Kalle puhumassa Taivaannaulan ja Maavalla Kodan kesäleirillä.Saimme viime viikolla suru-uutisia Virosta. Perinteenkantaja ja ajattelija Kalle Eller menehtyi kotonaan Tallinnassa 10. tammikuuta. Kalle oli sisarjärjestömme Maavalla Kodan pitkäaikainen vaikuttaja ja perinteiden puolestapuhuja. Harmaahapsinen ja huumorintajuinen vanhus tuli vuosien varrella tutuksi monille suomalaisillekin Taivaannaulan ja Maavallan yhteisillä kesäleireillä ja muissa tapahtumissa.
Kalle Istvan Eller oli Virossa tunnustettu kulttuuripersoona. Vaikka Kallen kirjallinen tuotanto on varsin rajallinen, hänen on arvioitu kuuluneen viime vuosisadalla Viron kulttuurielämään eniten vaikuttaneiden kymmenen ihmisen joukkoon. Hänen kuuluisa kirjoituksensa ”Maakansasta” vuodelta 1972 lisäsi kansankulttuuria kohtaan tunnettua kiinnostusta ja arvostusta.
Muistokirjoituksissa Kalle Elleriä on luonnehdittu erittäin monessa asiassa mukana olleeksi suullisen perinteen kantajaksi. Maavalla Kodan lisäksi Kalle toimi aktiivisesti muun muassa Viron muinaismuistoyhdistyksessä, Võro-seurassa ja Võron instituutissa. Võron kielen ja kulttuurin edistäminen olikin aina lähellä Kalle Ellerin sydäntä. Toinen hänelle tärkeä asia olivat savusaunat. Niihin liittyvän rakennusperinteen Kalle hallitsikin suvereenisti hienovaraisia vivahteita myöten. Viimeisinä vuosinaan Kalle pääsikin Taivaannaulan kesäleireillä seuraamaan maailman ainoan Saunakylän kunnostusta Jämsässä.
Vuonna 1940 syntynyt Eller toimi työurallaan muun muassa viron kielen lehtorina sekä metsänhoitajana Valgamaan Karulassa. Metsämies Kalle oli läpi elämänsä. Hän suhtautui luonnon merkkeihin samalla kiinnostuksella ja keskittyneisyydellä kuin muihinkin asioihin. Valtiollisen politiikan saralla Kalle muistetaan siitä, että hän perusti Viron Suojeluskunnan (Kaitseliit) uudelleen maan uudelleenitsenäistymisen jälkeen ja toimi sen ensimmäisenä johtajana. Myöhemmin everstin arvon saanut Eller toimi 1990-luvulla myös Viron parlamentin neuvonantajana maanpuolustusasioissa.
Maavalla Koda myönsi Kallelle vuonna 2017 maanväkinen-kunnianimen. Tämä tunnustus voidaan antaa ihmiselle, joka on elämäntyöllään antanut voimaa maarahvaalle (virolaisille).
Itse tapasin Kallen ensimmäistä kertaa Maavalla Kodan tapahtumassa Harjumaalla joulukuussa 2009. Kiinnitin huomiota vanhempaan mieheen, joka puhui erittäin asiantuntevasti perinteisistä virolaisista venemalleista. Hänen ympärillään oli kiinnostuneiden kuulijoiden joukko, joiden eleistä ja ilmeistä huokui kunnioitus puhujaa kohtaan. Tämä olikin tyypillistä Kallea. Kallen ystävä Andres Heinapuu muistelee Kallen tapaa jakaa perinnetietoutta: ”Saunan jälkeen Kalle tykkäsi ottaa pullon olutta ja sitten alkoi iltayliopisto saunojille. Hän puhui kaikenlaisista asioista ja monet saunojat viisastuivat juuri suullisen kulttuurin kautta”, Heinapuu kuvailee.
Kalle puhui hyvää suomea. Kielen hän oli oppinut jo koulupoikana inkeriläisiltä pakolaisilta. Hän seurasi Suomen tapahtumia tarkasti aina elämänsä loppuun saakka. Kallen kanssa soitellessa sain aina älykkään ulkopuolisen tarkkailijan analyysin Suomen poliittisesta tilanteesta. Kallen ajatukset olivat kirkkaita ja sanankäyttö tarkkaa ja täsmällistä. Kesäleireiltä muistan monet keskustelumme, jotka jatkuivat toisinaan kesäyön pikkutunneille saakka.
Kalle sai elää pitkän ja ansiokkaan elämän. Hänen perintönsä ja nimensä jää elämään. Silti Kallen lähtö tuonpuoleiseen tuntuu haikealta ja surulliselta. Olen kiitollinen siitä, että sain tutustua Kalleen hänen vanhoilla päivillään. Minä ja muut Taivaannaulan ihmiset opimme Kallelta valtavasti kansanperinteistä, Maavallasta ja historiasta ja elämästä ylipäätään. Sydämelliset kiitokset siitä kaikesta, Kalle.
Anssi Alhonen
Kirjoittaja on Taivaannaula ry:n hallituksen puheenjohtaja.
Taivaannaulan edustajat osallistuvat Kalle Ellerin hautajaisiin Tallinnassa tulevana viikonloppuna.