Tammen nimi on hyvin samankaltainen monissa suomalais-ugrilaisissa kielissä. Esimerkiksi mordvan kielessä tammi on »tumo». Virolaiset ovat perinteisesti arvostaneet tammea suuresti, eikä ole sattumaa, että Tamm on virolaisten yleisin sukunimi. Suomessa tammea kasvaa luontaisesti vain lounaisilla alueilla. Vielä kivikaudella ilmaston ollessa lämpimämpi, tammistot olivat yleisiä koko Etelä-Suomessa. Ilmaston viileneminen ja viimeisimpänä viljavien maiden raivaaminen viljelyskäyttöön hävittivät laajat tammistot maastamme.
Keski-Euroopassa vanhimmat tammet ovat noin 2000-vuotiaita, mutta Suomessa ja Virossa vanhimpien puiden ikä on vain noin 700 vuotta. Suomen kesät ovat selvästi tammelle liian lyhyitä. Meikäläiset tammet eivät pysty kilpailemaan eteläisemmän Euroopan lajikumppaniensa kanssa myöskään paksuudessa. Silti Suomen paksuin tammi on paksumpi kuin mikään muu täällä luontaisena kasvava kotimainen puu. Tammi on selvästi puiden kuningas, vaikkakin se sinnittelee Suomessa aivan valtapiirinsä rajoilla.
Tammi on lujaa, se on ollut »talonpojan rautaa». Tammesta tehtiin niin tuulimyllyn osat, tynnyrit kuin sepän alasimen alunenkin. Tammi oli myös suosituin laivanrakennuspuu, joka kestää erinomaisesti vettä. Suomessa tammea on luonnollisesti ollut vähemmän saatavilla kuin esimerkiksi mäntyä, joka on siten ollut yleisimmin käytetty laivanrakennusmateriaali.
Tammi on kelttien, kreikkalaisten ja roomalaisten pyhä ukkosenjumalan puu. Tammea on kunnioitettu myös germaanien, balttien ja slaavilaiskansojen uskonnossa. Jopa Suomessa tammi on saanut runsaasta huomiota pyhänä puuna. Itämerensuomalaiset kansat ovat kertoneet maailman alkuajalle sijoittuvaa kertomusta Isosta tammesta.
Tarinan alussa neljä neitosta lähtee niittämään kortetta utuiselle niemelle. Kun neidot niittävät ja haravoivat, merestä nousee Tursas, joka polttaa kortteet tuhkaksi. Tuhkaan jää makaamaan tammen terho, josta kasvaa kaunis tammi. Pian sen latva ulottuu taivaalle ja sen oksat levittäytyvät itään, länteen, etelään ja pohjoiseen. Tammesta tulee niin suuri, että se ehkäisee pilvien vaelluksen taivaan laella. Pian tammi peittää auringonkin ja maailma peittyy pimeyteen.
Lopulta merestä nousee pienoinen mies, vaskihattu päässään, vaskikintaat käsissään ja kädessään pienoinen vaskikirves. Mies alkaa kasvaa ja pian hänen päänsä on pilvien tasalla. Vaskimies iskee tammea kolme kertaa ja kolmannella iskulla tammi kaatuu. Sen latva työntyi itään ja tyvi luoteeseen. Tammessa on maagista voimaa eli väkeä: joka sai siitä oksan, sai ikuisen onnen, joka latvan, ikuisen taian, joka lehvän, hän sai ikuisen rakkauden.
Muutamat tammen lastuista tuuli ajaa Tuonen jokea myöten Pohjolaan. Pieni Pohjolan piikanen kerää lastut ja vie ne kotiinsa: niistä veistävät noidat nuolensa. Kun tammi on kaatunut, pilvet juoksevat, aurinko paistaa utuiseen niemeen. Lehdet puhkeavat puihin, kukat kedolle, ruoho viheriöi, linnut laulavat.
Kirjoituksen keskeisenä lähteenä on toiminut Hendrik Relven teos Puiden juurilla.