamme toimijana osa uuspakanallista liikehdintää. Toimintaamme ovat tervetulleita kaikki riippumatta siitä, mikä heidän suhteensa esimerkiksi kristinuskoon on.
  • Taivaannaula ei ole uususkonnollinen järjestö. Vaikka perinteitä on jouduttu elvyttämään, emme näe että Taivaannaula olisi sidoksissa uususkonnollisuuteen. Tämä siksi, että päämäärä ja arvot ovat erilaiset. Meidän tavoitteemme on jatkaa tunnettuja tapoja, ei luoda uudenlaista uskonnollisuutta.

Vanha uskomusperinne ei ole mielestämme arvoltaan vähäisempää tai tietopohjaltaan hatarampaa, vaan tuo esiin todellisia asioita ja ilmiöitä maailmasta, jossa elämme. Konkreettinen yhteys luontoon ja maahan on tärkeää toiminnassamme, sillä vain sitä kautta vanhat tavat ja uskomukset on mahdollista ymmärtää. Meille maanläheinen, luonnon pyhyyttä ja elämän perusedellytyksiä kunnioittava elämäntapa ei ole mennyttä aikaa, vaan jotain mitä tavoitella nyt ja tulevaisuudessa.

Taivaannaula on siis uudenlainen toimija sekä perinteen että uskonnollisuuden kentällä. Aina Taivaannaulan kokonaisluonnetta ei ole ymmärretty, varmaankin juuri tämän erilaisuuden vuoksi. Tämän ymmärryksen eteen Taivaannaulassa on tehty töitä, sillä näkemyksemme mukaan tällaista toimijaa tarvitaan.

Taivaannaula sanoutuu irti kaikista toiminnallemme epäolennaisista liikkeistä ja viiteryhmistä. Olemme järjestö kaikille suomalaisesta perinteestä kokonaisvaltaisesti kiinnostuneille ihmisille, jotka haluavat vaalia juuriaan, eikä jäsenkunnallamme ole muuta kaikkia yhdistävää tekijää. Tämä on mielestämme hyvä, sillä suomalaisten omat perinteet ovat kaikkien suomalaisten omia.

Hyvää joulun aikaa kaikille!

Taivaannaulan hallitus

Lisää aiheesta:

Saamelaisten Suttesjohkan kuvaajalle palkintoja Hiisien kuvakilpailussa

suttesjohka1

Sulaojan kuutamoyö

Utsjoella, kymmenisen kilometriä Karigasniemestä itään sijaitsee Sulaojan lähde, Suttesgáldu. Lampimainen Suttesgáldu on yksi Suomen suurimmista lähteistä.

Lammesta virtaa talvisinkin jäättömänä pysyvä 500-600 metrin pituinen Sulaoja eli Suttesjohka, joka laskee etelässä Basijávriin. Paikka on ollut saamelaisille pyhä ikimuistoisista ajoista.

– Tämä on paikkana todella erityinen. Vesi virtaa tänne neljän järven läpi ja jatkaa täältä Tenoon, sanoo Tiina Törmänen.

Lapin luonnossa liikkuminen on 33-vuotiaalle Törmäselle tuttua. Posiolla syntynyt Törmänen muutti nuorena Helsinkiin, josta hän palasi aikuisiällä pohjoiseen, tällä kertaa Ouluun.

Kokkina toimivan Törmäsen kuvat Sulaojasta voittivat marraskuussa erikoispalkinnon Maavalla Kodan Hiisien kuvakilpailussa.

– Olin töiden puolesta Karigasniemellä elokuusta huhtikuuhun. Siellä tutustuin saamelaisiin ja kuulin paikallisten tarinoita Sulaojan lähteestä ja sen merkityksestä, Törmänen kertoo.

Törmäsen kahdesta Suttesjohka-kuvasta toinen sai erikoispalkinnon vesistöjen ja toinen maailman pyhien luonnonpaikkojen kategoriassa.

Pohjoinen luonto vetää puoleensa

Pohjoinen luonto väkineen ja voimineen on aina vetänyt Törmästä puoleensa. Hän mainitsee, että Sulaojan lähistöllä sijaitsee myös Ailigas-niminen seitavuori.

– Saamelaisille Sulaojan vesi on pyhää ja sitä on käytetty perinteisesti kansanparannuksessa.

suttesjohka2

Kuunsiltaa Sulaojalla

Uoman rannalla kasvaa monimuotoista kasvillisuutta, kuten sammalia ja runsaasti väinönputkea, jonka saamelaiset tuntevat parantavana kasvina.

Ennen osallistumistaan Törmänen ei ollut kuullut Maavalla Kodan järjestämästä pyhiä luonnonpaikkoja esittelevästä kuvakilpailusta.

– Kaveri lähetti linkin Taivaannaulan sivuille, josta luin aiheesta ja kiinnostuin heti, hän muistelee.

Maavalla Kodan kuvakilpailu pyrkii edistämään kansojen henkisen perinnön ja luonnonperinnön suojelua. Törmäsen päätökseen vaikuttikin halu edesauttaa Sulaojan suojelua ja säilymistä luonnontilassa.

– Ajattelin että osallistuminen on tavallaan aktivistinen teko. Haluan olla suojelemassa paikkaa ja toivon, että se säilyy luonnontilassa. Haluan myös kertoa osaltani ihmisille miten hienoja paikkoja Lapin luonnosta löytyy.

Saamelaiset ovat 2000-luvulla vastustaneet Utsjoen kunnan suunnitelma rakentaa Sulaojan lähteelle vedenottamoa. Lähteen suojelussa on vedottu YK:n tunnustamaan alkuperäiskansojen oikeuteen ylläpitää ja suojella omia hengellisiä ja kulttuurisia paikkojaan.

Kuva vaatii oikean hetken

Tiina Törmänen

Tiina Törmänen

Tiina Törmänen on valokuvannut vuodesta 1998. Pohjoinen luonto, metsä ja yökuvaus inspiroivat häntä erityisesti.

– En ole koskaan oikein innostunut sellaisesta perusmainoskuvaamisesta. Olen pohjimmiltani pohjoisen luonnonlapsi ja tavoittelen taiteellisempaa ilmaisua, Törmänen kuvailee.

Kuvaajana hän on saanut tunnustusta jo aiemminkin. Yksi Törmäsen Suttesjohka-kuvista oli mukana sarjassa, joka palkittiin Moscow International Foto Awards -kilpailussa. Tavoitteena hänellä onkin kuvataitelijan ura.

– Olisihan se todella hienoa, jos se toteutuisi. Tulevat kuvaussuunnitelmat vähän riippuvat siitä missä päin tulee liikuttua, hän arvioi.

Kiinnostavia luonnonpaikkoja Lapissa ainakin riittää. Törmänen sanoo olevansa tällä hetkellä kiinnostunut erityisesti vedestä elementtinä.

– Minulle kuvaamisessa tärkeää on se, että en ota kuvaa ellei minulla ole siitä oikeaa tunnetta. Hetken pitää aina olla oikea kuvan ottamiseen.

Anssi Alhonen / Taivaannaula

Lisää aiheesta:

Varsinais-Suomen paikallistoiminnassa vietettiin perinnejuustopäivää

Taivaannaulan varsinaissuomalaista väkeä kokoontui viikonloppuna Nousiaisiin juhlistamaan Suomen rikasta omaperäistä juustoperinnettä. Ohjelmassa oli mahdollisimman monen suomalaisen perinnejuuston valmistaminen ja maistelu.

Listalla olivat pohjalainen juhannusjuusto eli makiajuusto, leipäjuusto, maitojuusto, piimäjuusto, ternimaidosta valmistettu sonnintöyssy, munajuusto sekä kutunjuusto. Lisäksi pääsimme maistamaan aitoa võrulaista rahkajuustoa!

Perinnejuustoilta1

Perinnejuustoilta2

Perinnejuustoilta4

Perinnejuustoilta8

Perinnejuustoilta9

Perinnejuustoilta12

Perinnejuustoilta13

Perinnejuustoilta14

Perinnejuustoilta15

Perinnejuustoilta16

Lisää aiheesta:

Kansallismuseon näyttely metsäsuomalaisten omaleimaisesta kulttuurista

Suomalaismetsää Taalainmaalla Ruotsissa. Paul Bischoff @ Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0.

Suomalaismetsää Taalainmaalla Ruotsissa. Paul Bischoff @ Wikimedia Commons / CC BY-SA 3.0

Kansallismuseon uudessa näyttelyssä kerrotaan metsäsuomalaisten tarina. Marraskuun lopulla avattu näyttely on avoinna elokuun 16. päivän asti.

Näyttely kertoo suomalaisista, jotka siirtyivät kaskiviljelijöiksi Ruotsin ja Norjan asumattomille metsäseuduille 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. He ylläpitivät pitkään alkuperäisväestön keskellä omaleimaista kulttuuriaan ja säilyttivät oman kielensä. Sittemmin he sulautuivat valtaväestöön.

Näyttely perustuu maisteri Astrid Reposen sanastonkeruumatkallaan vuonna 1932 Suomen kansallismuseolle hankkimiin esineisiin. Esineet eivät ole koskaan aikaisemmin olleet näytteillä. Näyttely kertoo suomalaismetsien (Finnskogar) asukkaista eli metsäsuomalaisista (ruotsiksi skogsfinnar), miksi he lähtivät ja millaista heidän elämänsä oli uusilla asuinseuduilla.

Kävijät pääsevät tutustumaan esineiden ohella metsäsuomalaisten puhumaan vanhahtavaan suomen kieleen, suomalaisperäiseen paikannimistöön sekä heidän uskomuksiinsa ja muuhun henkiseen perinteeseensä.

Museoviraston tiedote

Lisää aiheesta:

Võrumaan savusaunaperinne maailmanperintökohteeksi

Kuva: Ain Piir

Kuva: Ain Piir

Unesco on lisännyt tällä viikolla Viron Võrumaan savusaunaperinteen aineettomien maailmanperintökohteiden luetteloonsa.

Ihmiskunnan ainutlaatuista ja suojeltavaa aineetonta kulttuuriperintöä dokumentoivaan luetteloon lisättiin samalla kertaa esimerkiksi kamppailutanssi capoeira Brasiliasta, japanilainen perinteinen paperinvalmistus sekä kirgiisien ja kazakkien jurtanvalmistustaito.

Aineettoman kulttuuriperinnön listalla oli jo ennestään kolme kohdetta Virosta, muun muassa setukaisten laulutraditiot. Suomi ei sen sijaan ole tällä saralla vielä edustettuna. Suomenpystykorvaa on ehdotettu virallisesti Unescon kohteeksi vuonna 2013 kuvaamaan suomalaista kulttuuriperintöä ja perinteistä elämäntapaa.

Lisää aiheesta:

Hiisien kuvakilpailun voittajat valittu

Janno Loide: Põhjatu allikas

Janno Loide: Põhjatu allikas

Taivaannaulan virolaisen yhteistyöjärjestön Maavalla Kodan järjestämän Hiisien kuvakilpailun voittajat valittiin tällä viikolla. Palkittujen kuvien joukossa on kuvia myös Suomesta.

Sukukansat toivat tänä vuonna jo seitsemättä kertaa Virossa järjestettyyn kilpailuun oman lisävärinsä. Lähes puolet kilpailuun lähetetyistä kuvista esittää Suomen ja Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen pyhiä luonnonpaikkoja.

Kilpailun 1000 euron pääpalkinto meni tällä kerralla kuitenkin Viroon. Sen voitti Saarenmaan Kaarman kunnan Pähklan kylän pyhästä lähteestä otettu kuva ”Põhjatu allikas” (’Pohjaton lähde’). Voittokuvan otti Tartossa asuva harrastajavalokuvaaja Janno Loide, joka onnistui taltioimaan pyhän paikan lumoavan kauniina ja luonnollisena.

Nuorten sarjan pääpalkinto myönnettiin Tallinnan 21. koulussa opiskelevalle 12-vuotiaalle Emmeliine Kalvikille kuvasta ”Hõbedat kraapimas” (’Hopeaa vuolemassa’). Kuvassa on ikuistettu ikivanha tapa – hopean vuoleminen antina lähteelle. Kuva on otettu Suomessa Janakkalan Laurinlähteellä Taivaannaulan ja Maavalla Kodan yhteisen kesäleirin päätöspäivänä.

Emmeliine Kalvik: Hõbedat kraapimas

Emmeliine Kalvik: Hõbedat kraapimas

Sukukansojen pyhiä paikkoja kuvaavan sarjan voitti Udmurtiasta kotoisin olevan Anastasia Sidorovan kuva ”Palve Aktaši salus” (’Rukous Aktašin metsikössä’). Voittokuva, jossa on hiisimetsikössä rukoileva mummo, ilmentää suomalais-ugrilaisille ominaista luonnon kunnioittamista ja pienten kansojen haurasta olemassaoloa.

Anastasia Sidorova: Palve Aktaši salus

Anastasia Sidorova: Palve Aktaši salus

Kaiken kaikkiaan kilpailussa jaettiin yhteensä 21 palkintoa, joiden joukossa muun muassa historiallisen Võromaan, Virumaan, saarien, Viron kansallismuseon sekä Museoviraston palkinnot.

Kaikki palkitut kuvat ovat nähtävillä tällä verkkosivulla: http://www.maavald.ee/kuvavoistlused/10227-voitjad

Kilpailuun osallistuneiden maiden joukossa olivat Australia, Georgia, Intia, Latvia, Nepal, Peru, Romania, Suomi, Yhdysvallat sekä Venäjä. Sukukansoilta kilpailuun lähetettiin kuvia inkeriläisten, karjalaisten, liiviläisten, marien, merjalaisten, saamelaisten, suomalaisten, udmurttien ja vepsäläisten pyhistä paikoista.

Kuvakilpailun palkintolautakuntaan kuuluivat taiteilija Epp Margna, luontokuvaaja Arne Ader, Loodusesõber-lehden päätoimittaja Helen Arusoo ja Tarton taidekorkeakoulun valokuvauksen opettaja Toomas Kalve. Viron kansallismuseon palkintokuvat valitsivat Tõnis Lukas ja Indrek Jääts ja Museoviraston palkintokuvat viraston edustajat.

Hiisien kuvakilpailun tarkoituksena on kansanperinteen tuntemien pyhien luonnonpaikkojen ja niihin liittyvän perinteen kunnioittaminen ja ikuistaminen. Samalla kannustetaan ihmisiä tutustumaan pyhiin paikkoihin. Kilpailu tullaan järjestämään jälleen myös ensi vuonna.

Kuvakilpailun tulokset esitellään ja voittajat palkitaan Tarton kirjallisuusmuseon salissa järjestettävässä tapahtumassa lauantaina 29.11.2014 klo 13 alkaen. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan tapahtumaan. Sisäänpääsy on maksuton.

Linkki alkuperäiseen uutiseen Maavalla Kodan sivuilla. Käännös: Helen Plado.

Lisää aiheesta:

Kuvia Taivaannaulan kekristä 2014

Taivaannaulan kekriä vietettiin lokakuun loppupuolella Tampereen Aitolahden työväentalolla. Ohjelmassa oli perinteisiä kekrin tapoja, lauluja, leikkejä, ruokia ja kansanperinteen työpajoja. Tässä muutamia kuvia tapahtumasta. Kuvat ottivat Turpeisen Mirka (MT) ja Lehtisaaren Maija (ML).

Juhla aloitettiin keskustelemalla itämerensuomalaisista symboleista ja loitsuperinteestä. Kuva: MT.

Juhla aloitettiin keskustelemalla itämerensuomalaisista symboleista ja loitsuperinteestä. Kuva: MT.

Kekrissä laulettiin reki- ja runolauluja. Kuva: MT.

Kekrissä laulettiin reki- ja runolauluja. Kuva: MT.

Erityisen olennaisesti kekriin kuuluu Ison härän virsi, jota laulettiin juhlaväen kanssa. Kuva: ML.

Erityisen olennaisesti kekriin kuuluu Ison härän virsi, jota laulettiin juhlaväen kanssa. Kuva: ML.

Tarvikkeita lautanauhapajaan. Kuva: MT.

Tarvikkeita lautanauhapajaan. Kuva: MT.

Pihamaalla kisailtiin muun muassa keppilimbossa. Kuva: MT.

Pihamaalla kisailtiin muun muassa keppilimbossa. Kuva: MT.

Neulakinnastekniikan esittelyä. Kuva: ML.

Neulakinnastekniikan esittelyä. Kuva: ML.

Ensimmäinen osuus juhlaruoista vietiin lähiseudulla sijaitsevaan mahdolliseen vanhaan hiiteen. Kuva: MT.

Ensimmäinen osuus juhlaruoista vietiin lähiseudulla sijaitsevaan mahdolliseen vanhaan hiiteen. Kuva: MT.

Isäntä heittää kekrisaunassa ensimmäiset löylyt vieraileville vainajille. Kuva: ML.

Isäntä heittää kekrisaunassa ensimmäiset löylyt vieraileville vainajille. Kuva: ML.

Kekriin kuuluu joulun tapaan runsas syöminen. Kuva: MT.

Kekriin kuuluu joulun tapaan runsas syöminen. Kuva: MT.

Tarjolla oli muun muassa pirkanmaalaista luomulammasta, kotijuustoa ja juureksia. Kuva: ML.

Tarjolla oli muun muassa pirkanmaalaista luomulammasta, kotijuustoa ja juureksia. Kuva: ML.

Köyripukki häiriköi juhla-ateriaa ja vaati kestitystä. Kuva: ML.

Köyripukki häiriköi juhla-ateriaa ja vaati kestitystä. Kuva: ML.

Iltaa valaisi köyrivalkea, jossa poltettiin päättyvän satokauden kunniaksi olkea. Kuva: MT.

Iltaa valaisi köyrivalkea, jossa poltettiin päättyvän satokauden kunniaksi olkea. Kuva: MT.

Kekriyönä kerrottiin kummitustarinoita ja kansansatuja. Kuva: ML.

Kekriyönä kerrottiin kummitustarinoita ja kansansatuja. Kuva: ML.

Juhlaväen muistopöytä sukujen edesmenneille. Kuva: MT.

Juhlaväen muistopöytä sukujen edesmenneille. Kuva: MT.

Kekrin jälkeen pidettiin Taivaannaulan syyskäräjät, jossa valittiin yhdistykselle muun muassa uusi tunnus ja hallitus. Kuva: ML.

Kekrin jälkeen pidettiin Taivaannaulan syyskäräjät, jossa valittiin yhdistykselle muun muassa uusi tunnus ja hallitus. Kuva: ML.

Lisää aiheesta: