Kaisan päivä

Kaisan päivä (25.11.) on omistettu lehmiä ja lampaita suojelevalle karjanhaltijalle, »kauniille vaimolle». Erityisesti Inkerissä Kaisan päivä on ollut vuoden tärkeimpiä juhlapyhiä.

Kaisan päivä oli vuoden tärkein lampaiden keritsemispäivä. Silloin saadaan laadukkain »kierävilla» eli syysvilla, joka on parempaa kuin talvitakku tai ohut kesävilla. Marras-joulukuun hämärtyvien päivien aikaan lampaat ovat myös saparollaan, eli kiimassa. Kaisan päivä onkin ollut paras hetki lammasonnen varmistamiseen.

Talon väki heräsi Kaisan päivänä aamuvarhaisella. Valmistettiin puuro voisilmällä, josta annettiin ensiksi osa talon vanhoille haltijoille. Sitten mentiin navettaan, jossa puuroa annettiin lehmille ja loput perhe söi uhriateriana. Emännät vetosivat navetassa rakkaaseen karjaonnen antajaansa rukouksin:

»Karina hyvä emäntä,
Hyvä rouva roukkuselkä,
Käy kujat kuuruksissa,
Läävät länkämöisilläsi,
Tuo mulle vasikkalykky
Härkälykky häilähytä,
Tuhat karvan kantajata,
Sata maijon antajata!»

Navetassa juotiin myös erityisesti päivää varten pantua olutta. Päivään liitetty sanonta »Kaisan kahjaiset» eli Kaisan oluet tai juomingit viittaakin emäntien aterialla juomiin juomauhreihin. Kaisan päivänä syötiin myös lampaan päistä ja sorkista valmistettu keitto. Lampaan luut piti viedä takaisin lampokarsinaan.

Säiden puolesta sanottiin, että Katrina pitäisi aina olla suojasää. Jos Kaisana on kuitenkin kylmää, seuraavasta sadosta tulee huono. Suojailma ennustaa leutoa talvea, hyvää vuodentuloa ja kaunista säätä jouluun saakka. Koska Kaisan ja joulun välillä on noin yksi kuunkierto, Kaisan säästä pääteltiin myös joulun säätä useilla – varsin ristiriitaisilla – ennustuksilla.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.