Taivaannaulan väki vietti lokakuun loppupuolella jo yhdeksännen kerran vuotuista kekrijuhlaa. Toivakassa järjestetyssä juhlassa jatkettiin monia jo unohtuneita kekriperinteitä, syötiin hyvin, saunottiin ja tavattiin uusia ja vanhoja tuttuja.
Ohessa kuvia ja tunnelmia juhlasta!
Kekriaattona kokoonnuttiin laulamaan perinteisillä menetelmillä sytytetyn kekrivalkean ääreen. Kuva: Maija L.
Lattia on lakaistu kekrinä takaperin tuvan ovelta alkaen. Tavan merkitys liittyy vieraileviin vainajiin ja tulevan vuoden ennustamiseen. Kuva: Maija L.
Kekriaamuna herätään varhain ja nautitaan ensimmäinen päivän seitsemästä tai yhdeksästä ateriasta. Kuvaaja: Mirka T.
Kekristä alkaa uusi vuosi, joten uudenvuoden enteet ja ennustukset kuuluvat kuvaan. Tässä tulevasta vuodesta kertovia kahvinporoja. Kuva: Maija L.
Tapahtumassa keskusteltiin pyhiin puihin liittyvästä kansanperinteestä sekä pohdittiin puuperinteen nykytilaa ja tulevaisuutta. Kuva: Mirka T.
Kekrissä opeteltiin alusta loppuun vanha erämiesten taito: miten koivua lahottavasta taulakäävästä valmistetaan sytykkeenä käytettävää taulaa. Kuva: Maija L.
Onnistumisen riemua. Illan kekripitoja varten valmistettiin karjalanpiirakoiden lisäksi monia muitakin herkkuja. Kuva: Mimi H.
Vuoden suurimpana ja väkeä eri puolelta maata kokoavana juhlana kekri tarjoaa hyvän hetken ystävien tapaamiseen. Kuva: Mimi H.
Kansanpuvut eli perinteiset omatekoiset vaateparret kiinnostivat ihmisiä. Aihetta lähestyttiin muun muassa kangas- ja pukunäytteiden kautta. Kuva: Anssi A.
Kekri on suvun vainajien muistojuhla. Vieraileville vainajille lämmitettiin sauna, katettiin juhlapöytä ja koottiin erillinen muistonurkkaus. Kuva: Anssi A.
Juhlan antimista osansa halusi myös Toivakan syrjäkylillä kekri-iltana kierrellyt kekrimörkö. Kuva: Maija L.