Kysyttyä

Kysyttyä

Tälle sivulle on koottu vastauksia Taivaannaulalta usein kysyttyihin tärkeisiin kysymyksiin. Jos sinua askarruttaa jokin asia johon et löydä täältä vastausta, ota rohkeasti yhteyttä!

Mikä on Taivaannaula ry ja mitä se tekee?

Taivaannaula on suomalainen järjestö ja yhteisö, nykyaikainen ”kylä” suomenuskoisille. Olemme toimineet vuodesta 2007 suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen puolestapuhujina, säilyttäjinä ja elvyttäjinä.

Toimintamme yhdistää ihmisiä, joille ovat tärkeitä kansanperinteen ja kansanuskon tavat ja uskomukset, maanläheinen elämäntapa sekä omat juuret. Meille on tärkeää lähestyä kansanperinnettä kokonaisuutena, jossa jokaisella asialla on niin aineellinen kuin henkinen puolensa. Taivaannaulan toiminta kattaa maan- ja metsänvaraiseen elämäntapaan kytkeytyvät perinteet oli kyse sitten kansanuskon maailmankuvasta, ajanlaskennasta tai esimerkiksi viljelyn, eränkäynnin, laulannan, leipomisen tai rakentamisen tapakulttuurista ja henkisistä merkityksistä.

Järjestöllämme on hyvin monipuolista toimintaa. Meillä on näkyvä asema perinnetiedon jakajana verkossa ja mediassa, mutta toimintamme on paljon muutakin kuin tutkimusta ja tiedon jakamista. Järjestämme vuosittain lukuisia kokemuksellisia juhlia ja tapahtumia, joissa vanhoja tapoja jatketaan ja uskomuksellista perinnettä elvytetään. Toimintaamme kuuluvat niin juhlat, retket, kesäleirit kuin kurssitkin. Lisäksi julkaisemme perinteisen vuodenkierron kalenteria ja muita painotuotteita. Viime vuosina olemme tehneet paljon töitä pyhien luonnonpaikkojen eli hiisien kartoittamiseksi ja niihin liittyvien perinteiden jatkamiseksi.

Vuosien kuluessa Taivaannaulasta on myös muotoutunut samanlaisista asioista kiinnostuneiden vilkas yhteisö – ja monelle aktiiville myös elämäntapa. Uudet ihmiset ovat aina tervetulleita joukkoomme edistämään yhdessä meille tärkeitä asioita!

Onko Taivaannaulan toiminta siis uskonnollista vai pelkästään kulttuuriperinteen ylläpitämistä?

Olemme kokonaisvaltainen henkinen yhteisö. Nykyaikainen kapea käsitys ”uskonnosta” on varsin uusi ja hyvin leimallisesti länsimaalainen. Me emme usko, että erillistä ”uskontoa” voi erottaa muusta elämäntavasta, kulttuurista ja perinteistä. Tämän takia lähestymme asioita kokonaisuutena, joilla on henkinen ja aineellinen puolensa. Jos puhutaan vaikkapa saunasta, niin meillä ovat tärkeitä niin saunan perinnetavat vihdanteosta ja perinteisistä rakennusmenetelmistä aina saunan haltijoihin ja pyhyyteen. Olisi hyvin keinotekoista eritellä saunaan liittyvä ”uskonto” ja saunaan liittyvä ”muu kulttuuri”. Samaan tapaan meille ovat tärkeitä niin perinteiset käsityötaidot kuin käsitöissä käytetty suojaava symboliikkakin.

Mitä tarkoittaa olla suomenuskoinen? Miten sellaiseksi tullaan?

Suomenusko on sanana uusi, mutta sillä tarkoitetaan vanhojen kansanomaisten perinteiden elävänä pitämistä. Suomenusko on pyrkimystä jatkuvuuteen ja yhteyteen aikaisempien sukupolvien ja luonnon kanssa. Se on kokonaisvaltainen tapa ajatella itseään osana elävää ja tuonpuoleista sukua sekä aineellisen ja henkisen puolen tunnistamista kaikissa asioissa.

Tämä pyrkimys ilmenee lukemattomin erilaisin tavoin. Suomenusko on perinteisten juhlapyhien viettämistä, kotiseudun hiiden kunnioittamista, savusaunan löylyistä nauttimista ja saunanhaltijan muistamista. Se on kuunvaiheen katsomista vihtoja tehdessä ja lapsen nimeämistä edesmenneen isovanhemman mukaan. Suomenuskoinen on ihminen, jolle nämä ovat tärkeitä elämänarvoja ja joka pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan jatkamaan niitä omassa elämässään.

Kenelle Taivaannaulan toiminta on suunnattu?

Toiminta on suunnattu kaikille kiinnostuneille, vaikka suurin osa tapahtumista onkin rajatun osallistujamäärän vuoksi ensisijaisesti jäsenille tarkoitettu.

Laurinlahde1

Miten suhtaudutte eri uskontoihin?

Taivaannaula on toimija, joka jatkaa kotoperäisiä kansanuskon ja kansanperinteen tapoja. Olemme ylpeitä näistä perinteistämme, ja haluamme jatkaa ja vaalia niitä. Tämä ei ole kuitenkaan suunnattu ketään vastaan, eikä ole suunnattu ottamaan keneltäkään mitään pois.

Taivaannaula suhtautuu kunnioittavasti erilaisiin vakaumuksiin ja perinteisiin, eikä hyväksy eri uskontoihin kuuluvien loukkaamista, halventamista tai häiritsemistä. Taivaannaulan jäseninä on henkilöitä, jotka kuuluvat eri uskontokuntiin, esimerkiksi luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Emme näe, että tämä olisi välttämättä mitenkään poissulkevaa suomenuskoisen maailmankuvan vuoksi.

Tuntevatko kaikki toisensa ennestään Taivaannaulan juhlissa? Sopeudunko porukkaan?

Taivaannaulan juhlissa ja tapahtumissa on usein mukana uusia ihmisiä. Osa on lähtenyt paikalle hetken mielijohteesta, osa on harkinnut mukaantuloa jo useamman vuoden. Yhdistyksen toiminnassa on myös niin paljon ihmisiä, että edes kaikki toiminnassa mukana olevat eivät välttämättä tunne toisiaan.

Sen palautteen perusteella, mitä olemme uusilta ihmisiltä kuulleet, toimintaan on helppo tulla mukaan. Kaikki meistä ovat tulleet porukkaan ensimmäistä kertaa, joten kaikki myös tietävät, millainen kynnys siihen on. Tämän vuoksi haluamme myös panostaa siihen, että kun paikalle on uskaltautunut tulemaan, niin porukassa uutena oleminen on helpompaa. Etenkin paikallistoimintaan on helppoa lähteä mukaan, joten siitä kannattaa aloittaa.

Mikä on Hiisi-hanke ja miksi?

Hiisi-hanke on Taivaannaula ry:n perustama hanke, jonka tarkoituksena on etsiä ja kartoittaa kansanperinteen tuntemia pyhiä luonnonpaikkoja eli hiisiä. Nämä kohteet ovat esimerkiksi vuoria, lähteitä, puita tai kiviä, joista on säilynyt perimätietoa paikalla tapahtuneista toimituksista. Hankkeen tavoitteena on myös jakaa tietoutta näistä paikoista sekä edistää niiden suojelua.

Mitä on perinne?

Perinne tarkoittaa ajan tai kulttuurin elävää jatkumoa. Perinteeseen sisältyy luonnostaan sekä muutoksen että pysyvyyden elementti. Tämä tarkoittaa sitä, ettei mikään perinne ole muuttumaton, vaan se sopeutuu hiljalleen muuttuviin aikoihin ja omaksuu uusia elementtejä. Esimerkiksi ikivanhaan juhlaruokaan, ohrapuuroon, on 1900-luvulla otettu uutena ruoka-aineena riisi, mutta silti jouluinen riisipuuro edustaa perinteen jatkumoa. Samaten pyhimysten nimet ovat oletettavasti korvanneet vanhat jumalnimet vuotuisjuhlaperinteissä.

Periaatteessa mikä tahansa tapa tai vähänkin pidempään toistunut kulttuurielementti voi olla perinne. Taivaannaula on kuitenkin kiinnostunut nimenomaan vanhoista, pitkäaikaista kulttuurin jatkumoa edustavista perinteistä, joilla on juuret esiteollisessa maan- ja metsänvaraisessa kulttuurissa.

Mistä lähteistä Taivaannaulan jakama perinnetietous on peräisin?

Taivaannaulan välittämä perinnetieto on peräisin monista eri lähteistä, ja tietoa kerätään koko ajan lisää. Osa tulee elävästä suullisesta perinnetiedosta. Ehkä suurempi osa tietoa on kuitenkin peräisin kirjallisista lähteistä, kansanperinnearkistoista sekä akateemisesta kirjallisuudesta mm. folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen aloilta. Tiedon alkuperä ja luotettavuus punnitaan aina tarkoin ja verrataan olemassa olevaan tietoon. Samalla kuitenkin tiedostamme kansanuskon monimuotoisuuden sekä variaatioiden ja paikallisuuden arvon perinnetiedossa.

Eikö Suomi ole jo tuhat vuotta ollut kristillinen maa? Mikä on kristinuskon ja etnisen hengellisyyden suhde?

Kristinusko on institutionaalinen kirjauskonto kun taas etninen tai kansanuskonto on muodostunut ”itsestään” kiinteänä osana kansan elintapoja. Institutionalisoitua massakulttuuria määrittelee se, että sen tieto ja oppi tulevat keskitetystä lähteestä ja seremoniat on tarkoin instituution sisällä määritelty, kun taas kansanuskolla ei ole keskeistä lähdettä, vaan se muotoutuu jatkuvasti perinteenä kansan joukossa. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, ja kansanusko on omaksunut paljon kristillisiä elementtejä, kuten kirkonkin tiedetään ottaneen vaikutteita kansanuskosta.

Kekrivalkea

Mikä on Taivaannaulan suhde ns. uushenkisyyteen, uusshamanismiin ja uuspakanuuteen?

Taivaannaula on ennen kaikkea perinteiden ja henkisen perinnön vaalimiseen keskittynyt yhdistys ja yhteisö. Pyrkimyksenä ei ole esimerkiksi ennallistaa esikristillisiä uskomusjärjestelmiä (”pakanuutta”), tai perustaa uutta järjestäytynyttä uskontoa. Sen sijaan Taivaannaula haluaa edistää kansanuskoa ja siihen liittyviä tapoja jotka ovat eläneet myös osana kristittyä yhteiskuntaa.

Taivaannaulan käsitys kansanuskosta tarkoittaa kansan joukossa aina moderniin aikaan saakka eläneitä uskomuksia, ajattelutapoja ja maailmankuvaa. Tarkoituksenamme on jatkaa näitä meidän aikoihimme eläneitä perinteitä sekä elvyttää sellaisia, jotka hiljattain ovat alkaneet jäädä unohduksiin, kuten vaikkapa kekrin viettäminen. Tämän takia ”uuspakanuus” tai ”muinaisusko” eivät käsitteinä kuvasta toimintaamme.

Kansanuskon ja Taivaannaulan välittämän perinnetiedon mahdollinen yhdistely ja sovittaminen vanhoihin, uusiin tai uusvanhoihin uskontoihin ja henkisiin aatteisiin ei kuulu Taivaannaulan toiminnan puitteisiin, vaan on yksittäisten ihmisten oma asia.

Mitä perinteen etnisyys merkitsee?

Länsimaalaisen kulttuurin piirissä on totuttu ajattelemaan, että ihminen on yksilö, joka rakentaa minuudestaan ja identiteetistään eräänlaista brändiä kuluttamiensa tuotteiden ja palveluiden avulla. Etninen elämäntapa on luonteeltaan toisenlainen; ihminen ei ole vain yksilö, vaan myös osa sukua, etnistä ryhmää, kotiseutuaan sekä ihmiskuntaa että luontoa laajemminkin.

Etnisestä perinteestä ei voi vain mielivaltaisesti erottaa elementtejä erilliseksi kokonaisuudeksi kielestä, maantieteellisestä alueesta eikä etnisestä taustasta. Kieli, tavat, elinkeinot sekä musiikki- ja käsityöperinne, luonnontilaiset pyhät paikat ja hengellisyyskin ovat osa yhtä suurempaa kokonaisuutta niin suomalaisilla kuin muillakin kansoilla. Etnisyys, kokemus kuulumisesta sukukuntaan ja suurempaan ryhmään ovat osa ihmisyyttä.

Miksi haluatte elää menneessä?

Voi kysyä, kenellä on valta määritellä sitä, mitä pidämme nykyaikaisena ja mikä nähdään menneisyytenä. Emme koe, että oman perinnön jatkaminen, kehittäminen sekä tuominen tiiviimmin osaksi nykyaikaista yhteiskuntaa olisi mitenkään sen enempää menneessä elämistä tai menneisyyteen haikailua kuin vaikkapa amerikkalaisen muodin ja elämäntavan jäljittely.

Yleensä kun puhutaan länsimaisesta elämäntavasta, puhutaan järjestelmällisesti preesensissä. Mutta kun puhutaan muista perinteistä, varsinkin jos ne ovat enemmän tai vähemmän epävirallisia ja paikallisia, käytetään yleisesti ottaen järjestelmällisesti menneen ajan muotoja. Näin pelkästään puhetavalla luodaan vaikutelmia nykyaikaisuudesta ja toisaalta myös menneisyydestä. Kysymys on siis paljolti puhetavasta, ei todellisuudesta sinänsä.

Mikäänhän ei ole nykyaikaista itsessään, vaan kysymys on paljolti siitä, että jollain on valta määrittää se, miten asioista puhutaan. Tämänhetkisessä tilanteessa tietty länsimainen, ja ennen kaikkea angloamerikkalainen, maailmankuva on hallitsevassa asemassa ja voi määritellä puhetavan ja puitteet sille, miten määritellään ihanteellinen, normaali, muodikas ja nykyaikainen tapa elää. Amerikkalaisella viihdeteollisuudella on hyvin suuri valta määritellä näitä asioita myös Suomessa. Kysymys on vain heidän vallastaan sekä siitä, että me uskomme siihen, ei siitä, että kulttuurimme olisi menneisyyttä.

Nämä eivät ole itsestään selviä totuuksia, vaan opittuja asenteita ja uskomuksia maailmasta. Suomalaisille on satoja vuosia uskoteltu, että heidän elämäntapansa on väärä, typerä, kehittymätön, junttimainen ja huono. Tälle ei ole mitään tosiasiallista perustetta, vaan kysymys on vain opituista asenteista. Näin ollen oma perinne ja sen mukainen elämäntapa ei ole missään määrin sen enempää menneessä elämistä kuin mikään muukaan elämäntapa. Me haluamme elää tavalla, joka ei unohda kulttuurimme juuria ja aikaisempia sukupolvia, vaan tunnustaa niiden vaikutuksen ja merkityksen nykyhetkessä.

Prakanlahde2

Eikö luonnonhenkiin uskominen ole vähän lapsellista ja typerää?

Voi kysyä mikä on ylipäätään järkevyyttä ja mikä typeryyttä. Millaiset uskomukset ovat älykkäitä ja millaiset eivät? Tätä voi tarkastella esimerkiksi siten, millaiset seuraukset erilaisilla uskomuksilla on. Jos uskomus luo tasapainoa ihmiselle suhteessa omaan itseensä, yhteisöönsä, muihin yhteisöihin sekä ympäristöön, silloin sitä voi pitää rakentavana ja siten se on hyvä asia. Sen sijaan voi pitää vahingollisena uskomusjärjestelmää, joka luo epätasapainoa ihmiselle itselleen tai suhteessa ympäristöön, muihin ihmisiin ja ihmisyhteisöihin, saa aikaan vihaa, ympäristökatastrofeja ja vahingoittaa.

Vanhassa suomalaisessa kansanomaisessa ajattelussa vastavuoroinen, kunnioittava ja tasapainoinen suhde luontoon on ollut tärkeä asia. Tärkeintä on ollut elämän jatkumisen turvaaminen; jos kalastan järven tyhjäksi tänään, huomenna minulla ei ole enää ruokaa. Tärkeintä on ollut elää siten, että elämän perusedellytykset säilyvät. Suomessa onkin tunnettu uskomus, että jos kalastaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi, järvi suuttuu ja vie kalaonnen ahneelta kalastajalta.

Sen sijaan nykyisen kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän tarkoitus on maksimoida tuotot riippumatta siitä, onko se kestävää tai miten paljon kärsimystä se aiheuttaa. Vaikkapa riistokalastus on ongelma: esimerkiksi useimmat tonnikalalajit ovat uhanalaisia liiallisen kalastuksen vuoksi. Näin ollen itse asiassa kansanomainen tasapainoon perustuva ajattelumalli on monessa suhteessa järkevämpi, koska se edesauttaa elämän säilyvyyttä ja tasapainoa. Sen sijaan nykyinen länsimainen uskomusjärjestelmä tuhoaa järjestelmällisesti ihmisen omia mahdollisuuksia elää.

Myöskin länsimainen (rasistinen) käsitys ”primitiivisestä” alkuasukkaasta, joka uskoo milloin mihinkin ukkeleihin, joita vilisee milloin missäkin, on monessa suhteessa virheellinen. Kysymys on erilaisesta tavasta käsitteellistää maailma. Se, että jokin asia käsitteellistetään ihmisen kaltaiseksi olennoksi, ei välttämättä tarkoita, että todellisuus olisi välttämättä ihmisen kaltainen. Jos jossakin yhteiskunnassa mielenterveyden järkkyminen ymmärretään pahan hengen aiheuttamaksi, se ei tarkoita yhtään sen enempää kuin että jos se tulkitaan masennuksen aiheuttamaksi. Yhtä hyvin voi kysyä, millainen olento se masennus oikein on. Kysymys on vain länsimaisen ihmisen kyvyttömyydestä ymmärtää erilaisia näkökantoja ja tapoja käsitteellistää ympäröivää todellisuutta.

Onko Kalevala suomalaista perinnettä?

On ja ei ole. Kalevala on Elias Lönnrotin suomalais-karjalaisista kansanrunoista kokoama ja muokkaama eepos. Se on tekijänsä ja aikansa näköinen. Runot eivät ole alkuperäisessä karjalankielisessä muodossaan, vaan niitä on kieliasunsa ja juonenkulkunsa puolesta muokattu, korjailtu ja yhtenäistetty. Osa niistä on irrotettu täysin alkuperäisestä muistiinmerkitystä asiayhteydestään ja pienen osan on Lönnrot runoillut itse, jotta Kalevalan tarinasta syntyisi yhtenäinen juoni. Teoksen rakenteen mallina hänellä on ilmeisesti ollut laajemmin yleiseurooppalainen sankariepiikka (mm. Homeroksen Ilias ja Odysseia sekä Nibelungein laulu). Kalevalan mukaista ja laajuista loogisesti etenevää, yhtenäistä tarinakokonaisuutta ei runoperinteestämme tunneta.

Kalevalassa on yleisen käsityksen mukaan alkuperältään paljon niin läntistä kuin itäistä runoperinnettä. Suomessa on maailman laajin muistiinmerkityn kansanrunouden arkisto, jonka laajasta kirjosta Kalevalan myytilliset runot edustavat vain murto-osaa. Ne ovat tutkijoiden mukaan syntyneet viimeistään rautakaudella ja muovautuneet eri kulttuurivaikutteiden ja vuosisatojen tuloksena 1800-luvulla tallennettuun asuunsa. Kalevalan runojen lähteenä olleet kansanrunot ilmentävät lähinnä kansanperinteen myytillistä ulottuvuutta – maailmanselitystä ja sankaritarinoita. Sen sijaan arkielämän tapa- ja uskomusperinteistä ne kertovat yllättävän vähän.

Onko teillä Taivaannaulassa tietäjiä tai shamaaneja?

Ensin on syytä määritellä mitä tietäjällä tarkoitetaan. Kansanperinteen tuntemat tietäjät ovat aina olleet poikkeuksellisia ihmisiä, joita on pelätty ja kunnioitettu.

Tietäjä oli yhteisönsä henkinen johtaja ja lähes aina myös parantaja. Hänen apuunsa käännyttiin, jos jokin asia horjutti yhteisön normaalia elämänmenoa. Tietäjän viisautta ja tietoja arvostettiin, ja hänellä oli usein selvännäkijän kykyjä. Tietäjältä kysyttiin neuvoa monissa asioissa aina avioitumisesta maakauppoihin asti ja hänen parannustaitoihinsa luotettiin. Sanottiin, että hyvä tietäjä ei koskaan ottanut rahaa vastineeksi työstään. Usein tietäjän kykyjen sanottiin myös kulkevan suvussa sukupolvelta toiselle. Kuuluisia suomalaisia tietäjä ovat muun muassa Muur-Juonas, Hätämaan tietäjä, Viekin mummo ja monet muut.

On hyvä huomata, että kansanperinteen tuntemat tietäjä-parantajat eroavat shamaaneista siinä, että heidän sielunsa ei ole uskottu irtautuvan ruumiista henkimatkoille. Tietäjän voimat ovat tulleet hänen tietämistään loitsusanoista, taikaesineistä ja aiempien sukupolvien verenperinnöstä. Toisin kuin välillä luullaan, shamaanirummut eivät kuulu tai ole kuuluneet suomalaiseen kansankulttuuriin, vaan Suomesta niitä tavataan ainoastaan saamelaisten parista.

Suomessa elää vanhojen tietäjäsukujen jälkeläisiä, joista osa kokee edeltävien polvien kykyjen siirtyneen myös heille muodossa tai toisessa. Osa taas ei koe tällaista yhteyttä. Nämä ovat erittäin henkilökohtaisia asioita, joista harva ihminen haluaa metelöidä julkisuudessa. Tietäjäsukuihin kuuluvilla ihmisillä ei ole tällä hetkellä erityistä roolia Taivaannaulan toiminnassa.

Kuva: Erik Juzykain

Aihepiiri kiinnostaa kovasti, mistä voin saada lisää tietoa?

Taivaannaulan sivuille on koottu vuosien ajan kansanuskoa ja kansanperinnettä käsittelevää perinnetietoa. Näihin artikkeleihin voit tutustua täällä. Vuoteen 2012 mennessä julkaistuista artikkeleista on koottu myös pdf-muodossa oleva kirja, jota pääsee lukemaan tästä linkistä. Vuodenkierron merkkipäiviä ja pyhiä koskevat tiedot löytyvät erikseen oman sivunsa kautta ja hiisiä koskevaa tietoa on koottu Hiisi-hankkeen sivulle.

Kotimaisesta perinteestä löytyy suuri määrä painettua tietoja ja tutkimuksia. Näissä taso vaihtelee raudanlujasta akateemisesta tutkimuksesta mitä mielikuvituksellisimpaan hömppään. Olemme koonneet tähän oheen hyvin puutteellisen listauksen meidän mielestämme erinomaisista, kansantajuisista tietokirjoista. Luettelo on tosiaan puutteellinen, joten jonkin teoksen puuttuminen ei välttämättä tarkoita, että emme pitäisi sitä hyödyllisenä ja laadukkaana.

Anna-Leena Siikala, Itämerensuomalainen mytologia
Antto Laiho & Jani Heikkinen, Vanhan kansan merkkipäivät
Henni Ilomäki, Loitsun mahti
Ilmar Talve, Suomen kansankulttuuri
Jouko Hautala, Vanhat merkkipäivät
Julius Krohn, Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus
Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto
Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto
Matti Sarmela, Suomen perinneatlas
Matti Varonen, Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla
Risto Pulkkinen, Suomalainen kansanusko
Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri
Uno Harva, Suomalainen muinaisusko

Lisäksi mainittakoon Helomedia Oy:n tekemä Ukonvaaja-dokumenttielokuva, jonka tekemisessä Taivaannaula on avustanut. Elokuva on tilattavissa Taivaannaulan verkkokaupasta.

Ylipäätään oivallisena tietolähteenä ovat kaikki Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran (SKS) julkaisemat kansankulttuuria käsittelevät tietokirjat. Kaikista tärkein ja korvaamattoman arvokas tietoaitta on SKS:n julkaisema SKVR-kirjasarja (Suomen Kansan Vanhat Runot), joka sisältää suurimman osan talteen kirjatusta kalevalamittaisesta kansanrunoudesta. SKVR:n verkkoversiosta voit hakea tallennettua kansanrunoutta oman tai vanhempiesi tai isovanhempiesi synnyinpaikan mukaan. Vinkkinä että SKS:n verkkosivuilta löytyy myös esimerkiksi tietopaketteja vuotuisjuhlista.