Tänään 28. maaliskuuta vietetään jälleen valtakunnallista hiisienpäivää! Hiisienpäivän nimi viittaa hiisiin, pohjoisten itämerensuomalaisten kunnioittamiin pyhiin metsiköihin, jollaisia tunnetaan myös nykyisen Suomen alueelta. Kansanperinne tuntee hiisien ohella myös muita pyhiä paikkoja: puita, metsiköitä, kiviä, mäkiä, saaria, kallioita ja lähteitä. Tänä vuonna paikat ovat monin paikoin peittyneet takatalven lumeen, mutta ne ovat läsnä ajatuksissamme.
Sukujen, talojen ja kylien pyhistä paikoista on runsaasti säilynyttä perimätietoa. Esimerkiksi Korpilahdella kerrottiin 1900-luvun alussa, että Savion talon ensimmäiset asukkaat olivat erään tietyn kuusen juurelle vieneet kaikkina juhlapäivinä juhlaruokaa. Ruoka asetettiin pieneen kivikuppiin ja kuppi asetettiin puun juurelle, suulleen puuta vasten
Kansanuskon pyhiä paikkoja yhdistää kansanomainen käsitys niiden pyhyydestä ja kohtalonyhteydestä ihmisten elämään. Paikoissa on ajateltu olevan tuonpuoleista voimaa, »väkeä», ja niitä on pidetty paikkoina joissa voi olla yhteydessä maanhaltijaan, esimerkiksi tuomalla uhrilahjoja. Nämä paikat eivät kuulu vain kaukaiseen muinaisuuteen, vaan kansa on tuntenut tällaisia kohteita vielä paikoin 1900-luvulla. Yksittäisiä tietoja uhripuista ja parannuslähteistä on vielä 1950-luvulta.
On tärkeää huomata, että pyhät luonnonpaikat ovat aina kytkeytyneet jonkin ihmisyhteisön elämään. Ne ovat olleet sukujen, maatalojen, kylien tai pitäjien pyhiä paikkoja, joissa vierailtu yhteisön merkkihetkinä. Kokoontumalla näillä paikoilla yhteisö on yhdistänyt itsensä historiaan ja aikaisempiin sukupolviin. Puut, kivet ja mäet ovat nähneet historian mullistuksia: sotia, kulkutauteja ja muuttoliikkeitä. Pyhistä paikoista, esimerkiksi pyhistä puista ja lähteistä tiedetään myös haetun tukea vaikeina aikoina, kuten vaikka epävarman elämäntilanteen tai sairauden kohdalla.
Vuosien varrella olemme vapaaehtoisvoimin keränneet tietoa erilaisista kohteista sekä myös paikantaneet niitä maastosta. Tämän työn pohjalta olemme rakentaneet perimätiedon tuntemien pyhien luonnonpaikkojen karttapalvelun. Hiidet.fi-palvelusta jokainen pystyy katsomaan esimerkiksi oman kotiseutunsa kohteet. Jokainen kiinnostunut kansalainen voi osallistua palvelun kehittämiseen lähettämällä meille tietoja tai esimerkiksi valokuvia kohteista.
Tänä vuonna takatalvi saattaa tosiaan haitata maastossa liikkumista, mutta kannustamme kaikkia vierailemaan kotiseutunsa pyhillä luonnonpaikoilla ympäri vuoden. Vinkkinä mainittakoon myös, että sukuhistoriaa tutkimalla saattaa olla mahdollista löytää luonnonpaikkoja, jotka ovat olleet pyhiä esi-isillesi ja esiäideillesi.
Kuva: Koli Ella Karjalaisen kuvaamana. Kolia koskevaa perimätietoa 1930-luvulta: ”Kolin kallion huippua tai Ukko kolia sanotaan vanhastaan olleen pyhä paikka, jossa luultiin vuoren haltijan asustaneen ja että siellä oli uhrattu ja rukoiltu onnea ja suosiota näkymättömällä haltijalla ja joka uskottiin olevan. Ja vielä nytkin uskotaan haltijoita olevan näillä kuuluilla paikoilla.”