Perttelin päivä

Perttelin päivää (24.8.) on sanottu ensimmäiseksi syyspäiväksi. Syksyn saapuminen merkitsee kellastuvia lehtiä, hallanvaaraisia öitä ja kasteisia aamupäiviä. Perttelin jälkeen »ei lopu halla halmehesta eikä kaste metsän kainalosta». Perttelin sanottiin heittävän kolmannen kylmän kiven ja tekevän mustikan mustaksi ja yön pimeäksi.

Etelään lähtevät muuttolinnut valmistautuvat lähtöön ja villi luonto lakkaa lisääntymisensä: »Ei sikiä siipilintu päivän Perttulin perästä». Päivästä ennusteltiin myös syksyn säätä. Sanottiin, että kuinka monta päivää Pertun jälkeen on pääskysiä, niin monta viikkoa on vielä kesää.

Perttelinä voitiin jo nauttia viljellyn maan antimista. Pöytään nostettiin uutispuuro, nauriit ja perunat. Pellavan ja liinan (eli kuituhampun) piti olla kerättynä ja liossa, koska päivän perästä niistä ei saanut enää hyvää kangasta. Myös rakennuksiin tarvittavat sammalet tuli kerätä ennen Pertteliä.

Linnustuskausi on vanhastaan alkanut Perttelinä. Jos tuulet puhalsivat pohjoisesta, sanottiin sen ennakoivan huonoa lintuvuotta. Myös jäniksen pauloja viriteltiin ja Pohjois-Pohjanmaalla miehet kävivät peurametsällä. Kylällä nuoret naiset katselivat itselleen Perttelinä heilaa. Tyttöjen sananparren mukaan: »ennen kesä lehmättä kuin Perttulin yö pojatta».

Lämpinä ja kosteina syyspäivinä ilmassa, puissa ja maan pinnalla häilyy runsaasti hämähäkin seittejä. Vanha kansa sanoi niistä, että »maa on kiimassa» tai »maa suonii». Maan suoniminen tarkoitti, että paras kylvöaika syysrukiille oli käsillä. Maaemoisen ajateltiin olevan tuolloin valmis ottamaan vastaan vuoden viimeisen kylvön ennen talvea tuloa.

Perttelistä saattoi myös alkaa syyskuun loppuun kestävä »akkainkesä». Se tarkoittaa kylmän ja sateisen kesän päättävää lämmintä poutajaksoa.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.