Suomenusko lyhyesti

Suomenusko lyhyesti

Suomenusko on Taivaannaulan toiminnan perusta. Suomenuskolla tarkoitamme kansanuskoa, kansanperinnettä sekä laajemmin sitä maan- ja metsänvaraista elämäntapaa, jonka osana nämä perinteet ovat eläneet. Suomenusko on meille näiden tapojen, tietojen ja taitojen elävänä pitämistä ja arvostamista nykypäivässä.

Lähtökohtamme kansanperinteeseen on jatkuvuutta korostava ja kokonaisvaltainen. Kokonaisvaltainen suhtautuminen ilmenee esimerkiksi siten, että niin vanhat käsityötaidot kuin käsitöissä käytetty suojaava, henkinen symboliikka ovat meille yhtä tärkeitä.

Kotoperäinen henkisyys ei ole muusta perinnekulttuurista erillinen ja irrallinen saareke. Sellaiset asiat kuten savusaunan rakennustaito, perinteiset käsityöt tai maatiaisrodut ovatkin meille osa samaa elämäntapaa kuin uskomusperinteen vaaliminen tai pyhien luonnonpaikkojen kunnioittaminen.

Jatkuvuus tulee esiin siinä, miten suhtaudumme kansanomaisten perinteiden säilymiseen ja muuttumiseen historian saatossa. Toiminnassamme keskeisimmässä asemassa ei niinkään ole vaikeasti tavoitettava esikristillinen muinaisuus vaan perimätiedon tuntemat maanläheiset tavat ja uskomukset, jotka ovat olleet osa maalaisrahvaan elämää paikoitellen vielä muutama sukupolvi sitten.

On selvää, että Suomi on ollut pitkään kristillinen maa. Kuitenkin luontoon, vuodenkiertoon ja perinteisiin elinkeinoihin liittyvästä kansanperinteestä on mahdollista erottaa kotoperäinen maailmankuva, joka on kristillisestä teologiasta erillinen. Tämä maailmankuva on säilynyt sirpaleisina tapoina ja uskomuksina osana maaseuturahvaan elämää aina 1900-luvulle saakka. Se edustaa alkuperäisintä perintöämme – pitkältä kulkeutuvaa tietoa maailmasta ja siinä toimimisesta.

Kansanusko ja kansanperinne eivät ole kuitenkaan pelkkää tietoa, vaan kokonainen maanläheinen ja yksinkertainen tapa elää ihmisenä tässä maailmassa. Niihin kuuluvat muun muassa laulettu kansanrunous, haltijausko, luonnon pyhien paikkojen eli hiisien kunnioittaminen sekä ajatus tuonpuoleisessa elävistä vainajista. Monien vuodenkierron merkkipäivien taustalla vaikuttavat vielä nykyisinkin vahvasti vanhat henkiset käsitykset.

Perinteisessä ajattelussa luonto ja ihminen koetaan sielullisiksi ja toisistaan erottamattomiksi. Tämä ymmärrys ohjaa yhteisöä sen tavoitellessa rauhaa, terveyttä, onnea ja menestystä osana samaa suurempaa elämänkiertoa. Se näkyy esimerkiksi tavassa pyytää metsältä lupa ennen metsässä nukkumista tai jättää elonkorjuun viimeinen lyhde pellolle viljanhaltijan asuinsijaksi.

Suomenuskon vuodenkierto
Kirjoituksia suomalaisesta perinteestä (PDF)
Suomenuskosta sosiaalisessa mediassa
Taivaannaulan Facebook-ryhmä