Taivaannaulan tarina

Taivaannaulan tarina

Kaikilla ilmiöillä on oma tarinansa. Kansanperinteessä syntyruno kertoo, miten jokin asia on ensimmäistä kertaa tullut olevaksi, millaisia ominaisuuksia sillä on ja millaisen jäljen se on maailmaan jättänyt. Tämä teksti kertoo Taivaannaula ry:n syntytarinan. Se on kertomus siitä, miten yhdistyksemme on vuosien varrella varttunut ja saanut nykyisen muotonsa.

Kyseessä ei ole ulkopuolisen ammattilaisen laatima tilaustyö, vaan yhdistyksen aktiivien muistelu, jonka tehtävänä on myös muistuttaa meitä itseämme siitä, mitä kaikkea olemme vuosien saatossa ehtineet tehdä. Samalla toivomme, että historiikki vastaa myös niiden lukuisten toimittajien ja tutkijoiden tiedonjanoon, jotka yhdistystämme aina silloin tällöin lähestyvät.

Kuva: Kevät toivotetaan tervetulleeksi Rapolanharjulla 2017.
Kuva: Kevät toivotetaan tervetulleeksi Rapolanharjulla 2017.

Ennen vuotta 2007: Taivaannaulan esihistoria

Taivaannaulan varhaisvaiheiden kaivelu on varsinaista digitaalista "arkeologiaa". Varhaisimmassa vaiheessa mukana olleilla on omat muistonsa, joihin voidaan tukeutua, mutta niiden ohella tärkeäksi lähteeksi nousevat yhdistyksen sähköisen arkiston tiedostot. Tiedostot ja erilaiset tallenteet ovatkin korvaamattoman arvokas lähde etenkin varhaisvaiheiden päivämääriä ja tapahtumien aikajärjestystä selvitettäessä.

Taivaannaulan "esihistorian" ensimmäiseksi päivämääräksi voi nostaa tammikuun 31. päivän vuonna 2005. Tuolloin suosionsa huipulla paistatelleeseen yhteisöpalvelu IRC-Galleriaan perustettiin ryhmä nimeltä Suomalainen muinaisusko. Ryhmän perusti Ukonpoika-nimellä verkossa tunnettu helsinkiläismies. Ukonpojan, oikealta nimeltään Mikon, kiinnostus vanhoihin uskomuksiin oli virinnyt jokin aika sitten ja ryhmän perustaminen oli hetken päähänpisto.

Ryhmässä jaettiin harvakseltaan kuvia, kommentoitiin ja keskusteltiin. Väkeä ei paikalla ollut muutamaa kymmentä enempää, suurin osa parikymppisiä nuoria. Kuukausien kuluessa aihepiiri tuntui kuitenkin vetävän jatkuvasti lisää väkeä puoleensa ja pian ryhmä alkoi tuntua liian ahtaalta. Mikko ja toinen aktiivinen ryhmäläinen, Henkka, alkoivat suunnitella keskustelupalstan perustamista. Mikko ja Henkka hankkivat tarvittavan verkkotunnuksen ja näin sai alkunsa Hiitola-foorumi. Nimensä foorumi sai kansanrunoudessa mainitusta myyttisestä hiisien asuinpaikasta – ei Laatokalla sijainneen karjalaisen kunnan mukaan. Hiitola-foorumi avattiin kaikelle kansalle huhtikuussa 2006.

Tieto uudesta keskustelupalsta lähti leviämään verkossa nopeasti. Hiitola määritteli itsensä suomalaisesta muinaisuskosta kiinnostuneiden keskustelupaikaksi. Palstalla oli omat alaosionsa vanhojen uskomusten tutkimukselle ja niiden elvyttämiselle. Keskustelun pääpaino oli enemmän kaukaisen muinaisuuden spekuloinnissa kuin siinä suullisen perimätiedon tuntemassa kansanperinteessä ja kansanuskossa, jonka varaan Taivaannaulan toiminta on myöhemmin rakentunut. Verkon nimettömyyden suojissa kirjoittajat usein myös kertoivat henkisistä kokemuksistaan, jotka usein yhdistyivät tavalla tai toisella luontoon ja muinaisuskon mielikuviin.

Kuva: Kuvitusta Taivaannaulan ensimmäisiltä verkkosivuilta.
Kuva: Kuvitusta Taivaannaulan ensimmäisiltä verkkosivuilta.

Vuoden 2006 kuluessa keskustelu kävi vilkkaana ja foorumille muodostui pieni aktiivisten kirjoittajien joukko. Ylläpitäjinä toimivat edelleen palstan perustaneet Henkka ja Mikko ja toukokuussa 2006 mukaan liittyi myös esimerkiksi Anssi Alhonen, josta tuli sittemmin yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen aktiivi. Tässä porukassa virisi keskustelua siitä, pitäisikö aihepiiriä ajamaan perustaa oma yhdistys. Jälkikäteen perustajat ovat muistelleet, että muunlaisia järjestäytymisen muotoja ei juuri edes pohdittu, vaan kaikille oli selvää että perustettaisiin rekisteröity yhdistys. Toisaalta ajatusta yhdistyksen perustamisesta myös kritisoitiin Hiitolassa, sillä se koettiin byrokraattiseksi, eivätkä kaikki palstan aktiiviset kirjoittajat lähteneet mukaan hankkeeseen.

Yhdessä yhdistyksen perustamisen kanssa pohdittiin myös yhteistä nimitystä, jolla ihmiset voisivat kuvailla omilta juurilta ammentavaa henkistä maailmankatsomusta. Nimeksi vakiintui keskustelun jälkeen Mikon ehdotuksesta kesällä 2006 suomenusko. Suomenusko-sana kohtasi alusta asti kritiikkiä hyvin erilaisista syistä, eikä se saavuttanut kaikkien varauksetonta hyväksyntää edes Taivaannaulan piirissä. Taivaannaula luopui kuitenkin sanan käytöstä viestinnässään virallisesti vasta pitkän keskustelun jälkeen keväällä 2017.

Päätös yhdistyksen perustamisesta tehtiin lopulta aktiivien kesken mahdollisesti alkuvuodesta 2007. Keskustelussa yhdistyksen nimeksi päätettiin Taivaannaula kansanrunouden pohjantähteä tarkoittavan sanan mukaan.

2007–2008 – Yhdistysrekisteriin ja kansainvälisiin piireihin

Käynnistysvaikeuksia

Taivaannaulan perustamiskokous pidettiin 31.3.2007 Helsingin Vallilassa kerrostalon yhteisissä tiloissa. Paikalla oli tusinan verran yhdistyksen perustamisesta kiinnostuneita, joista suurin osa oli päätynyt paikalle Hiitola-foorumin kautta. Taivaannaulan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Anssi Alhonen. Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja on sittemmin muistellut päätyneensä pestiin lähes vahingossa ja ilman minkäänlaista kokemusta yhdistystoiminnasta.

Perustamiskokouksen jälkeen Taivaannaulan toiminta ei käynnistynyt välittömästi. Kävi kuten usein käy yhdistysten kohdalla – monen mielenkiinto lopahti perustamiskokouksen viimeiseen nuijaniskuun. Kesällä Alhonen kirjoitti yhdistyksen uudelle sähköpostilistalle, että pitäisikö koko hanke kuopata ihmisten vähäisen mielenkiinnon takia. Hetken aikaa näytti siltä, että Taivaannaulan historia jää muutaman kuukauden pituiseksi. Syksyn tullen yhdistyksen perustamispaperit saatiin kuitenkin viimein toimitettua eteenpäin. Taivaannaula hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 26.11.2007.

Kuva: Pukkisaaren keskiliesimaja. Suvi Korhonen, Creative Commons BY-NC-SA 2.0.
Kuva: Pukkisaaren keskiliesimaja. Suvi Korhonen, Creative Commons BY-NC-SA 2.0.

Taivaannaulan ensimmäinen varsinainen tapahtuma järjestettiin loka-marraskuun taitteessa 2007 Helsingin Pukkisaaren rautakautisessa kylässä. Jo tätä ennen yhdistyksen nimissä oli järjestetty muutamia epävirallisia kokoontumisia, joissa ihmiset olivat tutustuneet toisiinsa ja pohjaa tulevalle toiminnalle oli rakennettu. Pukkisaaren kekriä voi kuitenkin pitää varsinaisena Taivaannaulan toiminnan aloituksena. Tässä vaiheessa yhdistyksen nuorille jäsenille ei ollut tosin vielä kertynyt tietoa kekrin perinnetavoista, joten juhlaa vietettiin Pukkisaaren keskiliesimajassa nuotiota ihailemalla ja makkaraa paistamalla.

Kuumeista älyllistä pohdintaa

Alkuvuosina Taivaannaulan toiminnalla oli oikeastaan kaksi muotoa: vilkas keskustelu Hiitola-foorumilla sekä tapahtumien järjestäminen. Tapahtumat koettiin tärkeiksi, sillä Taivaannaulan tarkoituksena oli mahdollistaa yhteisöllisten juhlien järjestäminen, eikä jäädä vain nettipuuhailuksi. Verkon rooli ihmisten kokoamisessa ja keskustelun mahdollistamisessa oli kuitenkin elintärkeä. Hiitola-foorumi ei ollut virallisesti Taivaannaulan foorumi, koska Mikko toisena sen perustajista vierasti yhdistystoimintaa ja halusi pitää foorumin siitä erillään. Käytännössä Hiitola ja Taivaannaula kuitenkin yhdistyivät ihmisten mielikuvissa.

Taivaannaulan aktiivit hahmottelivat, että olisi syytä järjestää neljä vuotuista juhlaa. Juhlat olivat kekri syksyllä, talvella talvennapa, keväällä helajuhla ja kesällä niin sanotun karhunpäivän tienoille ajoittuva karhujuhla. Nämä juhlat valittiin silloisen tiedon perusteella. Perinnetiedon karttuessa huomattiin, että juuri näiden päivien valitseminen on varsin keinotekoista. Esimerkiksi karhunpäivä perustuu lähinnä akateemikko Kustaa Vilkunan ajatusleikkiin ja Suomessa sitä on tuskin koskaan vietetty. Myös talvennavan merkitys tärkeänä vuodenkierron juhlana oli ollut lähinnä sekoitus spekulaatiota ja yhdistyksen omaa sovellusta. Taivaannaulan lanseeraama jaottelu jäi kuitenkin elämään ja näkyy edelleen monissa "muinaisuskoa" esittelevissä verkkoteksteissä ja jopa lehtiartikkeleissa.

Kuva: Helajuhla 2008 Iso-Valkeen rannalla Somerolla.
Kuva: Helajuhla 2008 Iso-Valkeen rannalla Somerolla.

Neljän vuotuisen juhlan järjestäminen oli pienelle aloittelevalle yhdistykselle raskasta. Seuraavan juhlan suunnittelu piti aloittaa heti edellisen jälkeen. Kävi kuten yhdistystoiminnassa valitettavan usein käy – tehtävät kasautuivat muutaman tunnollisen ihmisen harteille.

Taivaannaula on koko toimintansa ajan pyrkinyt luomaan myös kansainvälisiä yhteyksiä. Viime vuosina toiminta on suuntautunut sukukansojen pariin, mutta ensimmäinen Taivaannaulan ulkomaanmatka tehtiin Puolaan. Elokuussa 2008 puheenjohtaja Alhonen sekä perustajajäsen Patrick O’Rourke matkustivat omakustanteisesti Puolan maaseudulle Jedrzychowiceen, jossa järjestettiin yhdestoista maailman etnisten uskontojen konferenssi. Paikalla oli kymmenittäin edustajia eri eurooppalaisia alkuperäisuskontoja edustavista ryhmistä. Taivaannaulan edustajat kutsuttiin myös seuraavaksi kesäksi Italiaan paikallisen järjestön vieraaksi.

Kuva: Italialais-tsekkiläisessä seurassa etnisten uskontojen maailmankongressissa Puolassa 2008.
Kuva: Italialais-tsekkiläisessä seurassa etnisten uskontojen maailmankongressissa Puolassa 2008.

Taivaannaulan alkuvuodet olivat kuumeisen pohdinnan aikaa. Mukana oli uskonnoista ja filosofioista kiinnostuneita ihmisiä, joten toiminnalle etsittiin keskusteluissa filosofista perustaa ja suuntaa. Hiitola-foorumille linkitettiin erilaisia artikkeleita aina Heideggerista alkaen. Samaan aikaan yhdistyksen perinnetietoa kasvatettiin jatkuvasti ja sivuilla julkaistiin tiheään tahtiin laajoja, kansanperinnettä ja vanhoja uskomuksia esitteleviä kirjoituksia.

2009–2011 – Taivaannaula etsii itseään

Taivaannaulan jäsenillä oli alkuvuosina vilpitön tarve ja halu perinteiden jatkamiseen, mutta elävä yhteys ja tarvittava tieto olivat vielä hakusessa. Tämän takia esimerkiksi yhdistyksen vuotuisjuhlissa esiintyi kirjavia tapoja ja käytäntöjä, joilla ei aina ollut suoraa yhteyttä tunnetun kotimaisen kansanperinteen kanssa. Voidaan sanoa, että suomalaisten juuret ovat monilta osin katkenneet ja niiden kasvattaminen takaisin vaati myös Taivaannaulan jäseniltä vuosien määrätietoista työtä ja tiedonhankintaa. Apua tähän työhön saatiin kuitenkin pian lahden takaa.

Oppimatkalla virolaisten luona

Taivaannaulan hengen ja suunnan löytämisessä merkittäväksi askeleeksi muodostui aktiivien matka Viroon joulukuussa 2009. Matka johti tietoisuuden lisääntymiseen virolaisten omauskoisten järjestön Maavalla Kodan toiminnasta. Hiitolassa oli keskusteltu Viron tilanteesta aikaisemminkin, mutta yhteyttä virolaisiin päästiin rakentamaan vasta, kun eräs Suomessa pitkään asunut virolainen Maavalla Kodan jäsen kuuli Taivaannaulasta. Hän oli pitkään toivonut, että Suomesta löytyisi vastaavanlainen omien henkisten perinteiden ja perinnekulttuurin jatkamiselle omistautunut järjestö. Taivaannaula saikin loppusyksystä virallisen kutsun Maavallan joulunviettoon Virumaan maaseudulla.

Osallistumisemme oli pitkään epävarmaa, mutta lopulta matkaan lähti muutaman hengen seurue. Virolaisten joulunvietossa Virumaalla keskusteltiin ja saunottiin savusaunassa. Matkan aikana tavattiin useita virolaisia omauskoisia ja muodostettiin pohja hyville suhteille, joiden varaan yhteistyötä voitiin lähteä rakentamaan.

Kuva: Antimia virolaisessa hiidessä. Kuva Taivaannaulan Vironmatkalta vuodelta 2012.
Kuva: Antimia virolaisessa hiidessä. Kuva Taivaannaulan Vironmatkalta vuodelta 2012.

Ehkäpä suurin uusilta ystäviltämme saamamme anti oli se luontevuus ja kokonaisvaltaisuus, jolla he suhtautuvat omaan perinteeseen. Virumaalla laulettiin savusaunan jälkeen vuoronperään suomalaisia, virolaisia ja vatjalaisia lauluja sekä leikittiin perinteisiä leikkejä. Paikalla oli kaiken ikäistä väkeä. Osa oli toiminut perinteenkantajana koko elämänsä ajan. Tämä elävän perinteen tunne oli jotain sellaista, jota Taivaannaulan aktiivit toivoivat myös Suomeen. Joulun 2009 matka aloittikin kehityksen, jossa Taivaannaulan alkuajan epätietoisuudesta ja kokeiluista lähdettiin siirtymään juurevaan, kansanomaiseen oman perinteen ymmärtämiseen.

Kalenteri valaa peruskiven toiminnalle

Talven 2009-2010 aikana Taivaannaulassa koottiin vauhdikkaasti tietoa perinteistä. Tarkoituksena oli koota aineisto, jota voitaisiin käyttää yhdistyksen kalenterin pohjana. Anssi Alhonen kokosi aineistoa Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon, kansanperinnearkiston ja monien muiden lähteiden pohjalta. Tämä tutkimustyö on toiminut sittemmin kivijalkana myös suositulle Taivaannaulan Facebook-sivulle. Perinteisen vuodenkierron aineisto julkaistiin ensimmäistä kertaa sähköisessä muodossa maaliskuussa 2010.

Kuva: Ensimmäinen laatuaan - Taivaannaulan painettu kalenteri vuodelle 2011.
Kuva: Ensimmäinen laatuaan - Taivaannaulan painettu kalenteri vuodelle 2011.

Alhonen muisteli myöhemmin, että perinnetiedon tutkiminen vahvisti osaltaan aktiivien näkemystä perinteen kokonaisvaltaisuudesta ja jatkuvuudesta. Vuodenkierron juhlapyhiin ja merkkipäiviin liittyvien tietojen selvittäminen auttoi ymmärtämään, että oli pohjimmiltaan turhaa etsiä kansanperinteestä puhdasta ja aitoa "muinaisuskoa", jonka voisi rekonstruoida käytännön toiminnan pohjaksi. Perinteessä on aina läsnä muutoksen ja säilyvyyden elementtejä, joten mitään alkuperäistä "muinaisuskoa" ei ole olemassakaan. Tarkempien tietojen puuttuessa kaikki tulkinnat suomalaisten esikristillisestä uskonnollisuudesta ovat pohjimmiltaan vain arvailua ja mielipiteitä. Lisäksi uskonnolliset käsitykset ovat luultavasti vaihdelleet paljonkin eri aikakausina. Lähes meidän päiviimme jatkuneesta kansanperinteestä ja kansanuskosta meillä on kuitenkin myös suoraa perimätietoa. Tämä perinne vaikuttaa myös edelleen nykyisessä yhteiskunnassa.

Ylipäätään aineistoa kootessa nousi esiin ajatus siitä, että miksi perinnekulttuurista pitäisi ikään kuin siivilöidä erilleen erilaisia uskomuksia (sikäli kuin se on edes mahdollista)? Miksi keskittyä pelkkiin uskomuksiin ja jättää koko muu perinteinen elämäntapa huomiotta? Henkinen ja aineellinen ovat kuitenkin saman asian eri puolia. Esimerkiksi savusaunaan liittyvä uskomusperinne on erottamattomasti osa savusaunojen rakennusperinnettä – ja toisin päin. Samoin suojaava symboliikka on osa perinteisiä käsitöitä ja perinteiset käsityötaidot tästä näkökulmasta osa vanhan kansan henkistä ilmaisua. Perinnetiedon pohjalta kävi selväksi, että monet perinteiset henkiset käsitykset ovat säilyneet lähes meidän päiviimme. Käsitys on nykyisin puettu sanoiksi Taivaannaulan verkkosivustolla:

Taivaannaulan käsitys kansanuskosta tarkoittaa kansan joukossa aina moderniin aikaan saakka eläneitä uskomuksia, ajattelutapoja ja maailmankuvaa. Tarkoituksenamme on jatkaa näitä meidän aikoihimme eläneitä perinteitä sekä elvyttää sellaisia, jotka hiljattain ovat alkaneet jäädä unohduksiin, kuten vaikkapa kekrin viettäminen.

Näiden kysymysten ympärillä käydyt pohdinnat sekä Viron yhteistyöstä saatu innostus vaikuttivat siihen, että Taivaannaulan oma linja ja ääni alkoivat hiljalleen muotoutua. Tavoitteeksi ei enää asetettu niinkään kaukaisen muinaisuuden elävöittämistä, vaan paluu juurille ja pitkäikäisten henkisten perinteiden säilyttäminen ja jatkaminen.

Pyhät paikat löydetään uudestaan

Kesällä 2010 saatiin ensimmäinen kosketus kansanuskon pyhien luonnonpaikkojen suojeluun. Kiinnostus aiheeseen oli virinnyt voimakkaasti Viron yhteistyön alettua. Virossa paikallisia pyhiä paikkoja oli suojeltu jo neuvostoajan loppupuolelta asti. Hiljalleen Taivaannaulan piirissä virisi ajatus, että myös Suomen kansanuskon pyhät paikat tulisi ottaa osaksi toimintaa. Alkuun koko aihepiiri tuntui kuitenkin mustalta aukolta - missään ei ollut kootusti näistä asioista tietoa. Oikeastaan ainoa poikkeus tähän oli Museoviraston muinaisjäännösrekisteri, jossa nykyisinkin esitellään omassa luokassaan arkeologisia kohteita, jotka ovat tunnettuja kulttipaikkoja.

Kuva: Perimätiedon tuntema uhrilähde Hämeenkyrössä.
Kuva: Perimätiedon tuntema uhrilähde Hämeenkyrössä.

Kesän uutiset kertoivat, että Hämeenlinnassa suuri uhrikivi aiottiin siirtää autokaupan laajennuksen tieltä. Taivaannaula toimi tapahtumien keskipisteessä, kun aiheeseen otettiin julkisesti kantaa. Kiven siirto nousikin uutisiin poikkeuksellisen näkyvästi, kun ottaa huomioon miten vähän muinaisjäännösten tuhoutumista on Suomessa aikaisemmin käsitelty. Kiven siirtoon tällä toiminnalla ei valitettavasti ollut vaikutusta, mutta kyseessä oli pitkälti esimaku tulevasta.

Yhdistyksenä Taivaannaulan toiminta oli tässä vaiheessa vielä lapsenkengissä. Hallituksen sähköpostilistalla kirjoitettiin muutamia viestejä kuukaudessa eikä muuta toimintaa vuotuisjuhlien järjestämisen ja epävirallisten paikallistapaamisten lisäksi ollut. Juhlien osalta oli luovuttu raskaasta neljän juhlan vuositahdista ja siirrytty järjestämään juhlia vain keväällä ja syksyllä. Yhdistyksen keräämän perinnetiedon määrä kuitenkin kasvoi jatkuvasti ja syksyllä 2010 julkaistiin edellä mainittu Taivaannaulan ensimmäinen kalenteri.

Vuosi 2011 oli yhdistykselle hiljaisen kehittymisen aikaa. Perinteen selvitystyön tuloksia jakamaan perustettiin kesäkuussa 2011 Taivaannaulan Facebook-sivu, joka toimi alkujaan Suomenusko-sivun nimellä. Tämä oli maltillinen ja vaatimaton alku sivustolle, joka tulisi myöhemmin jakamaan tietoa kansanuskosta ja kansanperinteistä sadoille tuhansille suomalaisille. Joulukuussa 2011 yhdistyksen verkkosivuille ladattiin pdf-muotoinen kirjoituskokoelma, johon oli koottu Taivaannaulan sivuilla sekä Hiitola-foorumilla vuosina 2007–2011 julkaistuja perinneaiheisia kirjoituksia. Useiden satojen sivujen pituista kokoelmaa on silloin tällöin täydennetty uudella sisällöllä ja tiedosto on ladattu Taivaannaulan sivuilta tuhansia kertoja. Voidaankin sanoa, että kirjoituskokoelma on toiminut laajalle joukolle suomalaisia johdatuksena suomalaisen kansanuskon ja kansanperinteen pariin.

Yhdistyksen kehittyminen näkyi vuoden 2011 aikana siinä, että mukaan liittyi tällöin useita aktiiveja, joista tuli Taivaannaulan pitkäaikaisia vastuunkantajia. Monilla heistä oli vahva tausta kansanperinteissä, oli kyse sitten kuppauksesta, kansanmusiikista tai perinneruoista. Elävä perinne alkoi näkymään vahvemmin Taivaannaulan toiminnassa.

2012–2013: Taivaannaula löytää oman äänensä

Vuosia 2012–2013 voidaan pitää Taivaannaulan kehittymisen kannalta merkittävänä aikana, jolloin yhdistyksen linja vakiintui ja yhdistys tietyssä mielessä löysi oman äänensä. Linjan muodostuminen ei toki ollut sattumaa. Vuosien 2010-2011 aikana aktiiviset jäsenet olivat heränneet siihen, että yhdistyksen toiminta voisi olla suunnitelmallisempaa ja kunnianhimoisempaa. Voidaan sanoa, että toiveena oli siirtyä pelkästä "yhdessä hengailusta" määrätietoisempaan yhdessä tekemiseen. Tätä työtä lähti pohjustamaan uusi hallitus, joka oli valittu marraskuussa 2011.

Hallituksen jäsenet kokoontuivat maaseudulla Tampereen lähistöllä tammikuussa 2012. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun yhdistyksen hallituksen jäsenet miettivät käytännönläheisiä suunnitelmia tulevan vuoden toiminnalle. Ideoita syntyikin paljon. Toivottiin kunnianhimoisempaa toimintaa, paikallistoiminnan rakentamista, aktiivisempaa tiedottamista sekä verkostoitumista – myös kansainvälisesti. Uudenlaista räväkkyyttä toiminnassa ilmeni heti tammikuun lopussa, kun Taivaannaula otti kantaa saamelaisten oikeuksien puolesta. Tammikuuta 2012 voikin pitää eräänlaisena nollapisteenä, jolloin Taivaannaula asettui kulkemaan nykyistä polkuaan suomalaisen kansanuskon ja kansanperinteen jatkajana ja tuntijana.

Toimintaa Hämeessä

Taivaannaulan tiedotusta ja toiminnan taloudellista perustaa lähdettiin rakentamaan helmikuussa 2012, jolloin avattiin Taivaannaulan kalenteria sekä muita painotuotteita myyvä verkkokauppa. Elokuussa 2012 julkaistu kalenteri esitteli Taivaannaulan kokoaman perinteisen vuodenkierron pyhät ja merkkipäivät. Kalenterin kuvitukseksi oli koottu erilaisia perinnetaitoja esitteleviä kuvia.

Yhdistyksessä oli havaittu, että jäsenistön puolesta mahdollisuuksia paikallistoiminnan kehittämiselle oli erityisesti Pirkanmaalla ja Kanta-Hämeessä. Seudulla järjestettiinkin kevättalvella retki Rapolan muinaislinnalle sekä Ritvalan helkajuhlaan. Syyskuussa Taivaannaula aloitti toiminnan Hämeessä järjestämällä retken Retulansaareen. Retkien kautta tieto yhdistyksestä levisi paikallisesti ja mukaan saatiin uusia jäseniä, joista osasta kasvoi vuosien saatossa yhdistyksen aktiiveja.

Kuva: Taivaannaulan retki Retulansaareen vuonna 2012.
Kuva: Taivaannaulan retki Retulansaareen vuonna 2012.

Tapahtumien vaatimukset kasvavat

Taivaannaulan helajuhlaa vietettiin Porin Pastuskerissa toukokuussa 2012. Kyseessä oli osallistujamäärältään Taivaannaulan historian suurin juhla. Paikalla oli parhaimmillaan yli 60 ihmistä ja osallistujien ikä vaihteli sylivauvasta 70-vuotiaaseen. Näin suurten juhlien onnistunut järjestäminen pakotti aktiivit miettimään juhlajärjestämisen rutiinien kehittämistä, sisäisten oppaiden laatimista ja esimerkiksi juhlatiedotuksen rakentamista kokonaan uudelleen. Kokonaisuus pysyi kutakuinkin kasassa ja vuosien varrella monet Taivaannaulan aktiivit ovatkin keränneet runsaasti tapahtumakokemusta. Yhdistykseen kerääntynyttä hiljaista tietoa tapahtumien järjestämisestä on kartutettu muun muassa keräämällä tapahtuman jälkeen nimetöntä palautetta osallistujilta.

Kuva: Ihmisiä Taivaannaulan helajuhlassa Pastuskerissa toukokuussa 2012.
Kuva: Ihmisiä Taivaannaulan helajuhlassa Pastuskerissa toukokuussa 2012.

Kokonaisuudessa laajojen tapahtumien järjestäminen harrastuspohjalta on kuitenkin vaikeaa ja Pastuskerista alkaen osallistujamäärille asetettiin selkeämpi katto. Myöhempinä vuosina tarkoituksena on ollut suunnata Taivaannaulan tapahtumia selkeämmin jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen. Lokakuun lopussa 2012 Valkeakoskella Kariniemen leirikeskuksessa järjestetty kekrijuhla oli kuitenkin vielä suurehko joukkotapahtuma.

Ikimuistoinen matka Viroon

Joulukuun 2009 jälkeen yhteistyö Viron suuntaan oli ollut vähäistä, mutta vuonna 2012 yhteyksien luominen alkoi uudestaan toden teolla. Ensimmäinen merkki tästä oli Taivaannaulan osallistuminen virolaisten järjestämään Hiisien kuvakilpailuun kesällä 2012. Tämä pyhiä luonnonpaikkoja ikuistava kuvakilpailu oli aikaisemmin Suomessa täysin tuntematon, mutta Taivaannaula ryhtyi jakamaan tietoa kilpailusta suomeksi sekä kannustamaan ihmisiä osallistumaan. Kilpailun pääpalkintoa ei ole vielä tullut Suomeen, mutta Taivaannaulan innostamana kilpailuun osallistunut Tiina Törmänen sai vuonna 2014 erityispalkinnon saamelaisten pyhää Suttesjohkaa (Sulaojaa) esittävistä kuvistaan.

Syyskuussa 2012 kutsuimme Maavalla Kodan edustajat ensimmäiselle vierailulle Suomeen. Muutaman syyskuisen päivän aikana Taivaannaulan hallituksen edustajat ja neljä Maavallan edustajaa liikkuivat Hämeessä pyhillä luonnonpaikoilla, saunoivat ja keskustelivat. Olimme yhtä mieltä siitä, että nyt oli korkea aika avata yhteydet Suomen ja Viron välille.

Lähtiessään virolaiset kutsuivat meidät vierailemaan marraskuussa Palukülan hiidessä. Palukülan pyhä mäki oli rakentamisuhan alla, koska mäelle oli suunniteltu jo vuosien ajan laskettelu- ja urheilukeskusta. Olimme jakaneet tietoa Palukülan hiiden tilanteesta Suomessa jo kesällä 2012 ja olleet asiasta yhteydessä suomalaisiin tiedotusvälineisiin sekä muun muassa kulttuuriministeriöön.

Kuva: Kävelyllä Palukulan hiisilehdossa marraskuussa 2012.
Kuva: Kävelyllä Palukulan hiisilehdossa marraskuussa 2012.

Tartuimme veljeskansan tarjoukseen ja puheenjohtaja Petri Villa ja hallituksen jäsen Anssi Alhonen matkustivat marraskuussa Viroon. Palukülan hiisimäellä he osallistuivat perinteiseen palvelukseen. Palveluksen jälkeen hypättiin autoihin ja lähdettiin ajamaan kohti erään Maavallan jäsenen maatilaa ja savusaunaa. Paikalle saapuessa huomattiin, että savusauna olikin liekeissä. Suomalaisten ja virolaisten yhteistyö sai hyvin kouriintuntuvia muotoja, kun ihmiset järjestivät paikalle nopeasti sankoja ja vettä läheisestä ojasta ja juoksivat rakennusta sammuttamassa. Sauna saatiin lopulta sammumaan ja tilanteesta selvittiin pienillä vammoilla. Tunnelma oli apea, mutta sitä piristi hiukan Villan ja Alhosen lupaus tuoda seuraavana kesänä Suomesta raavas joukko rakentamaan paikalle uuden, entistä ehomman saunan. Tämän lupauksen Taivaannaula myös toteutti seuraavalla kesäleirillä.

Kuva: Virolaisten savusauna palaa.
Kuva: Virolaisten savusauna palaa.

Marraskuun lopussa 2012 puheenjohtaja Villa puki sanoiksi linjansa löytäneen yhdistyksen olemuksen ja tarkoituksen:

Taivaannaula edistää kotoperäisen luonnonuskoisen perinteen ja sitä kautta suomalaisen kulttuuriperinnön sekä yhteisöllisen ja luonnonläheisen elämäntavan tuomista eläväksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Yhdistys on sekä alkuperäisuskosta kiinnostuneita yhteen kokoava yhteisö että perinteitä tutkiva ja niistä tietoa jakava taho. Pyrimme lisäämään tietämystä Suomen luonnonmukaisista pyhistä paikoista, tavoista, arvoista ja uskomuksista sekä sukukansojemme perinteistä.

Vuosi 2013 toi mukanaan uuden lisän Taivaannaulan tietotarjontaan. Yhdistyksen verkkosivustoa ylläpitävä Anssi Alhonen ryhtyi julkaisemaan haastatteluita tunnetuilta kansanuskon ja kansanperinteen tutkijoilta. Verkossa suosiota saavuttaneilla haastatteluilla pyrittiin paitsi esittelemään tutkijoiden näkemyksiä kansanuskon maailmankuvasta, myös kertomaan tutkijoiden omasta taustasta ja elämäntyöstä. Haastattelusarjan aloitti tammikuussa 2013 akateemikko Anna-Leena Siikalan (1943–2016) haastattelu. Pian sen jälkeen helmikuussa julkaistiin dosentti Risto Pulkkisen haastattelu. Pulkkinen oli haastattelun aikoihin viimeistelemässä kirjaansa, joka julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin nimellä Suomalainen kansanusko.

Hiisi-hanke saa alkunsa

Jatkuvasti vahvistuvan virolaisyhteistyön siivittämänä Taivaannaulan verkkosivuille käännettiin myös Viron Maavalla Kodan vaikuttajan ja hiisiensuojelijan Ahto Kaasikin haastattelu. Kaasik toi haastattelussa esille tärkeän ajatuksen kotoperäisen kulttuuriperinnön merkityksestä. Kaasikin sanoin ihminen, joka ei kanna oman kulttuurinsa perintöä, kantaa aina kuitenkin jonkun kulttuurin perintöä. Syksyllä 2013 julkaistiin vielä modernin suomalaisen uskontotieteen perustajiin lukeutuvan Juha Pentikäisen haastattelu.

Viron pyhien luonnonpaikkojen tuntija Ahto Kaasik ja Taivaannaulan puheenjohtaja Petri Villa.
Viron pyhien luonnonpaikkojen tuntija Ahto Kaasik ja Taivaannaulan puheenjohtaja Petri Villa.

Vuoden 2013 aikana kansanperinteen tuntemat pyhät luonnonpaikat tulivat vahvasti osaksi Taivaannaulan toimintaa. Tämänkin kehityksen taustalla oli läheinen yhteistyö virolaisten kanssa. Virolaisille omat hiidet, pyhät lehdot, olivat rakkaita paikkoja ja pääsimme kokemaan niiden voiman retkillämme Viroon. Vuoden 2009 Viron retkellä tutustuimme perheeseen, jonka alakouluikäinen lapsi oli kirjoittanut kouluaineensa aiheesta "Kun käymme perheen kanssa hiidessä". Maavallan ihmisille vanhat pyhät paikat ja niihin liittyvät usein katkeamattomat perinteet olivat olennainen osa elämänkulkua ja tutustuimme tähän kaikkeen yllättyneinä ja ihastuneina. Virolaiset ystävämme kyselivät meiltä varovaisesti mahdollisuudesta, että Suomessa olisi vastaavia pyhiä paikkoja. Ajattelimme aluksi, että Suomessa ei ole juurikaan tietoa tällaisista luonnonpaikoista, ja jos onkin, niin ne todennäköisesti liittyvät enemmän kaukaiseen muinaisuuteen kuin suomalaiseen kansankulttuuriin.

Kuva: Sibban pyhä lehmus Virossa.
Kuva: Sibban pyhä lehmus Virossa.

Aikaa myöten käsityksemme alkoivat kuitenkin muuttua. Innoittajana ja tiennäyttäjänä tässä toimi Sanni Sepon ja Ritva Kovalaisen suomalaisista pyhistä puista kertova teos Puiden kansa. Myös muutamien yksityishenkilöiden yhteydenotot ja heidän jakamansa tiedot alkoivat vahvistaa käsitystä, että kansanuskon pyhistä paikoista oli saatavilla tietoa, mutta kukaan ei vain puhunut julkisuudessa aiheesta. Tämä oli sellainen aihe joka oli kaiken länsimaisen edistyksen ja modernismin nimissä vaiettu Suomessa – tosiasia kuitenkin oli, että vielä muutamia sukupolvia sitten suomalaiset olivat tunteneet samantapaisia pyhiä paikkoja kuin vaikkapa shintolaiset Japanissa tai virolaiset Virossa.

Talvella 2013 Taivaannaulan aktiivit Anssi Alhonen ja Patrick O’Rourke kävivät keskustelua Viron ja Suomen pyhistä luonnonpaikoista. Keskustelun kuluessa virisi ajatus, että mitä jos pelkän pyhistä paikoista keskustelemisen sijaan asioille tehtäisiin jotain. Olisiko mahdollista kerätä järjestelmällisesti tietoa pyhistä paikoista, etsiä ne uudelleen maastosta ja kuvata yhtenäiseksi tietopankiksi. Syntyi idea Taivaannaulan Hiisi-hankkeesta ja pyhien luonnonpaikkojen kunniaksi vietettävästä Hiisienpäivästä. Hiisienpäivän ajankohdaksi valittiin historiallisista syistä maaliskuun 28. päivä. O’Rourke ryhtyi edistämään hanketta kokoamalla pyhiin luonnonpaikkoihin liittyvää tietoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinnetietoarkistosta Helsingistä. Hiisienpäivää vietettiin ensimmäistä kertaa jo maaliskuussa 2013 ja Taivaannaulan verkkosivuilla julkaistiin aiheesta tällöin lyhyt manifesti. Aihe oli selvästi suomalaisille uusi, mutta sille oli valtavasti kysyntää ja se saavuttikin suuren suosion. Taivaannaulan verkkosivut kaatuivat ensimmäistä kertaa historian aikana valtavan kävijävyöryn seurauksena.

Taidenäyttelyitä ja lyhytelokuvia

Näihin aikoihin alkoi vakiintua myös Taivaannaulan rooli taiteilijoita ja muita kulttuurihenkilöitä innostavana perinnetiedon välittäjänä. Talvella olimme tarjonneet taustatietoja Tampereen Ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoiden kansanuskoa ja ihmisen ja ympäristön suhdetta käsittelevää lyhytelokuvaa varten. Elokuva oli nähtävillä taidekeskus Mältinrannassa Tampereella huhti–toukokuussa 2013. Kesällä 2013 Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa oli esillä taidenäyttely, jonka teemana oli metsä, ja se, miten vanhat suomalaiset tarinat, samoin kuin metsän väki, ovat edelleen ihmisten nähtävissä. Näyttelyn teokset olivat Riikka Palosen käsialaa ja kuvatekstit perustuivat Taivaannaulan sivuilla julkaistuihin teksteihin.

Taivaannaulan yhteiskunnallinen vaikuttavuus kasvoi jo vuoden 2013 aikana yhdistyksen kokoon nähden varsin suureksi. Samalla kuitenkin yhdistys jatkoi entiseen tapaan myös tapahtumien järjestämistä, jotka mahdollistivat pitkäaikaisten perinteiden jatkamisen yhteisönä. Taivaannaulan helajuhla kokosi toukokuussa 2013 ihmisiä Valkeakoskelle Kariniemen leirikeskukseen. Seuraavaa vuotuisjuhlaa vietettiin vuorostaan lokakuun lopulla Kariniemessä, jossa järjestetty kekrijuhla oli järjestyksessään jo yhdistyksen seitsemäs. Kekri kokosi jälleen yhteen yli viisikymmentä juuristaan, kansanperinteestä ja kansanuskosta kiinnostunutta ihmistä viettämään tunnelmallista viikonlopun kestävää juhlaa. Monet osallistujista olivat pitkään yhdistyksessä mukana olleita ja toiset olivat taas löytäneet Taivaannaulan vasta hiljattain.

Vuoden 2013 merkittävimpänä uutena tapahtumana oli yhdistyksen historian ensimmäinen matka Maavalla Kodan kesäleirille Viroon. Viron maaseudulla järjestetyn leirin aikana täytimme lupauksemme uuden savusaunan rakentamisesta marraskuussa palaneen tilalle. Leirillä tehtiin myös muita perinteisiä töitä, vaihdettiin tietoja perinteisistä tavoista, saunottiin savusaunassa, vierailtiin hiisipaikoilla sekä tietenkin laulettiin, naurettiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin.

Kuva: Tanssia Taivaannaulan ja Maavalla Kodan kesäleirillä 2013.
Kuva: Tanssia Taivaannaulan ja Maavalla Kodan kesäleirillä 2013.

Vuosi 2013 oli kokonaisuudessaan sukukansayhteistyön vahva vuosi Taivaannaulalle. Kesän mittaan kannustimme suomalaisia jälleen osallistumaan Maavallan ja muiden tahojen järjestämään Hiisien kuvakilpailuun. Marraskuussa osallistuimme kutsuvieraina Tartossa pyhien luonnonpaikkojen suojelusta kiinnostuneiden vuosittaiseen Hiiden väen tapahtumaan. Tapahtumassa valittiin Hiisien kuvakilpailun voittaja ja palkittiin vuoden hiidenystävä. Palkinto on tunnustus työstä Viron pyhien luonnonpaikkojen suojelemiseksi. Saimme kunniaksemme myös lausua tapahtumassa tervehdykset Suomesta ja kertoa aloittamamme pyhien luonnonpaikkojen tutkimustyön ensiaskelista. Syksyllä julkaisimme myös Taivaannaulan kalenterin sukukansateemalla. Kalenterin kuviksi hankimme kontaktien kautta kuvia lukuisilta uralilaisilta kansoilta: virolaisilta, setukaisilta, mareilta, udmurteilta ja karjalaisilta.

Kuva: Marilaisten seurassa Tartossa joulukuussa 2013.
Kuva: Marilaisten seurassa Tartossa joulukuussa 2013.

Määrätietoisen työn seurauksena myös yhdistyksen näkyvyys Suomen mediassa lisääntyi vuoden 2013 aikana. Keväällä Taivaannaulan puheenjohtaja Petri Villa esiintyi radiohaastattelussa yhdessä kansanuskoa tutkineen dosentti Risto Pulkkisen kanssa. Lisäksi Apu-lehdessä ilmestyi pitkä artikkeli Taivaannaulan kekrinvietosta. Taivaannaulasta ja kekristä puhuttiin myös lokakuisessa Ylen haastattelussa, jossa Risto Pulkkisen lisäksi haastateltiin Taivaannaulan hallituksen jäsentä Mirka Turpeista. Taivaannaulan ylläpitämän Facebook-sivun seuraajien lukumäärä kasvoi koko vuoden 2013 ajan. Sivun suosituimmat päivitykset tavoittivat jo noin 50 000 suomalaista. Vuoden päättyessä sivulla oli noin 8000 seuraajaa. Facebook-sivu sai syksyllä seurakseen Google+-palveluun luodun sisarsivun.

2014–2015: Yhdistys kasvaa järjestöksi

Median kiinnostus Taivaannaulaa kohtaan jatkui vuoden vaihtuessa. Tammikuussa 2014 Yle Puheen toimittajat kävivät Turussa jututtamassa Taivaannaulan aktiiveja. Perttu Häkkisen ja Panu Hietanevan toimittamassa ohjelmassa käsiteltiin kattavasti muun muassa kansanperinteen pyhiä luonnonpaikkoja ja Taivaannaulan Hiisi-hanketta. Pyhistä luonnonpaikoista olikin vahvasti tulossa yksi Taivaannaulan toiminnan näkyvimmistä puolista julkisuudessa.

Sensaationhakuisuus ja mystifiointi kyllästyttää

Kasvavasta mediahuomiosta ja Häkkisen asiallisesta reportaasista huolimatta aktiivien piirissä oltiin jo pitkään oltu tyytymättömiä eräänlaiseen sensaationhakuisuuteen ja mystifiointiin, jolla toimittajat välillä kansanuskon aiheita lähestyivät. Tiedon karttuessa ja yhteisön kasvaessa Taivaannaulan toiminnan oma kuva kansanuskosta ja kansanperinteestä oli vahvistunut, ja se ei vastannut muinaisia aikoja korostavaa ja mystifioivaa lähestymistapaa, jota media kuitenkin tuntui rakastavan. Tammikuussa 2014 yhdistyksen puheenjohtaja Mirka Turpeinen (nyk. Alhonen) ottikin asiaan kantaa Taivaannaulan verkkosivuilla:

Myöskään tapa, jolla nykyään hengellisyydestä puhutaan, ei välttämättä vastaa kovin hyvin sitä miten aikaisemmat sukupolvet ovat vanhoihin tapoihinsa suhtautuneet. Usein ihmisten kuva hengellisyydestä on kirjauskojen tai länsimaisen uususkonnollisen kentän värittämä. Henkisiä asioita ei pidetä itsestäänselvinä tai luonnollisina, vaan ne ovat jotain mystistä ja dramaattista – ja monesti myös näiden asioiden kokija julistautuu jotenkin erityisen väkeväksi ja mystiseksi. Suomalainen luonnonuskoinen perinne on pikemminkin jotain paljon vaatimattomampaa ja jopa arkiselta tuntuvaa kuin "muinaisuskoisia rituaaleja". Se on sitä, että tietää miten suojata kodin onni tai varmistaa kalaonnen jatkuvuus. Se on hiljaista tietoa ja ymmärrystä tästä maailmasta.

Kuten edellä todettiin, Taivaannaulan toimintaa oli pyritty kehittämään määrätietoisesti jo useamman vuoden ajan. Taivaannaulan ei haluttu olevan löyhä yhteenliittymä tai "hengailuporukka" vaan päämäärätietoisesti tavoitteita edistävä, tekevä ja aikaansaava yhteisö ja järjestö. Helmikuussa 2014 järjestettiin varsinainen yhdistyksen tehoviikonloppu, kun yhdistyksen ja Hiisi-hankkeen aktiivit kokoontuivat kehittämään toimintaa. Hallitus tapasi Valkeakosken Ritvalassa ja keskusteli yhteensä viiden ja puolen tunnin ajan erilaisista yhdistystä koskevista asioista, joita oli noussut talven aikana esiin tai joita oli sivuttu edellissyksyn syyskäräjillä. Paikalla olleet muistelevat valtavaa tarmoa ja tekemisen meininkiä, jolla uusiin asioihin tartuttiin.

Hiisienpäivää vietettiin maaliskuussa 2014 toisen kerran ja aihetta pyrittiin nostamaan entistä vahvemmin ihmisten tietoisuuteen. Taivaannaulan verkkosivut pysyivät tällä kertaa juuri ja juuri toiminnassa, mutta aihepiiri herätti taas valtavasti kiinnostusta verkossa. Samalla pyhiä luonnonpaikkoja koskevan perimätiedon taltioimista SKS:n arkistosta jatkettiin kaikessa hiljaisuudessa.

Maaliskuussa 2014 Taivaannaulan verkkosivuilla haastateltiin Loitsun mahti -kirjan kirjoittanutta Henni Ilomäkeä. Ilomäki kertoi alkujaan kiinnostuneensa loitsuihin liittyvästä sanan voimaa korostavasta ajattelusta, ja siitä miten luonnon ja ihmisen välinen suhde heijastuu loitsujen kieleen. Ilomäen haastattelu oli jatkoa Taivaannaulan verkkosivuilla julkaistuille kansanuskon tutkijoiden puheenvuoroille.

Helaa ja helluntaita

Vuoden 2014 aikana paikallistoiminta Pirkanmaalla muuttui entistä aktiivisemmaksi paikallisvastaava Mikko Tappuran ohjauksessa. Huhtikuussa Pirkanmaalla järjestettiin virposunnuntaina retki Lempäälän paikalliskohteisiin. Koleasta säästä huolimatta retkelle osallistui lähes parikymmentä kiinnostunutta. Kohteena oli Lempäälän Hyssynvuori. Hyssynvuorelta osallistujat siirtyivät Hääkiven rautakautiselle kalmistolle ja asuinpaikalle. Hääkivellä oli paikalla myös Suomen kuppikivien verraton tuntija, nyt jo edesmennyt Veikko Matinolli. Hääkiveltä siirryttiin Päivääniemen kalmistoon, jossa arkeologi Heidi Mehtonen kertoi alueesta. Syyskuussa Taivaannaulan pirkanmaalaiset jäsenet järjestivät paikallistapaamisen ja retkeilyn Sastamalan ja Vesilahden seudulla.

Kuva: Lempäälän paikallisretkellä 2014.
Kuva: Lempäälän paikallisretkellä 2014.

Kesäkuussa 2014 Taivaannaulan edustajat pääsivät todistamaan pyhän luonnonpaikan uudelleen elvyttämistä. Yhdistyksen seurue vieraili Virumaalla Tammealusen hiisilehdon uudelleen käyttöön ottamisen 25-juhlassa, joka ajoittui maauskoisten suvistepühään eli helluntaihin. Tammealusen hiisi on yksi monista Viron pyhistä luonnonpaikoista, jotka on palautettu alkuperäiseen käyttöönsä neuvostoajan lopulla tai sen jälkeen. Taivaannaulan hallituksen puheenjohtaja piti tilaisuudessa puheen ja lisäksi osallistuimme hiidessä järjestettyyn toimitukseen. Virolainen palkittu elokuvaohjaaja Rein Mara kuvasi tapahtumasta dokumenttielokuvan, jota on sittemmin esitetty muun muassa Viron televisiossa.

Kuva: Tammealusen hiiden 25-vuotisjuhlassa.
Kuva: Tammealusen hiiden 25-vuotisjuhlassa.

Toukokuussa 2014 yhdistyksen väkeä kokoontui Toivakkaan, Päijänteen itäpuolelle viettämään Taivaannaulan helajuhlaa seitsemännen ja toistaiseksi viimeisen kerran. Tulevina vuosina otimme keväisen kasvukauden ja sen perinteet vahvemmin osaksi kevään tapahtumakalenteria ja siirryimme viettämään helajuhlan sijaan jokakeväistä toukojuhlaa. Partiolaisten leirikeskuksessa vietetty juhla oli myös viimeinen Taivaannaulan kevätjuhla, jota vietettiin leirikeskusmiljöössä eikä aidolla perinnemaatilalla.

Helajuhlassa pidettiin työpajoja perinneruokien valmistamisesta sekä rakennusten ja ihmisten suojaamiseen liittyvistä uskomuksista. Näiden lisäksi juhla tarjosi monipuolisen kattauksen muita perinteisiä tietoja ja taitoja. Osallistujat pääsivät niin teroittamaan teräaseita, valmistamaan lautanauhoja, kokeilemaan neulakinnastekniikkaa sekä iskemään tulta perinteisellä tavalla. Tanssipajassa opittiin musiikin säestyksellä perusaskeleita kansantansseista. Helassa päästiin myös harjoittelemaan vastantekoa. Hauskana yksityiskohtana oli se, että koivunlehdet olivat tässä vaiheessa vielä Keski-Suomessa niin pieniä, että oksia tuotiin paikalle autokyydillä Varsinais-Suomesta asti.

Kuva: Perinneleikkejä helajuhlassa Toivakassa vuonna 2014.
Kuva: Perinneleikkejä helajuhlassa Toivakassa vuonna 2014.

Taivaannaula pääsee valkokankaalle

Alkuvuonna 2014 Taivaannaula oli saavuttanut huomattavan aseman suomalaisen kansanuskon ja kansanperinteen edistämisessä. Sosiaalisessa mediassa yhdistystä seurasivat kymmenet tuhannet ihmiset ja tietovarantomme kansanperinteistä olivat vuosien varrella kasvaneet huomattaviksi. Tässä tilanteessa saimme yhteydenoton nuorilta elokuvantekijöiltä Helomedia Oy:stä. Heillä oli kunnianhimoinen tavoite – tehdä visuaalisesti kunnianhimoinen ja kulttuurihistoriaa kunnioittava dokumenttielokuva itämerensuomalaisesta mytologiasta ja kansanperinteestä. Poikkeuksellisen elokuvahankkeesta teki myös se, että se rahoitettaisiin joukkorahoituksella. Mesenaatti-palveluun perustettua hanketta pystyi rahoittamaan kuka tahansa. Elokuvan sopimusasioista sovittiin kevään aikana ja kesällä jo tiedotimme laajalti tulevasta elokuvahankkeesta, jolle Taivaannaulan Anssi Alhonen oli ehdottanut nimeksi Ukonvaajaa. Ukonvaajan minimirahoitus saatiin innokkaiden lahjoittajien ansiosta kokoon jo elokuun lopussa.

Kuva: Vuoden 2014 kesäleirillä vierailtiin Janakkalan pyhällä Laurinlähteellä.
Kuva: Vuoden 2014 kesäleirillä vierailtiin Janakkalan pyhällä Laurinlähteellä.

Kesällä 2014 Taivaannaulan ja Maavalla Kodan kesäleiri järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa. Jännitystä oli ilmassa leirin alla, sillä siinä missä Maavalla Koda oli järjestänyt omaa kesäleiriään vuosien ajan Viron maaseudulla, oli leirin järjestäminen meille uusi kokemus. Valkeakosken Mattila, Taivaannaulan aktiivin Kaisu Mokkilan kotiyhteisö, toimi kesäleirin paikkana. Valkeakoskelle taivaannaulalaisten vieraaksi saapui useampi autolastillinen virolaisia. Leirillä päästiin tutustumaan perinteisiin töihin, kuten aidantekoon ja Mattilan maatiaiskarjaan. Lehtisaaren Maija muistelee verkkosivuille kirjoittamassaan kuvauksessa kaiken sujuneen hyvin virolaisten kanssa: "Osasivat suamee hyvin ja virroo ymmärsin helposti. Olivat ihan kauheen kivoja!". Suomen leirin myötä kesäleiristä alkoi hiljalleen muotoutua perinne ja Taivaannaulan kesän kohokohta.

Pirkanmaan suunnalla järjestettiin loppukesästä 2014 vielä lisää paikallistoimintaa. Janakkalassa Laurinlähteeseen ja elokuiseen Laurin päivään liittyvät perinteet oli elvytetty aikaisempina vuosina pienellä porukalla. Nyt vuonna 2014 Laurin päivää juhlistettiin ensimmäistä kertaa hieman isommassa mittakaavassa yhdistyksen voimin. Laurinlähteen muistamisen ja lehdossa aterioinnin lisäksi paikallinen opas esitteli tapahtumassa torpparimuseota. Lopuksi koko kööri kapusi ihailemaan maisemia Hakoisten linnavuorelta.

"Taltalla puuhun kaiverrettu tunnus"

Syksyllä 2014 havahduttiin siihen, että yhdistyksen toiminnassa tulee täyteen jo seitsemäs vuosi, mutta Taivaannaulalla ei ole vieläkään omaa graafista tunnusta. Tunnuksen saamiseksi käynnistettiin kaikille avoin kuvakilpailu. Voittajaksi valikoitui lopulta maaliskuussa 2015 Mikko Jaakonsaaren joutsentunnus. Jaakonsaaren mukaan hänen tavoitteenaan oli tehdä selkeä, melko pelkistetty ja ei liian "siistitty" tunnus. Sellainen, jonka voisi kuvitella olevan vaikkapa taltalla puuhun kaiverrettu. Sittemmin tunnusta on painatettu muun muassa seinävaatteiksi ja Taivaannaula on julkaissut sen pohjalta vuoluhopeasta valmistetun kaulakorun.

Kuva: Mikko Jaakonsaaren suunnittelema Taivaannaulan tunnus.
Kuva: Mikko Jaakonsaaren suunnittelema Taivaannaulan tunnus.

Syksyn 2014 aikana Taivaannaulan tukituotteiden myynti rikkoi ennätyksen. Tasainen kasvava rahavirta mahdollisti myös toiminnan laajentamisen ja jatkuvan kehittämisen. Entisajan naisten töitä Samuli Paulaharjun kuvin esittelevää kalenteria myytiin pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana enemmän kuin vuoden 2013 kalenteria ensimmäisen viikon aikana. Sittemmin Taivaannaulan kalentereiden suosio on jatkanut tasaista kasvuaan, vaikka apajille on tullut muita yrittäjiä, jotka ovat havahtuneet siihen, että kansanperinteet kiinnostavat suomalaisia.

Taivaannaulan kekriä vietettiin lokakuun loppupuolella Tampereen Aitolahden työväentalolla. Ohjelmassa oli perinteisiä kekrin tapoja, lauluja, leikkejä, ruokia ja kansanperinteen työpajoja. Hieman kommelluksia aiheutui siitä, että lähinnä kesäkäyttöön tarkoitettu työväentalo oli juhlan alkaessa jääkylmä ja lämpöä jouduttiin aluksi hankkimaan erilaisin generaattoriviritelmin. Juhlan aikana tunnelma kuitenkin kohosi kilpaa lämpötilan kanssa ja Aitolahdessa vietettiin ikimuistoinen kekri.

Marraskuussa Hiisien kuvakilpailun voittajia palkittiin jälleen Tartossa. Tällä kertaa paikalle ei päässyt Taivaannaulan edustajia, mutta palkittujen otosten joukossa oli ensimmäistä kertaa kuvia myös Suomesta. Nuorten sarjan pääpalkinto myönnettiin Tallinnan 21. koulussa opiskelevalle 12-vuotiaalle Emmeliine Kalvikille kuvasta "Hõbedat kraapimas" (’Hopeaa vuolemassa’). Kuvassa on ikuistettu ikivanha tapa – hopean vuoleminen antina lähteelle. Kuva on otettu Suomessa Janakkalan Laurinlähteellä Taivaannaulan ja Maavalla Kodan yhteisen kesäleirin päätöspäivänä. Tiina Törmäsen kuvat saamelaisten pyhästä Sulaojasta (Suttesjohka) voittivat vuorostaan erikoispalkinnon kuvakilpailussa. Voiton seurauksena julkaisimme Törmäsen haastattelun Taivaannaulan verkkosivuilla.

Kuva: Emmeliine Kalvikin kuva Hõbedat kraapimas (Hopeaa vuolemassa).
Kuva: Emmeliine Kalvikin kuva Hõbedat kraapimas (Hopeaa vuolemassa).

Joulukuussa 2014 Taivaannaulan Varsinais-Suomen paikallistoiminta sai uutta potkua, kun Taivaannaulan väkeä kokoontui Nousiaisiin juhlistamaan Suomen rikasta omaperäistä juustoperinnettä. Ohjelmassa oli mahdollisimman monen suomalaisen perinnejuuston valmistaminen ja maistelu. Listalla olivat pohjalainen juhannusjuusto eli makiajuusto, leipäjuusto, maitojuusto, piimäjuusto, ternimaidosta valmistettu sonnintöyssy, munajuusto sekä kutunjuusto. Lisäksi pääsimme maistamaan aitoa võrulaista rahkajuustoa!

Kuva: Perinnejuustoja Varsinais-Suomen paikallistapaamisessa.
Kuva: Perinnejuustoja Varsinais-Suomen paikallistapaamisessa.

Järjestön kehitystä pienin askelin

Joulukuussa julkaistiin taas perinteiseen tapaan uuden hallituksen ajatuksia. Hallituksen viestissä korostui ajatus, että Taivaannaula oli kehittynyt huimasti yhdistyskulttuuriltaan. Vaikka yhdistyksen voimavarat olivat pienet, asioita kuitenkin hoidettiin jo isomman tekijän tapaan. Hallituksen sanoin:

Viime vuodet Taivaannaulassa ovat olleet uudistumisen aikaa. Toimintaa on ruvettu kehittämään määrätietoisesti ja tuomaan sitä kohti kaikkien ihmisten järjestöä. Taivaannaula on kasvanut prosessissa paljon sekä jäsenmäärältään että henkisesti yhdistyskulttuuriltaan. Näemme että Taivaannaula ei ole enää "vain" yhdistys, vaan järjestö, joka pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti asioihin ja kehittämään niitä.

Hallitus kokoontui tammikuun lopulla 2015 vuosittaisen talvitapaamisen merkeissä. Hallituksessa oli otettu tavaksi tavata sydäntalven aikaan kasvokkain ja keskustella yhdistyksen asioista sekä viettää aikaa yhdessä. Vuonna 2015 kokoonnuttiin Lempäälän Nurmen kylässä. Tällä kertaa keskusteltavaa olikin erityisen paljon, sillä viimeisen puolentoista vuoden aikana yhdistyksen jäsenmäärä ja toiminta olivat kasvaneet merkittävästi. Alkavalla hallituskaudella yhdistyksen rakenteita ja toiminnan muotoja pyrittiin kehittämään entistä määrätietoisemmin. Keskustelun aiheita olivat esimerkiksi vuotuisjuhlien kehittäminen ja paikallistoiminnan tarpeet.

Myös yhdistyksen sukukansayhteistyötä ja hiljaista verkostoitumista tehtiin jatkuvasti. Tammikuussa 2015 sukukansavastaava Patrick O’Rourke osallistui vuoden 2015 suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin Obinitsan kulttuurivuoden avajaisiin. Osallistuminen oli osaltaan valmistautumista Taivaannaulan delegaation kesällä Obinitsassa tapahtuvaan vierailuun.

Taivaannaulan laskiaista vietettiin helmikuussa 2015 Rämsöön kylässä Vesilahdella. Sää oli mitä parhain ja päivä sujui vauhdikkaasti laskiaisperinteiden parissa. Toinen varma kevään merkki oli hiisienpäivän vietto maaliskuussa. Vuoden 2015 hiisienpäivänä järjestettiin ensimmäistä kertaa tapahtumia kahdella paikkakunnalla, Lempäälässä ja Laitilan Untamalan kylässä. Edes kolea sää ei haitannut antoisaa tutustumista pyhiin luonnonpaikkoihin ja paikallishistoriaan. Myös hiisienpäivän näkyvyys sosiaalisen median puolella jatkoi tasaista kasvuaan.

Kuva: Napakelkka Taivaannaulan laskiaisessa Vesilahdella vuonna 2015.
Kuva: Napakelkka Taivaannaulan laskiaisessa Vesilahdella vuonna 2015.

Pyhiin luonnonpaikkoihin liittyen julkaisimme Taivaannaulan verkkosivuilla huhtikuussa 2015 kaksi haastattelua, joissa hiisien suojelussa mukana olevat virolaiset kertoivat kokemuksistaan ja valottivat Viron pyhien paikkojen nykytilannetta. Ensimmäisenä vuorossa oli Ahto Kaasikin haastattelu. Kaasik toimii Tarton yliopiston luonnontilaisten pyhien paikkojen keskuksen johtajana ja hän on ollut pitkään mukana Maavalla Kodan toiminnassa. Toisena haastatteluna julkaistiin hiisien suojeluun aktiivisesti osallistuneen Jüri Metssalun ajatuksia.

Sahtiperinteen jatkamista

Toukokuun loppupuolella Taivaannaula järjesti Valkeakosken Ritvalan kylässä sahtikurssin. Kurssin osallistujat pääsivät tutustumaan kahden erilaisen oluttyypin valmistamiseen – perinteisen sahdin lisäksi perehdyttiin kuriositeettina keskiaikaisen englantilaisoluen tekoon. Tietämystään kurssilla jakoivat BrewCat Oy:n panimomestari Kimmo Kyllönen sekä Ritvalan sahtimies Eke. Sahtikurssi kesti koko viikonlopun ja tapahtuman lopuksi järjestettiin myös Taivaannaulan kevätkäräjät ja vierailtiin perinteikkäässä Ritvalan helkajuhlassa.

Kuva: Sahtikurssilla Valkeakoskella keväällä 2015.
Kuva: Sahtikurssilla Valkeakoskella keväällä 2015.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna vietettiin Taivaannaulan toukojuhlaa Korteniemen perinnetilalla Tammelassa. Kyseessä oli ensimmäinen toukojuhla ja samalla virstanpylväs yhdistyksen siirtymässä leirikouluista kohti perinteisempiä juhlapaikkoja. Juhlistimme uutta kasvukautta tekemällä perinteisiä kevätkesän töitä, tanssimalla, nauttimalla musiikista sekä polttamalla kevätvalkeaa. Tapahtuman päätteeksi vierailtiin lähialueella sijaitsevalla mahdollisella pyhällä luonnonpaikalla, Letkun kylän Jättiläisen haudalla.

Kuva: Toukojuhlassa 2015 ainekset salaattiin kerättiin pihapiiristä.
Kuva: Toukojuhlassa 2015 ainekset salaattiin kerättiin pihapiiristä.

Maavalla Kodan ja Taivaannaulan kesäleiriä vietettiin vuonna 2015 heinä–elokuun vaihteessa Etelä-Virossa. Valgamaan ja Võrumaan kauniissa maisemissa järjestetyllä leirillä muun muassa saunottiin savusaunassa, melottiin perinteisellä haapiolla, vierailtiin Etelä-Viron merkittävimpiin lukeutuvassa hiidessä ja eläydyttiin suomalais-ugrilaiseen tunnelmaan setukaisten kuningaskuntapäivillä Obinitsassa.

Kuva: Haapiolla melomista erämaajärvellä Viron kesäleirillä 2015.
Kuva: Haapiolla melomista erämaajärvellä Viron kesäleirillä 2015.

Vuosien mittaan Taivaannaulan aktiivien parissa oli virinnyt kiinnostus Yhdysvaltoihin muuttaneiden amerikansiirtolaisten vaiheisiin ja erityisesti heidän yhteyksiinsä paikallisiin intiaaneihin. Syyskuussa 2015 jatkoimme Taivaannaulan haastattelusarjaa haastattelemalla historian innoittamina intiaanikulttuurit tuntevaa Thomas McElwainia. Kuopiossa asuva uskontotieteen dosentti McElwain on intiaanisukua sekä äidin että isän puolelta. Taustansa vuoksi McElwain on ainutlaatuisessa asemassa arvioimaan suomalaisten ja intiaanien kulttuurien yhtäläisyyksiä.

Paikallistoiminta jatkui vireänä Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa koko vuoden 2015 ajan. Syyskuussa järjestettiin paikallisryhmien yhteinen retki Sarka-museon köyrimarkkinoille. Markkinoiden jälkeen käytiin kuuntelemassa kätilö ja seksuaaliterapeutti Emma Dufvan luentoa naisen väestä suomalaisessa kansanuskossa.

Syyskuussa Pirkanmaalla järjestettiin myös hirrenveistokurssi lempääläisen Metsä-Tappura Oy:n sahalla. Kurssille otti osaa toistakymmentä henkilöä, Taivaannaulan jäseniä sekä muita asiasta kiinnostuneita. Kurssin vetäjäksi olimme saaneet alan ammattilaisen, Otto Härmän. Yhden päivän aikana on mahdotonta oppia ammattitaitoiseksi hirrenveistäjäksi, joten kurssimme tavoite olikin näyttää vain periaatteet hirsien varaamisesta sekä kolmesta eri salvostyypistä.

Taivaannaulan yhdeksättä kekrijuhlaa vietettiin marraskuun 2015 alussa Toivakassa. Juhlassa jatkettiin tuttuun tapaan monia jo unohtuneita kekriperinteitä, syötiin hyvin, saunottiin ja tavattiin uusia ja vanhoja tuttuja.

Kuva: Hirsikurssilla Lempäälässä perehdyttiin hirrenveiston saloihin.
Kuva: Hirsikurssilla Lempäälässä perehdyttiin hirrenveiston saloihin.

Kansainvälistä näkyvyyttä Suomen pyhille luonnonpaikoille

Lokakuussa 2015 Suomen pyhät luonnonpaikat saivat kansainvälistä näkyvyyttä. Osana kansallisten sukukansapäivien ohjelmaa Tartossa avattiin valokuvanäyttely uralilaisten kansojen pyhistä luonnonpaikoista. Näyttelyssä Tarton Luontotalolla oli esillä otoksia suomalaisten, saamelaisten, vepsäläisten, karjalaisten, inkeroisten, liiviläisten, komien, udmurttien, marien, ersäin, merjalaisten, hantien, metsänenetsien, setojen ja virolaisten pyhistä paikoista. Taivaannaulan Hiisi-hanke toimitti näyttelyyn oheisen kuvan Hollolan Uskelan Kiikunlähteestä.

Kuva: Hollolan Uskelan Kiikunlähde.
Kuva: Hollolan Uskelan Kiikunlähde.

Joulukuussa 2015 Taivaannaulan Hiisi-hanke julkaisi Jussi Alaraasakan toteuttamaan suomalaisia pyhiä luonnonpaikkojaesittelevän videon. Videon tarkoituksena on toimia kunnianosoituksena kansanuskon pyhille luonnonpaikoille sekä edistää niihin liittyvää tietoisuutta. Näkyvyyttä saatiinkin heti tammikuussa 2016, kun videota esitettiin Kokkolan kaupunginteatterin Miehemme hiidellä -esityksen yleisölämpiössä ennen varsinaista esitystä. Miehemme hiidellä oli näyttelijä Jarkko Lahden ja Emma-palkitun muusikko Antti Paalasen yhteistyö, joka toi yleisön eteen itämerensuomalaisten kansojen pyhän luonnonpaikan.

2016–2017: Toiminnan vuosikymmen huipentuu

Kansankulttuurin edistäjä ja vaalija

Tammikuussa 2016 Taivaannaulan syyskäräjillä valittu hallitus otti jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kantaa asioihin. Silloinen kannanotto jatkoi edellisen vuoden teeman käsittelyä. Tekstissään hallituksen edustajat pohtivat uskonnollisuuden ja henkisyyden käsitteitä kansanperinteen näkökulmasta:

Länsimaisissa kulttuureissa on tapana ajatella uskontoa ja uskonnonharjoitusta muusta elämästä erillisenä saarekkeena. Esimerkiksi kirkkoon meneminen sunnuntaisin on uskonnonharjoitusta, joka lakkaa heti kun kirkosta tullaan pois. Lisäksi vaikuttaa siltä, että nykyään hengellisyydessä, kuten muussakin elämässä, tärkeimmälle sijalle on nostettu asioista saatavat tuntemukset tai elämykset. Kokonaisvaltainen ja vähäeleinen perinteen jatkaminen osana jokapäiväistä elämää saattaakin tuntua monesta nykyihmisestä oudolta.

Elämyshakuisuuden kritisoinnin lisäksi kannanotossa myös muistutettiin, että uskonnon käsittäminen erilliseksi osa-alueekseen ei ole yleismaailmallinen ilmiö. Monissa kulttuureissa ei ole perinteisesti tunnettu uskonto-sanaa. Silloinkin kun sana on ollut käytössä, sillä on viitattu useimmiten kristinuskon kaltaisiin maailmanuskontoihin, eikä kansanomaiseen hengellisyyteen. Ajatusten taustalla oli aktiivien pitkäaikainen, jo puolen vuosikymmenen mittainen pohdinta siitä, että kansanomainen henkisyys on täysin sidoksissa laajempaan kansankulttuuriin. Vuosien saatossa Taivaannaula on määritellyt itsensä yhä vahvemmin koko kansankulttuurin ja siihen nivoutuvan henkisyyden edistäjänä ja vaalijana. Kuten kannanotossa huomautettiin, niin täkäläisen perinnekulttuurin näkökulmasta ei ole mahdollista - saati välttämättä edes tarpeellista - määritellä, missä kohtaa uskonto loppuu ja maallinen alkaa.

Yhdistys otti kantaa myös julkisesti helmikuussa saamelaisten kansallispäivänä. Taivaannaulan sivuilla julkaistiin saamelaiskulttuuria Oulun yliopistossa opiskelleen Timi Volotisen kirjoitus saamelaisuudesta. Kirjoituksen ydinajatus oli se, että saamelaiseksi kasvetaan saamelaisyhteisön jäsenenä. Kirjoitus keräsi huomattavasti huomiota ja kiitosta sosiaalisessa mediassa. Saamelaispiireissä kirjoitus otettiin myönteisesti vastaan ja sitä kuvailtiin paikoin jopa varsin radikaaliksi. Volotinen kirjoitti:

Entä mielikuva aidosta kunnon saamelaisesta? Yhden aidon saamelaisuuden etsiminen on yhtä järjetöntä kuin olisi pyrkimys löytää yksi ainoa oikea tapa olla suomalainen. Jos ajattelee, että ollakseen oikea saamelainen, täytyisi olla poroja niin eikö yhtä hyvin voi kysyä, voiko henkilö olla kunnon suomalainen, jos hän ei viljele maata eikä pidä lehmiä? Eihän siitäkään ole niin kauan, kun Suomessa oli lehmiä lähes joka talossa. Monelta saamelaiselta olen kuullut sen, että saamelaiseksi kasvetaan saamelaisyhteisön jäsenenä. Vähän samaan tapaanhan suomalaiseksikin kasvetaan suomalaisen yhteisön jäsenenä.

saamelaiset-2016-745x1024

Helmikuussa Taivaannaulan väki juhlisti jälleen laskiaista – tällä kertaa useammalla paikkakunnalla. Pirkanmaalla pitkiä pellavia huudettiin suurella joukolla Sääksmäellä Rapolan linnaharjun kupeessa. Varsinaissuomalaiset jäsenet kokoontuivat vuorostaan Turussa pienimuotoisempaan laskiaistapahtumaan. Varsinais-Suomessa lumiset talvet olivat käyneet niin vähiin, että jatkossa laskiaistapahtuma päätettiin jättää väliin ja korvata Nuutinpäivän vietolla.

Hiisienpäivän uutisotsikoita

Maaliskuussa hiisienpäivänä palkittiin vapaaehtoisia pyhien luonnonpaikkojen kartoittamiseen osallistuneita ihmisiä. Vuosien saatossa olimme saaneet iloksemme huomata, että kiinnostus suomalaisiin perinteisiin on ollut jatkuvassa kasvussa. Tämä on ilmennyt myös ihmisten intona avustaa Taivaannaulan Hiisi-hanketta. Vapaaehtoiset ovat kolunneet pitäjien metsiä ja peltoja vanhojen perimätietojen pohjalta ja tuoneet näin uuteen tietoisuuteen kymmeniä jo unohdettuja kohteita. Eniten kohteita kartoittaneille vapaaehtoisille myönnettiin kirjapalkinto ja kunniakirja. Myös Taivaannaulan hiisivideon toteuttanut Jussi Alaraasakka palkittiin työstään.

Kuva: Mikael Saarnisto oli yksi palkituista kansanuskon pyhien paikkojen kartoittajista.
Kuva: Mikael Saarnisto oli yksi palkituista kansanuskon pyhien paikkojen kartoittajista.

Lisää myönteisiä uutisia seurasi pian palkitsemisen jälkeen. Pääsimme kertomaan suomalaisille lastenkirjasta Pientä ja isoa väkeä. Kirjaan on koottu vanhoja suomalaisia uskomuksia, tarinoita ja loitsuja. Sivuilta saattoi lukea muun muassa mitä vanha kansa ajatteli maailman synnystä, millaisia tarinoita kodinhaltijoista on kerrottu ja mitä ovat kätkökäärmeet. Taivaannaula osallistui kirjahankkeeseen sen alkutaipaleelta asti. Kirjan tarinoina käytettiin Anssi Alhosen Taivaannaulan käyttöön kirjoittamia tekstejä. Persoonallisen kuvituksen vanhoille tarinoille laati Tytti Muurinen.

Suurin uutinen säästettiin varsinaiselle hiisienpäivälle 28. maaliskuuta. Hiisienpäivän kunniaksi meillä oli ilo kertoa, että Taivaannaula aloitti yhteistyön kansalaisjärjestö Luonnonperintösäätiön kanssa. Yhteistyön tarkoituksena on suojella suomalaista kulttuuriperintöä ja luonnonperintöä hankkimalla kansanuskon pyhiä luonnonpaikkoja Luonnonperintösäätiön omistukseen. Yhteistyö on jatkunut näihin päiviin, vaikka sopivaa, riittävän laajaa myynnissä olevaa aluetta ei ole löytynyt Luonnonperintösäätiön ostettavaksi. Varsinaisen hiisienpäivän kunniaksi Pirkanmaalla järjestettiin retki Pirkkalan Neulalähteelle ja Varsinais-Suomessa oletettuun Liedon pitäjänhiiteen.

Toukokuussa päästiin nauttimaan elokuvayhteistyön lopputuloksesta, kun Helomedian toteuttama Ukonvaaja-elokuva saatiin tilattavaksi dvd:nä. Monen aktiivin kesä kuluikin erikoispainos-dvd:itä postitellessa. Myöhemmin Ukonvaajan perusversio on saatu osaksi Taivaannaulan verkkokaupan tuotevalikoimaa ja aktiivit osallistuivat elokuvan juhlavaan ensi-iltatilaisuuteen Hämeenlinnassa.

Taivaannaulan toukojuhlaa vietettiin toukokuussa 2016 toistamiseen Korteniemen perinnetilalla. Taivaannaulan juhlien luonnetta oli pohdittu ja hiottu vuosien varrella. Vuotuisjuhlan tavoitteeksi nähdään nykyisin se, että tapahtuma avaa ihmisille ikkunan heidän omille juurilleen ja luonnon vuodenkiertoa seurailevaan perinteiseen elämäntapaan. Korteniemen vanhassa asussa säilytetty maatila maatiaisineen ja perinnemaisemineen tarjosi tähän erinomaiset puitteet.

Kuva: Tunnelmia toukojuhlasta 2016. Kuvaaja: Hanna Poropudas & Markus Iivonen.
Kuva: Tunnelmia toukojuhlasta 2016. Kuvaaja: Hanna Poropudas & Markus Iivonen.

Toukojuhlassa alkavaa kesää otettiin vastaan tekemällä erilaisia perinteisiä töitä kuten perunan istutusta ja pärekaton korjaamista. Samalla päästiin verestämään taitoja savusaunan lämmittämisessä ja leipomaan hapanleipää yli sata vuotta vanhaan juureen. Juhlassa esiteltiin myös kuun vaiheita koskevaa perinnetietoa. Lauantai-iltana Korteniemen karja suojattiin kesäksi perinteisin menoin tervatulella ja rantaan sytytettiin onnea tuovat valkeat. Illan musiikista vastasi loimaalainen Ämmät äänessä -yhtye.

Palvelus kokoaa uralilaiset kansat yhteen

Kesäkuu 2016 oli monessa mielessä Taivaannaulan siihenastisen toiminnan huipennus. Taivaannaulan kesäleiriä vietettiin kesäkuussa Koskenpäällä Keski-Suomessa. Leirille saapui vieraaksi virolaisten ystäviemme lisäksi myös marilaisia ja udmurtteja. Leirillä tutustuttiin kielirajoista huolimatta sukukansoihin ja alueen pyhiin luonnonpaikkoihin sekä kunnostettiin talkootyönä vanhaa savusaunaa. Leiri järjestettiin saaressa ja osallistujien mieliin onkin jäänyt järven ylittäminen koskilautalla runolaulua laulaen. Myös saaren suuri hyttysmäärä jäi monien mieleen.

Kuva: Sauna lämmitettiin Koskenpään kesäleirillä joka ilta.
Kuva: Sauna lämmitettiin Koskenpään kesäleirillä joka ilta.

Kesäleirin päätteeksi matkasimme autosaattueena Orimattilaan Taivaannaulan isännöimään uralilaisten kansojen yhteispalvelukseen. Tilaisuuteen osallistui edustajia 22 kansasta. Historiallinen tapahtuma järjestettiin samaan aikaan Lahden suomalais-ugrilaisen maailmankongressin kanssa. Yhteispalveluksessa alkuperäisuskontojen edustajat kokoontuivat pyhälle luonnonpaikalle kunnioittamaan kansojen perinteitä. Palvelus pidettiin kauniilla paikalla hiidessä Orimattilassa. Taivaannaulan edustajat avasivat ja päättivät palveluksen perinteisillä rukouksilla ja runolauluilla.

Tämä kansainvälinen tapahtuma oli pitkän työn huipentuma ja vahvisti merkittävällä tavalla Taivaannaulan yhteyksiä muihin uralilaisiin kansoihin ja järjestöihin. Syksystä 2016 alkaen yhteistyötä on syvennetty julkaisemalla käännösartikkeleita marilaisten omauskoisten verkkosivustolta. Ensimmäisessä julkaistussa artikkelissa kerrottiin marilaisen perinteisen uskonnon syyspalveluksesta Kindjakovan (Kinde-Kuryk) vuorella.

Kuva: Uralilaisten kansojen yhteispalvelus Artjärvellä 2016.
Kuva: Uralilaisten kansojen yhteispalvelus Artjärvellä 2016.

Taivaannaulan kesään kuuluivat jälleen pyhien luonnonpaikkojen maastokartoitukset. Juhannuksesta syyskuun loppuun kestäneen ponnistuksen aikana valokuvattiin ja dokumentointiin noin 30 pyhää paikkaa eri puolilta Suomea. Tiedot lisättiin Hiisi-tietokantaan, joka oli kasvanut sisältämään tietoja jo noin 400 paikasta ja kuvia lähes sadasta kohteesta.

Elokuussa Laurin päivän tienoilla järjestettiin perinteinen tapaaminen Janakkalan Laurinmäellä. Tapahtumaa on tätä kirjoitettaessa vietetty niin monena vuotena, että voidaan jo sanoa 1700-luvun lopulla päättyneen perinteen tulleen elvytetyksi.

Kuva: Laurinlähteeseen vuollaan hopeaa.
Kuva: Laurinlähteeseen vuollaan hopeaa.

Muutakin toimintaa mahtui Taivaannaulan syksyyn. Syyskuussa Taivaannaulan väkeä kokoontui kuun alussa Sääksmäen Voipaalaan Wanhan ajan markkinoille. Paikallistapaamisen ohjelmaan kuului opastus Rapolan linnavuorelle. Paikalla luonnollisesti myös muistettiin linnavuoren juurella olevaa Hirvikallion kuppikiveä. Taivaannaulan syyskäräjiä vietettiin 9. lokakuuta Lohjalla. Käräjillä yhdistys sai uuden hallituksen. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana kolme kautta vaikuttanut ja yhdistyksen toimintaa määrätietoisesti kehittänyt Mirka Alhonen astui syrjään ja hänen seuraajakseen valittiin Mikko Solja. Yhdistyksen sivuilla julkaistiin laaja haastattelu, jossa väistyvä ja tuleva puheenjohtajia pohdiskelivat Taivaannaulan toimintaa ja vaikutusta yhteiskuntaan.

Taivaannaulan syksy ikuistetaan videolle

Taivaannaulan kekri järjestettiin vuonna 2016 kahtena erillisenä paikallisjuhlana. Toinen kekri järjestettiin Varsinais-Suomessa Kemiön Sagalundin museon leivintuvalla ja toinen Sääksmäellä Pirkanmaalla. Pidoissa syötiin perinteisiä kekriruokia, vierailtiin kylän jo unohdetulla pyhällä lähteellä, lämmitettiin sauna »pyhille miehille» sekä tietenkin leikittiin, laulettiin ja tanssittiin.

Kuva: Oljet palavat kekrivalkeassa Kemiönsaaressa 2016.
Kuva: Oljet palavat kekrivalkeassa Kemiönsaaressa 2016.

Joulukuun alussa Tartossa pidettiin vuotuinen Hiidenystävän palkitsemistilaisuus, jossa jaettiin tunnustuspalkinto Viron hiisien suojelussa ansioituneelle henkilölle. Tilaisuudessa palkittiin myös vuosittaisen Hiisien kuvakilpailun parhaat kuvat. Taivaannaula oli tuttuun tapaan mukana edustamassa suomalaisia hiisien ystäviä. Taivaannaulan uusi puheenjohtaja Mikko Solja piti tilaisuudessa kiitellyn puheen, jossa hän puhui muun muassa kulttuurisesta autioitumisesta.

Kuva: Taivaannaulan puheenjohtaja Mikko Solja puhumassa Tartossa.
Kuva: Taivaannaulan puheenjohtaja Mikko Solja puhumassa Tartossa Hiidenystävän palkitsemistilaisuudessa 2016.

Joulukuussa julkaistiin taas myös uuden hallituksen ajatuksia, jotka herättivät suurta huomiota sosiaalisessa mediassa. Ihmisiä puhutelleessa artikkelissa käsiteltiin maanläheistä elämäntapaa ja asennetta, joka on katoamassa maailmasta, jossa kaikkien ihmisten tehtävä on kuluttaa jatkuvasti enemmän:

Nyky-yhteiskunnassa vallitsee erikoinen ristiriita. Nautimme ihmiskunnan historian mittakaavassa tarkasteltuna suunnattomasta vauraudesta, mutta samalla tuntuu, että mikään ei riitä. Elämisen ja kuluttamisen tahti kiihtyy jatkuvasti, ja moni kokee nopean muutoksen ahdistavana. Suunta on selvä: kehitys kehittyy ja pitää vain yrittää pysytellä mukana. Suorituspaineet ja kiire näkyvät muuallakin kuin työelämässä – kotonakin pyritään tehokkuuteen, lomalle lähdetään kauas ja harrastukset nielevät rahaa. Puhutaan siitä, että nykyään ei pärjää ilman sitä tai tätä.

Taivaannaulan asema perinnetiedon jakajana nousi joulukuussa 2016 uudelle tasolle, kun perinnetuntijan ja Taivaannaulan aktiivin John Björkmanin haastattelu jouluperinteistä julkaistiin Helsingin Sanomien verkkoversiossa. Sittemmin Björkman on kertonut mediassa muun muassa laskiaisen, pääsiäisen ja juhannuksen tavoista ja uskomuksista.

Joulukuussa julkaisimme myös Valtteri Revon tekemän videon Taivaannaulan toiminnasta. Valtteri kulki Taivaannaulan ihmisten matkassa syksyllä 2016. Opinnäytetyönä toteutettuun videoon on ikuistettu kuvia ja tunnelmia noilta kuukausilta. Tätä kirjoittaessa Taivaannaulasta kertovaa videota on katsellut jo yli 120 000 suomalaista.

Nuuttipukkeja ja marilaisten palveluksia

Aikaisempina vuosina Taivaannaulan piirissä ei ollut juhlistettu perinteistä Nuutinpäivää, mutta edellä todetun mukaisesti tähän tuli muutos koska laskiaisen vietto kävi Varsinais-Suomessa mahdottomaksi lumettomien talvien takia. Varsinais-Suomen paikallisryhmä viettikin Nuuttia ensimmäistä kertaa Turussa tammikuussa 2017. »Muni muni muikkaa, kerjäläiskeikkaa! Hyvä talo antaa, paha talo kantaa!», huusivat pukit, kun he kävivät Kuralan kylämäessä päättämässä sydäntalven juhlakauden ja pistämässä tynnyriin tapin.

Kuva: Nuuttipukit Kuralan kylämäellä tammikuussa 2017.
Kuva: Nuuttipukit Kuralan kylämäellä tammikuussa 2017.

Taivaannaulan yhteistyö uralilaisten kansojen parissa jatkui aktiivisena vuonna 2017. Helmikuussa julkaisimme Idel.Realii-verkkosivun laajan artikkelin marilaisten omauskoisesta toimituksesta. Kyseessä oli mahdollisesti laajin viime vuosina verkossa julkaistu selostus marilaisten uskonnollisista toimituksista. Tämän ja muiden sukukansojen kulttuureita ja kuulumisia käsittelevien artikkelien käännöksestä on vastannut Taivaannaulan pitkäaikainen sukukansavastaava Patrick O’Rourke.

Maaliskuun alkupuolella Lempäälässä järjestettiin Taivaannaulan kantelekurssi. Kurssin osallistujat pääsivät opiskelemaan kanteleen soiton perusteita kokeneen muusikon ja kantelepedagogi Outi Sanen johdatuksella. Kurssi osoittautui suosituksi ja herätti ajatuksia muidenkin perinnesoittimiin perehdyttävien kurssien järjestämisestä tulevaisuudessa.

Hiisienpäivä levittäytyi ympäri Suomea

Maaliskuun lopussa vietetyn hiisienpäivän näkyvyyden eteen tehtiin jälleen paljon töitä – ja päivän vietto saikin laajempaa huomiota kuin koskaan. Taivaannaula järjesti päivään liittyen kolme paikallista tapahtumaa. Tämän lisäksi Hiisi-hankkeen aktiivit antoivat lukuisia haastatteluita radioon ja lehtiin.

Tapahtumia järjestettiin tällä kertaa Hiisienpäivän ohella myös päivää edeltävällä viikolla. Turussa järjestettiin torstaina 23. maaliskuuta aiheeseen liittyvä luento teemalla Hiisi, pyhä ja sampas. John Björkmanin ja Hiisi-hankkeen tiedottajana toimivan Anssi Alhosen luento keräsi Turun pääkirjastoon noin 140 osallistujaa, mikä oli kirjaston yleisötapahtumaksi ennätyksellisen paljon. Tilaisuudessa syntyi hyvää keskustelua ja kotiin viemisiksi kuulijoilta saatiin myös uusia tietoja perinteisistä pyhistä luonnonpaikoista Turun seudulla. John Björkmania haastateltiin aiheesta myös Turun Sanomiin sekä Yle Radio Suomen Turun taajuudelle.

Kuva: John Björkman puhumassa kansanuskon pyhistä paikoista Turun pääkirjastossa maaliskuussa 2017.
Kuva: John Björkman puhumassa kansanuskon pyhistä paikoista Turun pääkirjastossa maaliskuussa 2017.

Sama pyhiä luonnonpaikkoja käsittelevä luento esitettiin toisen kerran sunnuntaina 26. maaliskuuta Hämeenkyrössä Kansankulttuurikeskus Heiskan tiloissa. Täydessä salissa neljäkymmentä osallistujaa kuunteli luennon jonka jälkeen syntyi jälleen hyvää keskustelua. Paikalla oli myös toimittajia useammastakin valtakunnallisesta mediasta. Toimittajien kanssa käytiin kiinnostavia keskusteluja aiheen medianäkyvyyden lisäämisestä tulevaisuudessa. Hämeenkyrön luennon jälkeen vierailtiin noin 400-vuotiaalla Timin männyllä. Puuvanhukselle annettiin Hiisienpäivän kunniaksi pääsiäissahdin vierteet ja muita antimia. Paikalla kuulimme myös komean puun tärkeästä merkityksestä paikallisille hämeenkyröläisille.

Kuva: Osallistujia Timin männyllä Hämeenkyrössä hiisienpäivänä 2017.
Kuva: Osallistujia Timin männyllä Hämeenkyrössä hiisienpäivänä 2017.

Varsinainen juhlapäivä 28. maaliskuuta huomioitiin muun muassa Yle Puheella, jossa Alhosta haastateltiin suorassa lähetyksessä. Päivän vietto kiinnosti myös Suomen rajojen ulkopuolella. Taivaannaulan puheenjohtaja Soljaa haastateltiin ruotsinsuomalaisten Huomenta Ruotsi -lähetykseen.

Hiisienpäivänä järjestettiin pyhiä luonnonpaikkoja koskenut tilaisuus Lappeenrannan maakuntakirjastossa. Nelisenkymmentä kuulijaa kuunteli kiinnostuneesti Mikko Soljan esitystä Taivaannaulasta ja pyhistä luonnonpaikoista. Tilaisuudessa katsottiin myös Taivaannaulan hiisivideo sekä kuultiin Hiisi-hankkeen kartoittajana ahkeroineen Ella Karjalaisen kokemuksia Lappeenrannan seudun pyhien paikkojen kartoittamisesta ja nähtiin Ellan sävähdyttäviä kuvia niistä. Taivaannaulan paikallisryhmille myös tuli myös useita puhuja- ja vierailupyyntöjä hiisienpäivän yleisötilaisuuksien seurauksena. Esimerkkinä mainittakoon Mikko Soljan ja Ella Karjalaisen vierailu Lappeenrannan Haapajärven kylätalon seniorikerhossa.

Kevään tervehdys paimentorvilla

Vuonna 2017 Taivaannaula elvytti uusvanhoja kevään perinteitä. Taivaannaulan Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan paikallisryhmät soittivat pääsiäissunnuntaina suvikauden alkaneeksi ja suden suun kiinni. Torvia soitettiin Muhkurin pyhän lähteen luona sekä Rapolanharjulla. Kevätsoitot edustavat alueiden vanhoja paimenperinteitä.

Kuva: Paimentorvien soittoa Muhkurinmäellä Turussa huhtikuussa 2017.
Kuva: Paimentorvien soittoa Muhkurinmäellä Turussa huhtikuussa 2017.

Vuosien 2016–2017 aikana Taivaannaula laajensi verkossa levitettävän perinnetietouden tarjontaa. Yhdistyksen YouTube-kanavalla julkaistiin huhtikuussa 2017 Taivaannaulan aktiivin ja ruoka-alan ammattilaisen Päivi Lehtosen edellä mainittu ruisleipävideo. Videolla Päivi esittelee miten tehdään taikinajuuri ja leivotaan siitä ruisleipää. Leivontataito ja perintöjuuri ovat kulkeneet Päivin suvussa sukupolvien ajan. Kesäkuussa John Björkman ja Anssi Alhonen vuorostaan kertoivat videon muodossa Turun Muhkurinmäen perinteisestä juhannuksenvietosta. John vieraili juhannuksena myös Ylen Hulahula Suomi -ohjelmassa kertomassa juhannuksen kansankulttuurista. Tämäkin haastattelu kuvattiin samaisen Muhkurin lähteen luona.

Taivaannaulan toukojuhlaa vietettiin toukokuun viimeisenä viikonloppuna Tuomarlan tilalla Valkeakoskella. Puitteet keväiselle juhlalle olivat kunnossa, sillä Kärjenniemen kylän kulttuurimaisemassa sijaitseva Tuomarla on Sääksmäen emäpitäjän vanhimpia maatiloja. Toukojuhlassa tutustuttiin muun muassa villiyrtteihin ja tilan maatiaislajeihin sekä kuultiin viimeisimpiä tutkimustuloksia mikrobien merkityksestä ihmisen terveydelle. Paikalle rakennettiin uutta riukuaitaa talkoovoimin ja tehtiin toukotöitä.

Kuva: Toukojuhlassa 2017.
Kuva: Toukojuhlassa 2017.

Toukojuhlassa kylvettiin kevään ensimmäisellä vihdalla, josta myös ennustettiin tulevaa. Saunan päälle nautittiin Petra Pikkasen ja Laura Uimosen ideoima villiyrtteihin pohjautuva kolmen ruokalajin päivällinen. Kesää otettiin vastaan onnea tuovien toukovalkeiden ääressä leikkien, tanssien ja musiikista nauttien. Toukojuhlan päätti vierailu Kailanmäen pyhälle lähteelle. Tuomarlan isäntä Heimo kiitteli Taivaannaulan porukkaa erityisen mukavaksi.

Retkellä Etelä-Virossa ja Vienassa

Heinäkuussa 2017 Taivaannaulan väki teki yhteisen retken Maavalla Kodan kanssa perinteiseen kansanjuhlaan Etelä-Virossa. Matka sujui mukavissa tunnelmissa. Matkan aikana muun muassa saunottiin võrulaisessa savusaunassa, laulettiin, keinuttiin ja paistettiin perinteinen suussasulava rosvopaisti. Võrumaalta matkasimme vielä Virumaalle rakentamaan eräälle Maavallan aktiiville uutta vuohiaitaa ja tekemään muita maatilan töitä. Erityisesti mieleen jäi vierailu Metsätöll-yhtyeestä tunnetun kansanmuusikko Lauri Õunapuun tiluksille eteläisessä Virossa.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kolme Taivaannaulan jäsentä lähti Vienan Karjalaan, jossa on vuoden 2017 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki, Vuokkiniemi. Elokuun 5. päivänä oli vuoden päätapahtuma, Iljan päivän praasniekka. Sukukansavastaavat Patrick O’Rourke ja Timi Volotinen sekä livviläis-(eli aunuksenkarjalais)taustainen aktiivi Kaisu Mokkila osallistuivat Vuokkiniemi-seuran järjestämälle retkelle Vuokkiniemeen. Ikimuistoinen matka Vienaan sujui hyvin ja retkeltä julkaistiin laaja kuvallinen matkakertomus Taivaannaulan verkkosivuilla.

Kuva: Perinneleikkejä Vuokkiniemessä kesällä 2017.
Kuva: Perinneleikkejä Vuokkiniemessä kesällä 2017.

Ensimmäinen pyhä luonnonpaikka saa oman kylttinsä

Hiisi-hankkeen kymmenet vapaaehtoiset kiersivät jälleen kesän ajan metsiä ja kyliä paikantaakseen perimätiedon tuntemia pyhiä luonnonpaikkoja. Näin saadut tiedot ja kuvat tulevat osaksi maanlaajuista Hiisi-tietokantaa. Uutta kartoitettavaa olikin kertynyt, sillä edellisen kartoituksen jälkeen hankkeen tietokantaan on lisätty tietoja yli 150:stä aikaisemmin tuntemattomasta kohteesta.

Hiisi-hankkeen pyhien paikkojen eteen tekemä työ sai kouriintuntuvan muodon, kun Taivaannaula pystytti syyskuun 2017 alussa infokyltin Pirkkalan Neulalähteelle yhteistyössä Pirkkalankylän kyläyhdistyksen ja maanomistajan kanssa. Neulalähteen kyltti pystytettiin sopivan kunnioittavan välimatkan päähän, lähteelle johtavan polun varrelle. Kyltti pyrittiin pystyttämään tavalla, joka ei aiheuta vahinkoa ympäröivälle luonnolle. Tapahtumaa todistamaan paikalle saapui parisenkymmentä kiinnostunutta kansalaista sekä hankkeen tukijoita.

Kuva: Ensimmäinen Taivaannaulan pystyttämä kansanuskon pyhän paikan infotaulu.
Kuva: Ensimmäinen Taivaannaulan pystyttämä kansanuskon pyhän paikan infotaulu.

Ajatusta kyltistä oli virinnyt hankkeen aktiivien parissa jo hyvän aikaan sitten. Taustalla oli kansanuskon pyhien luonnonpaikkojen puutteellinen ja osin ongelmallinen merkintä maastossa. Toisinaan nämä kohteet on merkitty hyvin esimerkiksi Museoviraston tai muiden toimijoiden kylteillä. Toisinaan ne ovat kokonaan vailla kylttiä, joka kertoisi paikan merkityksestä. Silloinkin kun kyltti on, se kertoo paikasta ja sen perinteistä mennessä aikamuodossa, muinaisjäännöksenä. Pyhät paikat eivät ole kuitenkaan vain historiallisia kohteita, vaan elävä osa jokaiselle suomalaiselle kuuluvaa kulttuuriperintöä.

Taivaannaulan uudenlaisten infotaulujen tarkoituksena on edistää tätä asennemuutosta. Uudet kyltit eroavat monista infotauluista siinä suhteessa, että se ei kuvaile muinaismuistoa tai muinaishistoriaa vaan elävää, pyhää luonnonpaikkaa. Tulevaisuudessa tarkoitus on merkitä lisää paikallisia perimätiedon tuntemia pyhiä luonnonpaikkoja uusilla kylteillä. Teemme asiassa mielellämme yhteistyötä paikallisten maanomistajien, kyläyhdistysten ja muiden tahojen kanssa.

10-vuotiasta juhlitaan

Vuoden 2017 mittaan Taivaannaulassa alettiin jo virittäytyä juhlimaan yhdistyksen kymmentä ensimmäistä vuotta. Juhlavuosi oli julistettu alkaneeksi jo kekrinä 2016 ja lähes samaan aikaan aloitettiin suuren 10-vuotisjuhlan esivalmistelut. Paikaksi valikoitui nopeasti Tampereen Kulttuuritalo Telakka. Kaikessa hiljaisuudessa valmistellun tapahtuman kiinnostavuus kasvoi, kun kesäkuussa kerrottiin, että tapahtumaan on saatu esiintyjiksi musiikkia ja performanssia yhdistävä kansanmusiikki-duo Puhti sekä kansanelektrobändi Suistamon Sähkö. Hieman myöhemmin kerrottiin tapahtuman puhujat – kansatieteilijä ja Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtaja Ildiko Lehtinen ja tietokirjailija Juha Kuisma.

Syyskuun 23. järjestetty Taivaannaulan 10-vuotisjuhla jäi historiaan hienona tapahtumana ja oivallisena kunnianosoituksena ensimmäisen vuosikymmenensä toimineelle yhdistykselle. Tapahtuma kokosi Kulttuuritalo Telakan täyteen niin yhdistyksen jäseniä kuin muutakin kansaa. Ihmiset olivat iloisella tuulella, yleisössä oli niin vanhoja tuttuja kuin uudempiakin kasvoja. Puheiden monipuoliset aiheet toivat uusia ajatuksia ja syvällistä sisältöä ja Puhti ja Suistamon Sähkö nostivat tunnelman kattoon. Loppuillasta jatkettiin vielä jäsenten voimin ruokailulla ja vapaamuotoisemmalla hauskanpidolla. Osa väestä viipyi aivan pilkkuun saakka. Seuraavana päivänä Taivaannaulan 10. syyskäräjille saapuikin väsynyttä mutta onnellista porukkaa.

Kuva: Kansa karkeloi Taivaannaulan 10-vuotisjuhlassa Tampereella syyskuussa 2017.
Kuva: Kansa karkeloi Taivaannaulan 10-vuotisjuhlassa Tampereella syyskuussa 2017.

Nöyrä kiitos kaikille teille, jotka olette kantaneet oman kortenne kekoon Taivaannaulan ensimmäisen vuosikymmenen aikana! Tätä yhteisöä ei olisi ilman teitä. Tästä on hyvä jatkaa!

Kuva: Taivaannaulan ja Maavalla Kodan väkeä yhteiskuvassa kesäleirillä 2014.
Kuva: Taivaannaulan ja Maavalla Kodan väkeä yhteiskuvassa kesäleirillä 2014.