Suomalais-karjalaiseen luonnonhaltijaperinteeseen tutustuminen on ollut hyvin antoisa ja mielenkiintoinen prosessi. Vaikka tuntuukin siltä, että tutkimukseni onnistuu herättämään enemmän kysymyksiä kuin vastaamaan niihin, en kuitenkaan tunne epäonnistuneeni tehtävässä. Maailmankuvan, luontosuhteen ja sukupuolen kulttuuristen merkitysten suhde on laajamittainen asia, mutta sen tarkasteleminen jo itsessään auttaa ymmärtämään ihmisyyttä, kulttuuria ja elämää syvällisemmälläkin tasolla. Se miten ihminen peilaa itseään ja yhteisöä ulkopuolellaan olevaan maailmaan ja miten oman elinpiirin ja toiseuden välille vedetään rajoja, antaa mielikuvaa siitä minkälaisia olentoja me ihmiset oikeastaan olemme. On myös hyvin mielenkiintoista nähdä minkälaiseen hahmoon tai muotoon nämä rajojen vartijat puetaan esimerkiksi juuri luonnonhaltijaperinteessä.

Minua hieman arvelutti tutkimusaineistoon tutustuttuani, kun ymmärsin miten monimuotoisista ja laajoista kokonaisuuksista on kysymys. Mietin kuinka mielekästä on ylipäätään tutkia vanhaa kansanuskoa ja maailmankuvaa niistä lähtökohdista, joita minulla tutkimuksen tekijänä on. Maailma on muuttunut niin paljon: sanojen merkitykset ja sisällöt, elinkeinojen luomat elämisenpuitteet, sukupuolten väliset roolit ja määritykset. Mietin miten nykytutkijan tulisi suhtautua käsittelemäänsä aineistoon ja siihen, mitä vanhemmat tutkimukset kansanuskosta kertovat välttääkseen turhia yleistyksiä ja vääriä tulkintoja. Pohdin, kuinka helppoa olisi mennä harhaan tulkinnoissa, jos niitä lähtisi liian kevein perustein tekemään. Ja miten mielekästä olisi ylipäätään luoda perinneaineiston ja teorioiden pohjalta oma teoreettinen maailmankuvansa? Miten lähellä se voisi koskaan olla alkuperäistä ja voiko alkuperäisestä edes puhua, kun perinne itsessään on niin monimuotoista, limittäistä ja kerrostunutta monien tekijöiden vaikutuksesta ja kaikki mitä siitä tiedämme on välikäsien kautta saavutettua tietoa, valmiiksi suodatettua perinteenkerääjien ja tutkijoiden tulkintaa.

Valitsemani näkökulma tuntui mielekkäimmältä ratkaisulta, vaikka siihenkin liittyy tietenkin omat ongelmansa. Perinneaineiston peilaaminen laajempiin maailmankuvallisiin kokonaisuuksiin voi antaa hyvin merkityksellistä näkökulmaa perinteen elämään ja merkitykseen yhteisössä. Vaikka tutkielmani puitteet ovat pienet ja yleistyksiä on vaikea välttää näinkin laaja-alaisella perinnealueella, koin tärkeäksi maailmankuvan kontekstin ja ihmiselämän laajan kirjon hahmottamisen heijastuspohjana perinteelle. Kenties sitä kautta voi joskus löytää vastauksia syvällisemmälläkin tasolla ilmiöiden syvyyteen ja todelliseen merkitykseen.