Lauri Honko on käsittellistänyt haltijatutkimusta määritellen olennaisia lähtökohtia. Hänen mukaansa tutkimuksen ydinkysymys on tutkimusnäkökulmien ja terminologian valinta, jotta tutkija voisi parhaalla mahdollisella tavalla välittää lukijalle haluamansa osa-alueen tutkimastaan ilmiöstä. (Honko 1980, 77.) Omassa tutkimuksessani ydinkysymyksenä on luonnonhaltijoiden sukupuoli suhteessa kokijoiden ja kertojien sukupuoleen sekä yhteisölliseen, maailmankuvalliseen kontekstiin.

Pro gradu tutkimukseni on tekstilähtöistä tutkimusta arkistomateriaaliin ja kirjallisuuteen pohjautuen. Tutkimuksen päätavoitteena on yleiskuvan luominen luonnonhaltijoiden sukupuolesta suhteessa kokijoiden ja kertojien sukupuoleen itäsuomalaisen ja karjalaisen luonnonhaltija-aineiston pohjalta. Tarkoitukseni on löytää avaimia monipuoliseen ymmärrykseen ihmisen, luonnon ja sukupuolen suhteista haltijaperinteen kontekstissa. Tutkimukseni on aineistolähtöistä analyysiä, jossa huomioin gender-tutkimuksen ongelmia.

Tutkimusmenetelmäni on arkistoaineiston luokittelu ja ristiintaulukointi haltijan sukupuolen, ominaisuuksien sekä haltijaelämyksen kokijan/kertojan sukupuolen mukaan. Olen valinnut SKS:n kansanrunousarkiston luonnonhaltija-aineistoista ne muistiinpanot, joissa haltijan sukupuoli käy ilmi. Olen ottanut aineistoon mukaan myös muutamia muistiinpanoja, joissa haltijan sukupuoli ei käy ilmi, mutta tiedoissa mainitaan haltijaolennon nimi tai jokin muu sellainen seikka, joka voisi antaa näkökulmaa tutkimukselleni aiemman tutkimuksen ja muun aineiston valossa (esim. yhteyksiä loitsuperinteeseen).

Lisäksi olen jaotellut aineiston maantieteellisen perinnealueen, arkistossa käytössä olevan Lauri Simonsuuren uskomustarinamotiiviluokittelun sekä haltijaelämyksen kokijan ja kertojan sukupuolen mukaan. Itse aineistosta en ole kirjoittanut ylös kokonaisia kertomustallenteita, vaan vain niissä esiintyvät haltijan sukupuoleen ja sukupuolisuuteen viittaavat termit ja kuvaukset.

Olen jaotellut aineiston tiedot kvantitatiivisesti erilaisiin kategorioihin erillisille lomakkeille. Kategoriat olen valinnut tutkimukseni kannalta olennaisimpien tutkimuskysymysten mukaan. Lomakkeista käy ilmi muistiinpanon perinnealue (SKS:n ”Arkiston avain” (SKS 1984) opaskirjassa määritellyn jaottelun mukaisesti.), haltijan sukupuoli, kokijan/informantin sukupuoli, perinnemuistiinpanon motiivikoodi eli kortistonumero (Kn), haltian kuvaus, josta olen nostanut haltijan nimitykseen, olemukseen ja sukupuolisuuteen viittaavat seikat esiin. sekä lähdetiedot, joista käy ilmi myös perinteen tallennusvuosi.

Näiden pohjalta teen kontekstualisoivaa tulkintaa, jonka avulla pyrin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiini. Tarkastelemastani aineistosta nostan esiin haltijan sukupuoleen ja sukupuolisuuteen viittavan aineksen ja suhteutan tätä informantin tai kokijan sukupuoleen. Laajempana viitekehyksenä luon kuvaa kyseisen perinnealueen yleisistä käsityksistä sukupuolta ja luontoa kohtaan. Luonto ja ihminen, mieheys ja naiseus ja niihin liittyvät uskomukset, maailmankuva ja käytänteet ovat se heijastuspinta, jonka valossa haltijaperinteen sukupuolisuutta tarkastelen.

Jotta tulokset olisivat mahdollisimmat tarkkoja, olen laskenut Microsoft Excel-tietokoneohjelman avulla sekä uskomustarinoista että kansanuskoaineistosta erikseen metsänhaltijaa ja vedenhaltijaa koskevien tietojen lukumäärän sekä perinnealueen, kertomusmotiivien että haltijan ja informantin sukupuolen mukaisen jakauman sekä näiden suhteet toisiinsa.

Kuten jo aiemmin aineistoon liittyviä ongelmia selvittäessä mainitsin, käsittelemässäni aineistossa memoraatin, tarinan ja uskomuksen rajat ovat usein häilyvät kuten on myös informantin ja haltijaelämyksen kokijan suhdetta koskevat tiedot. Olen merkinnyt lomakkeille ensisijaisesti haltijaelämyksen kokijan sukupuolen, mutta niissä tapauksissa, joissa se ei tule selkeästi esille, olen merkinnyt vain informantin sukupuolen. Joissain muistiinpanoissa on kyse toisen luokan memoraateista, missä tapauksessa olen merkinnyt sekä kokijan että informantin sukupuolen näkyviin mikäli kyse on eri sukupuolta edustavista henkilöistä. Tällaisessa tapauksessa olen merkinnyt kokijan sukupuolen ensin ja sen jälkeen kauttaviivan jälkeen informaatin sukupuolen. Joissain tapauksissa kokijoita on useampi (esim. tyttö ja poika), jolloin olen merkinnyt informantin sukupuoleksi M&N tai N&M riippuen siitä kumpi sukupuoli on ensin mainittu.

Tarkoitukseni on ensisijaisesti luoda kuvaa haltijaolentojen sukupuolesta suhteessa perinteenkannattajiin ja heidän tuntemaansa maailmaan, jolloin katson, että myös toisen polven memoraatit kertovat siitä, ketkä perinnettä kertovat ja ilmaisevat, vaikka kysymys ei olisikaan varsinaisesti itse koetusta haltijaelämyksestä.

Osassa perinnemuistiinpanosta ei käy informantin sukupuoli ilmi lainkaan, missä tapauksessa olen merkinnyt kysymysmerkin informantin/kokijan sukupuolen kohdalle. Joissain muistiinpanoissa haltijoihin viitataan sekä miespuolisina että naispuolisina, jolloin olen merkinnyt lomakkeisiin haltijan sukupuolen kohdalle M&N tai N&M riippuen siitä kumpi sukupuoli on mainittu ensin.

Laskettuani kunkin haltijaperinteen osa-alueen jakaumat sukupuolen mukaan analysoin aineistosta esiin nousevia tietoja mm. tarkastelen onko kokijan/kertojan sukupuolella selkeää vaikutusta perinnemuistiinpanojen haltijoiden sukupuoleen ja jos on, miten se ilmenee. Kiinnitän huomioni myös haltijaperinteen motiiveihin ja tyyppeihin Jauhiaisen täydentämän Lauri Simonsuuren motiiviluettelon mukaan ja pohdin niiden suhdetta perinteen sukupuoliseen jakautumiseen. Vertaan myös aineiston pohjalta tekemiäni tulkintoja suomalaisesta haltijaperinteestä aiemman tutkimuksen parissa tehtyihin tulkintoihin löytääkseni eroja ja yhtäläisyyksiä käsityksissä, erityisesti koskien haltijoiden sukupuolta.

Tutkimus voi olla vertailevaa, vaikka se ei keskittyisikään perinneilmiön historiallisen tai motiivihistoriallisen näkökulman luomiseen, vaan huomio voidaan kiinnittää perinnealueen sisäisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin sekä vertaillaan lähialueiden vastaaviin perinneilmiöihin. Aineiston pohjalta voi suorittaa fenomenologisia rinnastuksia pyrkimyksenä kokonaiskuvan luominen, jossa huomioidaan niin toistuvat motiivit kuin yksilölliset tulkinnat ja suppeammat paikallistraditiotkin.(Honko 1980, 78.)

Tutkielmassani kysymyksenasettelu perustuu pitkälti yhteisölähtöiseen metodologiaan. Tarkastelun kohteena on yhteisö, jossa toimijat elävät ja jonka mukaan he osallistuvat uskonnollisiin merkityksenantoprosesseihin. Tässä mielessä esimerkiksi ”yliluonnollinen” ja ”pyhä” ovat yhteiskunnallisia termejä ja osa uskonnollisten yhteisöjen perinnesidonnaista viestintää, jotka ilmentävät yhteiskunnallisia arvoja ja ominaisuuksia. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen ja niihin liittyvät yliluonnolliset kokemukset voidaan selittää osaksi yhteiskunnan rakenteita ja vuorovaikutussuhteita. (Anttonen 1996, 13.)

Haltijauskon kontekstia ja sosiaalista taustaa, yhteisön maailmankuvaa ja elinkeinojärjestelmää sekä käsityksiä naiseudesta ja mieheydestä tarkastelen lähdekirjallisuuden avulla pyrkimyksenäni luoda yleiskuva, johon haltijaperinnettä peilata. Perinteenkannattajien asemaa, luonnetta ja määrittäviä tekijöitä otan huomioon niin pitkälti kuin aineisto suo siihen mahdollisuuksia keskiössä tietenkin kokijoiden ja kertojien sukupuoli. Aineistossa on muutamia merkintöjä, joissa haltijaelämyksen kokijoina on ollut lapsi tai lapsia, mutta niin kattavasti aineistoa ei kuitenkaan ole, että voisi muuten päätellä perinteen jakautumisen ikäryhmittäin ja tarkastella sen merkitystä perinteen luonteeseen ja tulkintoihin.

Haltijauskoa koskevaa materiaalia läpikäydessä huomaa, että sen elävän ytimen muodostaa joko omat tai muiden kokemat haltijaelämykset. Elämykset tekevät haltijaperinteen kokijoilleen todeksi. Tutkimuksen lähteenä on kokemuksellinen, empiirinen haltijaelämys: haltijat ovat uskomusolentoja, joista ei vain kerrota, vaan ne myös koetaan. Kansanomaisessa maailmankuvassa haltijat ovat olemassa ihmisten lähiympäristössä, tässä ja nyt ja niihin etsitään yhteyttä riittien avulla tai niitä kohdataan yllättäen. (Honko 1980, 79.)