Facebook Demo – Customizer

Taivaannaula

Yhteisö- ja kulttuurisivusto
41K

Kotoperäistä kansanuskoa, kansanperinnettä ja maanläheistä elämäntapaa. Sivua ylläpitää Taivaannaula ry.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 week 1 day ago

Kudotuilla ja palmikoiduilla nauhoilla on Suomessa pitkät ja moninaiset perinteet. Ne ovat kuuluneet kansankulttuuriin esihistorialliselta ajalta aina 1900-luvulle. Lautanauhoja on Suomessa kudottu jo varhaisella rautakaudella, mutta mahdollisesti paljon aiemminkin. Nauhapirralla kutomisen taito on levinnyt Suomeen keskiajalla. Pirtanauhoista tuli ajan kuluessa lautanauhoja yleisempiä, koska niiden valmistaminen oli helpompaa.

Tervetuloa mukaan pirtanauhakurssille lauantaina 29.2. Tampereella! Kurssilla tutustutaan lyhyesti pirtanauhojen malleihin ja tyyppeihin ja periaatteeseen, joilla nauhoja voi suunnitella. Lisäksi puhutaan soveltuvista välineistä ja langoista.

Kurssilla opetellaan seitsemällä kuviolangalla poimitun pirtanauhan luominen. Eli kuinka lankojen määrä lasketaan, kuinka ne luodaan ja kuinka langat pujotellaan pirtaan. Suunnittelemme itse kuvion seitsemälle kuviolangalle ja opettelemme kuinka kuviota kudotaan.

Välineet saa kurssin ajaksi lainaan. Kokonaista pirtanauhaa ei ehdi kurssin aikana kutomaan, mutta mikäli haluaa ostaa välineet omaksi, niin nauhan voi jatkaa kotona loppuun. Kurssilla voi myös luoda ja kutoa lyhyemmän pätkän. Muita käsitöitä harrastaneet ehtivät usein kutoa kirjanmerkin verran tms. Kurssille ja kannattaa voi tulla, vaikka ei olisikaan mitenkään käsityön harrastaja, kutominen on helppoa.

Lisätiedot Taivaannaulan tapahtumakalenterissa: www.taivaannaula.org/tapahtumakalenteri/pirtanauhakurssi-tampereella

Taivaannaula

Taivaannaula

1 week 4 days ago

Huomenna on Sipin eli Siprin päivä. Kanoja ja sikoja ruokittiin sydäntalven aika sisällä, mutta Sipistä alkaen ne saivat etsiä osan ruuastaan ulkosalta. Siihen aikaan kun kanat vielä osasivat puhua, ne ohjeistivat Varsinais-Suomessa hoitajaansa: »Ruoki minua Sipin päivään asti ja heitä sitten hännästä hangelle».

Siat kulkivat entisaikaan vapaana suurimman osan vuotta ja söivät tunkioista. Uudet ostetut porsaat tuotiin taloihin kevättalvella. Porsaat vietiin tupaan ja niiden kärsät mustattiin uunin reunasta, jotta ne saivat uunista voimaa elämäntaipaleelle. Porsaat saivat elellä tuvassa, jossa niitä hellittiin runsaalla maidolla ja kokkelilla. Käytiinpä tupaporsas sylissä välillä saunassakin, jossa se ensin vihdottiin ja sitten pestiin.

Kukkoja ja kanoja pidettiin kanaloissa tai pirtin lattian alla olevassa tyhjässä tilassa, josta ne päästettiin tupaan syömään. Kesäisin myös kanat kulkivat vapaana pihapiirissä. Kanojen munat ovat olleet uuden elämän ja kevään symboleita, joissa on suojaavaa elinvoimaa.

Kevään ensimmäisen munan piilottaminen veräjän alle suojeli karjaa kesällä susilta ja karhuilta. Karja voitiin myös suojata kiertämällä se kananmuna kourassa, jonka jälkeen muna vietiin lahjana metsänhaltijalle muurahaispesään.

Sipin päivän säästä on luettu kaskenpolton enteitä. Jos Sipin päivänä on niin kova tuuli, että lunta lentää reenraiteen yli, niin kesällä kaskituli lentää metsässä ojan yli. Sanottiin myös, että jos Sipinä sataa lunta, niin puolet talven lumista on vielä tulossa.

Suojasää Sipin päivänä on sen sijaan hyvän ja varhaisen kevään merkki. Jos räystäistä tippuu Sipinä vettä sen verran, että kana saa juodakseen, tulee hyvä vuosi ja kana munii hyvin. Samaten suojasää ja vesisade merkitsevät sitä, että maassa on ruohoa jo toukokuun alkupuolella ja puiden lehdet ovat silloin hiirenkorvan kokoisia.

Kuva: Kukko orrellaan 1950-luvun alussa. Pekka Kyytinen, Museovirasto / Creative Commons BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 week 5 days ago

Taivaannaula ja virolainen sisarjärjestömme Maavalla Koda järjestävät taas suomalais-virolaisen kesäleirin. Tällä kertaa on painotus erittäin sukukansapainotteinen, sillä heti kesäleirin jälkeen päästään valmistautumaan suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin.

Varsinainen kesäleiri järjestetään tänä vuonna 13.-14. kesäkuuta Etelä-Viron Võromaalla, Mundin tilalla. Tila sijaitsee Karulan kansallispuiston alueella, joten ympäristö on rauhallinen. Ohjelmassa on tutustumista Etelä-Viroon ja Maavalla Kodan toimintaan, yhteisiä puhdetöitä sekä savusaunomista. Tilalla on muutamille mahdollista sisämajoitus, mutta tuttuun tapaan on pääasiallisesti telttamajoitus. Kesäleiri on tarkoitettu ensisijaisesti Taivaannaulan jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen.

Kesäleirin jälkeisellä viikolla on suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi. Maailmankongressi järjestetään neljän vuoden välein, viimeksi Lahdessa vuonna 2016. Neljä vuotta sitten Taivaannaula järjesti uralilaisen yhteispalveluksen Artjärvellä maailmankongressin yhteydessä. Tälläkin kertaa järjestetään yhteispalvelus, maailmankongressin avajaispäivän aamuna, 17. kesäkuuta. Kuten uralilaisiin perinteisiin kuuluu, saunotaan ennen palvelusta, eli edeltävänä iltana samaisella Mundin tilalla 16. kesäkuuta. Muihin tarvittaviin valmisteluihin on varattu kesäleirin ja saunomisen välinen maanantai, 15. kesäkuuta.

Kesäkuussa on siis mahdollista viettää erittäin sukukansainen viikko osallistumalla sekä kesäleiriin että uralilaiseen yhteispalvelukseen. Maailmankongressin ollessa vain joka neljäs vuosi, suosittelemme kuitenkin osallistumaan historiallisen tapahtuman koko ajalle, 13.-17. kesäkuuta.

Tarkemmat tiedot löytyvät Taivaannaulan sivuilta: www.taivaannaula.org/2020/02/12/suomalais-virolainen-kesaleiri-ja-uralilainen-yhteispalvelus-kesakuussa/

Kuva: Kiikkumista kesäleirillä 2017 Virossa.

Taivaannaula

Taivaannaula

2 weeks 3 days ago

Puulusikka- ja voiveitsikurssi parhaillaan menossa Tampereella Rakenneskulttuurikeskus Piirun tiloissa.
Hyvältä näyttää! #piiru

Taivaannaula

Taivaannaula

2 weeks 5 days ago

Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansaksi luokiteltu etninen ryhmä. Saamelaiset asuvat neljän valtion, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella ja saamen kieliä on kaikkiaan yhdeksän. Suomessa saamelaisia on kymmenisen tuhatta, joista valtaosa asuu nykyään saamelaisalueen ulkopuolella.

Suomessa puhutaan kolmea erilaista saamen kieltä; inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea. Saamen kielet eroavat keskenään niin paljon, etteivät eri saamen kielten puhujat pysty aina täysin ongelmitta ymmärtämään toisiaan. Saamen kieliä puhuu ensimmäisenä kielenään Saamelaiskäräjien selvityksen mukaan nykyään vain alle kolmannes Suomen saamelaisväestöstä. Toisaalta, moni on ottanut vanhempiensa tai isovanhempiensa kielen takaisin. Näin ollen voi perustellusti puhua saamen kielistä elpyvinä tai heräävinä kielinä. Silti työ saamen kielten eteen ei suinkaan ole ohi ja kielten asemassa on vielä huomattavasti parantamisen varaa; toisinaan esimerkiksi saamenkielisen päivähoidon saaminen saamelaisalueen ulkopuolella on yhä vaikeaa.

Tänään, kuudes helmikuuta, juhlitaan saamelaisten kansallispäivää. Taivaannaula ry toivottaa omasta puolestaan hyvää juhlapäivää kaikille!

Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Pyeri säämi aalmugpeeivi puohháid!
Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v pukid!
Vuorbbe sáme álmmukbiejvijn!
Læhkoe saemiej åålmegebiejjine!

Kuva: Perspektivet Museum 2016. Creative Commons BY-NC-ND 2.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

3 weeks 2 days ago

Kynttilänpäivä 2.2. on sydäntalven viimeinen merkkipäivä, jonka jälkeen alettiin jo odottaa kevättä. »Kevättä kynttilästä, syystä Perttelistä». Pohjois-Savossa kyntteliä on ehditty jo kutsumaan ensimmäiseksi kevätpäiväksi.

Päivän tapoihin on kuulunut ohrapuuron keittäminen, sama tapa tunnetaan myös virolaisilta ja liiviläisiltä. Virolaisilla on lisäksi ollut tapana juoda tuolloin olutta tai viinaa, jotta pysyi kesällä terveen ja punakan näköisenä. Suomessa keitettiin kynttilänpäivänä myös lihakeittoa, jonka höystönä olivat sikojen, lehmien tai lampaiden sorkat eli »kyntöset».

Kynttilänpäivän aikaa on pidetty otollisena lumituiskuille. Puhuttiin kynttilän pyryistä ja Paavon pakkasista. Jos kynttilänpäivänä kujat ovat täynnä lunta, niin laarit ovat silloin viljaa täynnä syksyllä. Kynttilän keleistä on ennustettu muiden sydäntalven päivien tapaan myös tulevan kesän säitä. »Jos ei ole kylmä kynttelinä eikä pakkanen pauku Paavona, niin on halla heinäkuussa ja talvi keskellä kesää».

Päivän merkeistä on myös ennustettu kevään edistymistä. Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on sanottu olevan yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön ja kymmenen viikkoa kylvöön. Kevään edistymistä seurattiin myös varisten käytöksestä. Sanottiin, että kun varis huutaa ensi kerran kynttilänpäivän jälkeen, niin kuukauden päästä huutaa vasikka laitumella.

Vaikka kevättä jo odoteltiin, ihmisten ruuasta sai olla kynttilänä käytettynä vasta kolmasosa ja eläinten ruuasta puolet. Päivän aikoihin voitiin myös tarkistaa, miten talven työt olivat edistyneet. Olivatko miehet koonneet halkopinoja ja hakeneet puita metsästä, oliko verkot valmistettu ja pellavat perattu.

Kynttilänpäivän sanottiin kyselevän:

»Onko tehty talvitöitä,
onko pitkiä pinoja,
onko paljon aidaksia,
ruoditko jo rohtimesi,
peroitko jo pellavasi,
joko villasi virutit?»

Kuva: Rasvapuuroa padassa Rautjärvellä vuonna 1978. Rasvapuuro on perinneruoka, joka valmistetaan ohraryyneistä ja silavanpaloista. Lappeenrannan museot / Creative Commons BY-NC-ND 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

3 weeks 3 days ago

Helmikuun nimi tulee jäähelmistä, joita näkyy puun oksilla suojasään jälkeisillä pakkasilla. Lounais-Suomessa on sanottu, että »mettä on jäähelmes». Itä-Suomessa metsä on »tilkassa» ja lännempänä »pyynsilmällä» tai »vesihilkalla». Sään tarkkailu oli tärkeää, sillä sydäntalven ensimmäisestä suojasta laskettiin 200 päivää rukiin tuleentumiseen.

Helmikuu on jälkimmäinen sydäntalven kuukausista eli »pikkutammi». Itä-Suomessa sitä on kutsuttu kaimaloksi eli kaimalkuuksi. Nimi tulee siitä, että pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo.

Helmikuuta pidettiin isoveljeään pahantahtoisempana. Se ei kuitenkaan onnistunut olemaan niin kylmä kuin tammikuu vaikka olisi halunnut. »Kun toisella silmällä kiristää, niin toinen silmä vettä kaataa», helmikuu valittelee. Talvi on tilastollisesti kylmimmillään Etelä-Suomessa helmikuun alkupäivinä ja Pohjois-Suomessa tammikuun lopulla.

Sydänkuun loppupuolella seurattiin monia muitakin kevään etenemistä enteileviä merkkejä. Jos ruukkukasvit alkoivat kasvaa helmikuussa, odotettiin varhaista kevättä. Samoin tehtiin jos kissan kiima osui helmikuun alkupäiville. Sumuisten ja kuuraisten helmikuun aamujen uskottiin vuorostaan ennustavan elokuista hallaa.

Ihmisille helmikuu oli muun sydäntalven tapaan rakennuspuiden hakkuukautta ja kalanpyydysten kudonta-aikaa. Sanottiin, että pyydykset piti viedä järveen helmikuun uudenkuuden aikana. Selkäviikkojen juhlaton kausi jatkuu helmikuussa, mutta kuun loppupuolella häämöttää kuitenkin jo Talvi-Matti, jota on kutsuttu ensimmäiseksi kevätpäiväksi.

Kuva: Tukin karsintaa Korpiselän Ägläjärvellä 1938. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 month 1 day ago

Huominen Paavon päivä on ollut tärkeä keskitalven merkkipäivä. »Paavo parasta talvea» eli päivät ovat valoisampia ja ihmiset ovat perinteisesti voineet talven keleistä. Paavo on talven puoliväli, johon mennessä puolet lumista on satanut ja puolet eläinten ruuasta kulunut. Päivän jälkeistä viikkoa on joillakin alueilla sanottu »talvennavaksi» ja viikon keskiviikkoa puolitalven keskiviikoksi.

Jos Paavona aurinko paistaa kirkkaasti koko päivän - tai ainakin niin kauan, että mies ehtii hevosen valjastaa - tulee hyvä viljavuosi, kaunis kevät ja hyvä hernesato. Paavona onkin perinteisesti syöty Lounais-Suomessa hernekeittoa.

Jos rokan aineksia ei ollut kotona, haettiin »Paavon pavui» ja siansorkkia naapurista. Rikkaat maksoivat saamisistaan, mutta köyhät saivat ne ilmaiseksi. Anteliaisuus toi talolle hyvää onnea samaan tapaan kuin muinakin juhlapyhinä ja edisti tulevan kesän hernesadon onnistumista. Sanottiin myös, että jos pakkanen ei pauku Paavona, kesäkään ei ole oikein mistään kotoisin eikä sato onnistu.

Fiija keittää puolispäivällistä Ylihärmässä 1930. Museovirasto, CC BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 month 2 days ago

Taivaannaula julkaisee kevättalven aikana käännöksiä kansainvälisen Hiisien kuvakilpailun voittajien haastatteluista. Ensimmäisenä vuorossa on Aleksei Trofimovin haastattelu. Siperian Bratskin kaupungissa asuva Trofimov palkittiin pyhien kivien ja maailman pyhien paikkojen kilpailusarjoissa.

Ammattivalokuvaajana ja matkailijana Trofimov on harjoittanut maaston ja šamanististen pyhien paikkojen kuvaamista jo pitkän aikaa. Hänen työnsä ovat voittaneet palkintoja monessa kansainvälisessä kuvakilpailussa ja niitä ovat julkaisseet mm. Daily Mail, National Geographic, Natur, The Telegraph ja Mirror. Laaja-alaisen ja tunnustetun valokuvaustyön lisäksi huomionarvoisaa on myös Trofimovin kunnioittava suhtautuminen pyhiä paikkoja ja perintöä kohtaan.

Trofimovin haastattelu ja voittajakuvat löytyvät Taivaannaulan sivuilta: www.taivaannaula.org/2020/01/23/aleksei-trofimov-suojelkoon-teita-ikuinen-sininen-taivas/

Kuvassa Sagan-Hušunin niemi Baikal-järven Olhonin saaressa. Kuvaaja: Aleksei Trofimov.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 month 1 week ago

Vanha kansa on ajatellut, että keskitalvi muodostaa talven korkeimman kohdan: harjan tai selän, joka tiettynä päivänä katkeaa. Katkeaminen on ajoitettu sydäntalven kylmimpiin päiviin. Talven selän on sanottu katkeavan esimerkiksi huomisena Heikin päivänä (19.1.), Paavon päivänä (25.1.) tai kynttilänpäivänä (2.2.). Monissa kalenterisauvoissa talven selän taittumista kuvaava kaarimerkki löytyy tammikuun 14. päivän kohdalta. Itä-Karjalassa talvenselän korkein kohta, »harja», ajoitettiin helmikuun kylmiin alkuviikkoihin.

Sananparsissa Heikin päivä mainitaan »talvennavaksi», jolloin Heikki lyö kurikalla talven selän poikki. Keski-Pohjanmaalla lapsia kehotettiin menemään Heikkinä tunkiolle kuuntelemaan, kun talvenselkä paukahtaa poikki. Joillakin alueilla on ollut tapana lyödä kurikalla seinään katkeamisen merkiksi ja juhlistaa paukahdusta kovalla melulla ja helinällä. Lapset ovat kiertäneet Heikin iltana jokaisen talon vuorollaan kelloja, kulkusia ja metalliastioita helistellen ja kolistellen.

Keskitalven taittumisen jälkeen vuoden pimein aika alkaa väistyä ja kevään odotus alkaa. Karhun sanottiin kääntävän Heikin päivänä kylkeään talvipesässä ja kysyvän: »Joko päivä on?» Kansankielessä talven selällä viitattiin myös linnunrataan, jonka ajateltiin esittävän talven kulkua. Linnunradan alkupäässä auringonnousun puolella on syystalvi ja toisessa päässä kevättalvi. Sydäntalven aikaan on edetty linnunradan korkeimpaan kohtaan eli nimensä mukaisesti harjalle.

Linnunradasta ennustettiin lumisateiden ajankohtaa ja pakkasen purevuutta. Uskottiin, että talven noustessa harjalle pakkaset kiristyvät ja laskevat vuorostaan sitä mukaa kun laskeudutaan kevääseen. Harjapäivän aikaan arvioitiin siis olevan usein ankaria pakkasia. Sanottiin, että »harjan purut purkuisimmat, harjan pakkaset pahimmat».

Säiden puolesta Heikki ja Paavo muodostavat parin. Jos Heikkinä on leudot säät, Paavalina paukkuu ja päinvastoin. Heikkiä on myös pidetty taitekohtana säissä. Jos sitä ennen on ollut huono ilma, alkavat sen jälkeen hyvät ilmat ja päinvastoin. Talvea on vielä jäljellä, joten eläinten rehusta piti olla käytettynä vasta puolet ja ihmisten viljoista vasta kolmasosa. Kesäpuut piti Heikin päivään mennessä »puirostaa» eli koota rangoiksi kasoihin.

Kuva: Pete Hunt @ Flickr, Creative Commons BY-NC 2.0.


This is a Facebook demo page created by plugin automatically. Please do not delete to make the plugin work properly.