Kevät- eli Talvi-Matti

Matin päivää 24. helmikuuta, »Kevät-Mattia» eli »Talvi-Mattia», on sanottu ensimmäiseksi kevätpäiväksi. Talven selkä on taittunut ja se näkyy luonnon vilkastumisena. Matti heittää kuuman kiven avantoon, koskeen tai kaivoon, eli uutta jäätä ei enää muodostu veden liikkumapaikoille. Aurinko alkaa sulattaa lunta mustien rikkojen ympäriltä: »Matista rikka sijansa syö».

Päivä tunnetaan räystäissä roikkuvista jääpuikoista, »Matin parroista». Mitä pidemmät parrat, sitä pidemmäksi kevät venyy. On puhuttu myös »Varis-Mattina». Nimitys kertoo varisten keväisin vilkastuvasta elämästä raakkumisesta. Myös metsäkana aloittaa näihin aikoihin laulunsa.

Syys-Matti (21. syyskuuta) aloitti monet puhdetyöt ja Talvi-Matti päätti ne. Karhun sanottiin myös nukkuvan Matista Mattiin. Lehmiä ei astutettu syksyllä alkavan sisäruokintakauden aikana, joten lehmien poikiminen ajoittui yleensä kevättalvelle. Päivä toi siis mukanaan myös ensimmäiset vasikat ja maidon. »Matti se maijon aloittaa, Matti se maijon lopettaa». Matin tienoissa kerittiin myös lampaat, jolloin saatiin »varpuvilla» eli »matinvilla».

Matin keleistä pääteltiin koko kevään säätä. Suoja ennustaa varhaista kevättä. Jos pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä kevään aikana monta kertaa, mutta marjavuodesta tulee hyvä. Kevään aikana tulossa oleva lumimäärä voidaan päätellä siitä, miten korkealta jänikset ovat tähän päivään mennessä jyrsineet pajun ja haavan versoja.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.