Elokuu

Elokuussa sataa paljon, eniten koko vuonna. Säät myös muuttuvat tuulisemmiksi kuun loppupuolella. Samalla alkaa sienikausi, vihannesten satokausi on runsaimmillaan ja marjasadot kypsyvät metsissä. Vanha kansa on kutsunut elokuuta myös »kylvökuuksi», koska ruis kylvettiin tässä kuussa. Syysruis saatiin menestymään kylvämällä se kasvavan kylvökuun aikana.

Nimensä elokuu saa elonkorjuusta, joka voitiin aloittaa jo heinäkuun lopulla Jaakon päivänä. Ajankohdan kannalta ratkaisevaa oli viljan tuleentuminen ja jyvien kypsyminen. Elokuussa oli kuitenkin leikattava kaikki, myös kasketut viljelysmaat. Uskottiin, että öiset äänettömät salamat, »kalevantulet» eli »elovalkeat», jouduttivat satoa.

Talo harvemmin leikkasi peltonsa pelkästään omin voimin vaan talojen kesken »vaihdettiin väkeä» sen mukaan missä apua tarvittiin. Elotalkoihin kutsuttiin väkeä lähimmistä naapureista ja kyläkunnista. Elonkorjuu ei ollut ryppyotsaista työtä, vaan pellolla pilailtiin ja naurettiin, mutta samalla tarkkailtiin myös enteitä tulevasta. Jos mahdollista, työjoukkoon otettiin mukaan soittajia, jotka viihdyttivät väkeä ja pitivät ihmiset virkeinä.

Sirpillä leikattu vilja sidottiin oljilla lyhteiksi. Lyhteet koottiin kuivumaan pellolle kuhilaiksi. Ensimmäiset lyhteet sidottiin ja säilytettiin riihessä. Niistä tehtiin myöhemmin uutispuuroa, johon suhtauduttiin erityisen kunnioittavasti ja kiitollisesti. Uutispuuroa vietiin peltojen viljaonnen varmistaville uhrikiville.

Pellolta leikatun viimeisen lyhteen eli »pellonnavan» ja viimeisen kuhilaan kohtelu oli tärkeää. Kolme viimeistä kortta saatettiin sitoa yhteen, palmikoida ja asettaa kiven alle. Näin viljaonni pysyi pellossa. Viimeinen kuhilas koristeltiin kukkaseppelein ja sen saran leikkaajalle ennustettiin häitä. Kuhilasta saatettiin myös säilyttää riihessä seuraavaan viljanleikkuuseen asti, jotta viljaonni säilyi talossa vuodesta toiseen.

Viimeisen lyhteen leikkaajan katsottiin leikkaavan ikään kuin koko sadon. Tämän takia vieraan ei annettu leikata pellolla viimeisenä. Kun työ oli tehty, järjestävä talo kestitsi talkooväkeä runsaasti ja järjesti tanssit.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.