Kuva: Juliana Salijeva.
Taivaannaula julkaisee kevään aikana käännöksiä kansainvälisen Hiisien kuvakilpailun voittajien haastatteluista. Tällä kertaa julkaisemme Juliana Salijevan haastattelun. Virolaisen Hiite Maja -säätiön tekemän haastattelun on kääntänyt suomeksi Patrick O’Rourke.
Usein ei käy niin, että nuori koulutyttö voittaa kansainvälisessä kuvakilpailussa yhden pääpalkinnoista. 9-vuotiaan Juliana Salijevan kuva hiidenpuun juurella rukoilevasta naisesta voitti kuitenkin viimevuotisessa Hiisien kuvakilpailussa palkinnon Uralilaisten kansojen -sarjassa.
Kuvaan on ikuistettu hetki ennen yhteispalvelusta. Henkilökohtaisia toiveitaan lausuva nainen nojaa otsaansa hiisipuuhun, hänen takanaan seuraavat rukoilijat odottavat vuoroaan.
Kysyimme Julianalta, kuinka voittokuva syntyi.
HM: Miten sait tietää Hiisien kuvakilpailusta?
JS: Kuulin siitä valokuvaaja Vadim Madijarovilta. Hän on osallistunut kilpailuun useamman kerran ja suositteli sitä.
HM: Missä käyt koulua? Mikä on lempioppiaineesi?
JS: Käyn koulua Venäjän Baškortostanin tasavallan Miškinin piirin Bolšesuhojazovan keskikoulun 4. luokalla. Täytän pian 10 vuotta. Lempioppiaineeni on kuvataide. Lisäksi käyn myös lasten taidekoulua. Tulevaisuudessa haluaisin ryhtyä suunnittelijaksi.
HM: Kauan olet jo harrastanut valokuvausta?
JS: Olen käynyt äitini kanssa valokuvaamassa viime kesästä lähtien. Valokuvaaja Vadim Madijarov otti meidät oppilaikseen. Hänen avullaan toivomme pääsevämme perille oikeista nikseistä ja näkökulmistä.
HM: Minkälaisia vaikutelmia voittokuvaan tallennettu tapahtuma ja paikka synnytti sinussa?
JS: Vuoden 2019 lokakuussa äiti otti minut mukaan pyhässä hiidessä järjestettyyn marien palvelukseen. Marit rukoilevat jumaliaan puiden juurella. Siellä otin myös voittajakuvani. Siinä on nainen, joka tuli puun luo rukoilemaan. Tämän hetken sainkin tallennettua kuvaan.
Vierailu miellytti meitä erittäin paljon ja antoi suurta mielihyvä. Juttelimme ihmisille. Tunsimme, että olemme yhtä luonnon kanssa. Tunsimme rauhaa. Olimme hiidessä niin pitkään, kuin mahdollista. Ajoimme kotiin levollisin sydämin.
Vuosi sitten isäni kuoli sairauteen. Nyt toivomme äidin kanssa, että vastedes meillä menee kaikki hyvin. Pyysimme jumalalta terveyttä ja pitkää ikää kaikille läheisille. Toivomme, että vierailemme tulevaisuudessa tällaisissa pyhissä paikoissa usein.
HM: Mitä haluaisit suositella kuvaamisesta kiinnostuneille lapsille, ketkä eivät ole aiemmin kuvanneet pyhiä paikkoja?
JS: Toivon, että ihmiset, jotka näkevät kuviani, haluavat samoin vierailla pyhissä paikoissa.
Kysymyksiin vastasivat Juliana Salijeva ja hänen äitinsä Tatiana Salijeva.
Kansainvälinen Hiisien kuvakilpailu järjestettiin viime vuonna 12. kertaa ja kilpailuun lähetetyt kuvat esittävät 12 uralilaisen kansan pyhiä paikkoja. Kilpailun yhtenä tavoitteena on sukukansojen yhteistyön tiivistäminen. Olemmehan kielisukulaisuuden lisäksi samaa heimokuntaa myös pyhien paikkojemme ja perinteisen luonnonuskon puolesta.
Vuoden 2019 kilpailun sivun löytää täältä.
Kaikkiin voittajakuviin voi tutustua tällä sivulla.
Hiisien kuvakilpailu järjestetään myös vuonna 2020 ja kaikki esivanhempien perinnöstä sekä valokuvaamisesta kiinnostuneet ovat tervetulleita osallistumaan.