Jyrin päivä

Huhtikuussa varauduttiin alkavaan laidunkauteen. Jyrin päivä 23. huhtikuuta on ollut ensimmäinen karjanuloslaskupäivä maan etelä- ja itäosissa. Sanottiin että »Jyrki kantaa lehmät vaikka selässään» eli karja päästettiin jaloittelemaan pimeästä navetasta vaikka maassa olisi vielä lunta ja vedet jäässä. Päivän viettoon kuului monenlaisia tapoja, joilla karjan ja kodin onni varmistettiin tulevaksi kesäksi.

Karjan uloslasku oli odotettu ja juhlallinen tapahtuma. Kun karja laskettiin läpi karjaportista, sitä suojattiin soihduilla, pihlajanoksilla tai piilottamalla kirves tai muita rautaesineitä oven eteen. Karja voitiin myös suojata naisen väellä eli »harakoida». Tällöin lehmät tai lampaat laskettiin pihalle portin päällä seisovan emännän haarojen alitse. Eläimiä saatettiin myös suojata pedoilta erilaisilla esineillä kuten karhun kynsillä tai hampailla sekä loihtijakivillä.

Jyrin päivää vietettiin perinteisesti hiljaisuudessa, jotta ukkonen ei tekisi kesällä tuhoa viljelyksille tai rakennuksille ja karja olisi suojassa pedoilta. Silloin ei saanut tehdä töitä eikä ajaa hevosella, ei hakata, jyskätä tai läimäistä ovea. Mitä rauhallisemmin päivää vietettiin, sitä rauhallisemmin kesä menisi. Lehmät vietiin metsälaitumella hiljaisuudessa, ettei metsä vihastuisi. Metsästä ei saanut taittaa edes oksaa. Jos eläin kesällä kuoli kesällä, syynä oli se, ettei Jyrkiä ollut vietetty oikealla tavalla.

Metsän ja karjan haltijoille annettiin Jyrin päivänä antimia. Etelä-Savossa syötiin ateria, josta asetettiin ennen maistamista jokaista lajia erityiselle lautaselle uhriksi. Hiiteen vietiin lahjana piiraita, voita, maitoa, munia ja lihaa. Karja voitiin kiertää palavan kynttilän kanssa, minkä jälkeen kynttilä poltettiin hiidessä. Myös yksittäisille uhripuille jätettiin lahjoja, kun karja vietiin niiden ohi. Eläimistä huolehtivat paimenet tarjosivat vuorostaan viinaryypyn jokaiselle vastaantulijalle, mikä varmisti eläinten menestymisen kesällä.

Hiljaisuudesta huolimatta Jyrin päivänä on myös huudettu metsää laittamaan petonsa kiinni laidunkauden ajaksi. Saimaan alueella on puhuttu Jyrinpäivää edeltävästä yöstä »huutoyönä». Silloin huudettiin metsissä susia pysymään poissa metsälaitumilta. Samalla sytytettiin kukkuloille kokkoja ja paimenet soittivat torviaan. Susia karkotettiin myös »jyrynajolla», jossa lapset kiinnittivät lehmänkellot kaulaansa ja juoksivat muutenkin meluten ympäri taloja ja lähimetsiä.

Jyrinä, samoin kuin kekrin jälkeisellä jakoajalla, ei saanut kodin onnen tähden antaa mitään tavaraa tai eläintä pois talosta. Se, mitä annettiin, ei tulisi sinä vuonna menestymään vaan vähenemään. Lehmän ostajankaan oli Jyrinä turha kysellä tuolloin talosta omaisuuttaan – lehmän antaminen olisi merkinnyt kaikkien talon lehmien kuolemaa. Sama tapa tunnetaan Virosta, jossa ei Jyrin päivänä annettu talon ulkopuolisille edes tulta piippuun.

Jyrin päivänä on paikoin vietetty myös kylvöjen alkajaisia. Satakunnassa syötiin niiden kunniaksi ateria, jonka pääosassa olivat ennen joulua leivotut kylvöleivät. Toukotöiden aloituspäivän lumitilanteesta voitiin päätellä sadon edistymistä. Jos laiho näkyy Jyrinä jo lumen alta, niin vilja on Jaakkona »kykäällä».

Säiden puolesta Jyri puolestaan ennustelee kevään ja kesän kelejä. Jos Jyrinä on kylmää, niin kevät jatkuu kylmänä ja talo menettää joka kolmannen jyvän tähkästä tai joka kolmannen halon pinosta. Jos tuulee, kesästä tulee tuulinen. Sanottiin myös, että ennen Jyriä jyrisevä ukkonen tietää kylmää ja sateista kesää.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.