Martin päivä

Martin päivä (10.11.) on ollut vuodenalkajaisten ja syysjuhlien runsasruokainen päätös. Marttina uusi vuosi alkoi toden teolla. Sukulaisia, tuttavia ja alustalaisia saatettiin kutsua kauempaakin vierailulle. Jos isännän ja työväen välillä oli ollut kaunaa, asiat pyrittiin sopimaan uutta vuotta varten pöydässä sahtituopin ääressä.

»Martti maita vahvistaapi» eli pehmeät maat alkavat marraskuussa jäätyä elleivät jäätyneet jo lokakuussa Simunan päivänä. Jos Simuna on tuonut pakkaset, Martti vie ne pois. Avovesikalastus lopetettiin näihin aikoihin. Päivään liitettiin sanonta »Martti maalle, karttu jäälle» eli Marttina päästiin jo asettamaan jääteille viittoja eli karttuja.

Kyläpaimenet päättivät näihin aikoihin Jyristä Marttiin kestävän työvuotensa ja keräsivät palkkansa. Inkerissä ja Virossa lapset kulkivat eriskummallisissa pukimissa talosta taloon kuin myöhäissyksynä vierailevat vainajahenget. Lapset lauloivat ja pyysivät emänniltä ruokaa ja juomaa – mukanaan he toivat tuohikontissa viljaonnea talolle. Saaduista antimista valmistettiin sitten jossakin tuvassa yhteinen juhla-ateria.

Runsas ruoka kuuluikin olennaisesti päivään. Talon kasvattamista eläimistä, useimmiten sioista tai lampaista, saatu liha on ollut erityistä juhlaherkkua. Pohjois-Pohjanmaalla ja etelämpänäkin syötiin Marttina makkaroita ja ohraisia rieskoja. Ennen kekriä saatu teurasveri oli jäähdytetty kylmässä ja se valmistettiin Martin päivän edelle maukkaiksi makkaroiksi.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.