Facebook Demo – Customizer

Taivaannaula

Yhteisö- ja kulttuurisivusto
41K

Kotoperäistä kansanuskoa, kansanperinnettä ja maanläheistä elämäntapaa. Sivua ylläpitää Taivaannaula ry.

Taivaannaula

Taivaannaula

4 days 6 hours ago

Huomista Matin päivää, »Kevät-Mattia» eli »Talvi-Mattia», on sanottu ensimmäiseksi kevätpäiväksi. Talven selkä on taittunut ja se näkyy luonnon vilkastumisena. Matti heittää kuuman kiven avantoon, koskeen tai kaivoon, eli uutta jäätä ei enää muodostu veden liikkumapaikoille. Aurinko alkaa sulattaa lunta mustien rikkojen ympäriltä: »Matista rikka sijansa syö».

Päivä tunnetaan räystäissä roikkuvista jääpuikoista, »Matin parroista». Mitä pidemmät parrat, sitä pidemmäksi kevät venyy. On puhuttu myös »Varis-Mattina». Nimitys kertoo varisten keväisin vilkastuvasta elämästä raakkumisesta. Myös metsäkana aloittaa näihin aikoihin laulunsa.

Syys-Matti (21. syyskuuta) aloitti monet puhdetyöt ja Talvi-Matti päätti ne. Karhun sanottiin myös nukkuvan Matista Mattiin. Lehmiä ei astutettu syksyllä alkavan sisäruokintakauden aikana, joten lehmien poikiminen ajoittui yleensä kevättalvelle. Päivä toi siis mukanaan myös ensimmäiset vasikat ja maidon. »Matti se maijon aloittaa, Matti se maijon lopettaa». Matin tienoissa kerittiin myös lampaat, jolloin saatiin »varpuvilla» eli »matinvilla».

Matin keleistä pääteltiin koko kevään säätä. Suoja ennustaa varhaista kevättä. Jos pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä kevään aikana monta kertaa, mutta marjavuodesta tulee hyvä. Kevään aikana tulossa oleva lumimäärä voidaan päätellä siitä, miten korkealta jänikset ovat tähän päivään mennessä jyrsineet pajun ja haavan versoja.

Kuva: Vasikka Suonenjoella 1960-luvulla. Pekka Kyytinen, Creative Commons BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

5 days 7 hours ago

Laskiaistiistaina laskettiin mäkeä, huudettiin taloon pitkiä pellavia ja syötiin itsensä rasvalla terveeksi ja voimakkaaksi. Tavat toivat onnea tulevalle kesälle ja koko vuodelle. Laskiainen on ollut erityisesti ollut naisten pyhä, jonka monet tavat ja uskomukset kohdistuivat naisten käsitöiden raaka-aineisiin: pellavaan, hamppuun ja villaan, karjanhoitoon tai naisten kasvattamiin pihan piirin hyötykasveihin, nauriiseen, herneeseen ja papuun.

Kehruut oli saatava päätökseen laskiaiseen mennessä, sillä päivän pidentyessä alkoi kankaiden kutominen, joka vaati enemmän valoa. Kotiaskareet lopetettiin varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Naisten töitä ei laskiaisena tehty. Sen sijaan naiset pitivät hiuksensa auki, pukivat puhtaan valkean paidan ja valkean liinan. Hiuksia saatettiin kammata yhdeksänkin kertaa jotta pellavista kasvoi kauniita.

Pellavalla olikin merkittävä asema laskiaisen vietossa. Laskiaistiistaina nuoret ja vähän vanhemmatkin laskivat mäkeä ja huusivat kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä. Mitä pidemmälle kelkka lipui, sitä pidempiä tuli pellavista. Mäkeä laskiessa huudettiin muun muassa: »Meidän taloon pitkiä pellavia, teidän taloon tappuroita! Hei pitkiä pellavia, hei!»

Saunaan mentiin päivännäöllä, miehet ja naiset kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, tuli sonninvasikoita, jos naiset, niin saatiin lehmäisiä. Saunassa ei puheltu, jotta kesä olisi saatu olla rauhassa hyönteisiltä. Saunassa saatettiin koetella toisten lujuutta puhumattomuudessa erilaisille kujeilla, kuten kaatamalla saavillinen kylmää vettä niskaan.

Myös ehtoolla ja ruokailun aikaan noudatettiin hiljaisuutta. Keski-Suomessa ripoteltiin ennen illallista pöydälle jauhoja ja suolaa, joihin piirrettiin useita suojaavia viiskulmia. Sitten käytiin pöytään äänettömänä illallista syömään. Iltaa vietettiin hämäryydessä, sillä laskiaisehtoolla ei saanut tuoda tulta taloon. Ihmisillä oli myös tapana asettua nukkumaan aikaisin, jotta he jaksaisivat herätä virkeinä koko vuoden.

Laskiaisena ruuassa tuli olla ennen kaikkea rasvaa. Länsi- ja Etelä-Suomessa keitettiin siansorkista, herneistä tai pavuista rokkaa ja maisteltiin verimakkaroita sekä juustoja. Keski-Pohjanmaalla ja Savossa syötiin sianlihaa sisältävää rasvarieskaa. Lounais-Suomessa leivottiin vehnäpullia. Lisäksi syötiin maitovelliä, tuoretta leipää ja muita ruokia, jollain alueilla myös mämmiä. Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin kotieläimet lypsivät ja lihoivat.

Kuva: Naiset loukuttamassa pellavaa Pohjanmaalla 1920-luvulla. Svenska litteratursällskapet i Finland, Creative Commons BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 week 3 days ago

Kudotuilla ja palmikoiduilla nauhoilla on Suomessa pitkät ja moninaiset perinteet. Ne ovat kuuluneet kansankulttuuriin esihistorialliselta ajalta aina 1900-luvulle. Lautanauhoja on Suomessa kudottu jo varhaisella rautakaudella, mutta mahdollisesti paljon aiemminkin. Nauhapirralla kutomisen taito on levinnyt Suomeen keskiajalla. Pirtanauhoista tuli ajan kuluessa lautanauhoja yleisempiä, koska niiden valmistaminen oli helpompaa.

Tervetuloa mukaan pirtanauhakurssille lauantaina 29.2. Tampereella! Kurssilla tutustutaan lyhyesti pirtanauhojen malleihin ja tyyppeihin ja periaatteeseen, joilla nauhoja voi suunnitella. Lisäksi puhutaan soveltuvista välineistä ja langoista.

Kurssilla opetellaan seitsemällä kuviolangalla poimitun pirtanauhan luominen. Eli kuinka lankojen määrä lasketaan, kuinka ne luodaan ja kuinka langat pujotellaan pirtaan. Suunnittelemme itse kuvion seitsemälle kuviolangalle ja opettelemme kuinka kuviota kudotaan.

Välineet saa kurssin ajaksi lainaan. Kokonaista pirtanauhaa ei ehdi kurssin aikana kutomaan, mutta mikäli haluaa ostaa välineet omaksi, niin nauhan voi jatkaa kotona loppuun. Kurssilla voi myös luoda ja kutoa lyhyemmän pätkän. Muita käsitöitä harrastaneet ehtivät usein kutoa kirjanmerkin verran tms. Kurssille ja kannattaa voi tulla, vaikka ei olisikaan mitenkään käsityön harrastaja, kutominen on helppoa.

Lisätiedot Taivaannaulan tapahtumakalenterissa: www.taivaannaula.org/tapahtumakalenteri/pirtanauhakurssi-tampereella

Taivaannaula

Taivaannaula

1 week 6 days ago

Huomenna on Sipin eli Siprin päivä. Kanoja ja sikoja ruokittiin sydäntalven aika sisällä, mutta Sipistä alkaen ne saivat etsiä osan ruuastaan ulkosalta. Siihen aikaan kun kanat vielä osasivat puhua, ne ohjeistivat Varsinais-Suomessa hoitajaansa: »Ruoki minua Sipin päivään asti ja heitä sitten hännästä hangelle».

Siat kulkivat entisaikaan vapaana suurimman osan vuotta ja söivät tunkioista. Uudet ostetut porsaat tuotiin taloihin kevättalvella. Porsaat vietiin tupaan ja niiden kärsät mustattiin uunin reunasta, jotta ne saivat uunista voimaa elämäntaipaleelle. Porsaat saivat elellä tuvassa, jossa niitä hellittiin runsaalla maidolla ja kokkelilla. Käytiinpä tupaporsas sylissä välillä saunassakin, jossa se ensin vihdottiin ja sitten pestiin.

Kukkoja ja kanoja pidettiin kanaloissa tai pirtin lattian alla olevassa tyhjässä tilassa, josta ne päästettiin tupaan syömään. Kesäisin myös kanat kulkivat vapaana pihapiirissä. Kanojen munat ovat olleet uuden elämän ja kevään symboleita, joissa on suojaavaa elinvoimaa.

Kevään ensimmäisen munan piilottaminen veräjän alle suojeli karjaa kesällä susilta ja karhuilta. Karja voitiin myös suojata kiertämällä se kananmuna kourassa, jonka jälkeen muna vietiin lahjana metsänhaltijalle muurahaispesään.

Sipin päivän säästä on luettu kaskenpolton enteitä. Jos Sipin päivänä on niin kova tuuli, että lunta lentää reenraiteen yli, niin kesällä kaskituli lentää metsässä ojan yli. Sanottiin myös, että jos Sipinä sataa lunta, niin puolet talven lumista on vielä tulossa.

Suojasää Sipin päivänä on sen sijaan hyvän ja varhaisen kevään merkki. Jos räystäistä tippuu Sipinä vettä sen verran, että kana saa juodakseen, tulee hyvä vuosi ja kana munii hyvin. Samaten suojasää ja vesisade merkitsevät sitä, että maassa on ruohoa jo toukokuun alkupuolella ja puiden lehdet ovat silloin hiirenkorvan kokoisia.

Kuva: Kukko orrellaan 1950-luvun alussa. Pekka Kyytinen, Museovirasto / Creative Commons BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

2 weeks 2 hours ago

Taivaannaula ja virolainen sisarjärjestömme Maavalla Koda järjestävät taas suomalais-virolaisen kesäleirin. Tällä kertaa on painotus erittäin sukukansapainotteinen, sillä heti kesäleirin jälkeen päästään valmistautumaan suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin.

Varsinainen kesäleiri järjestetään tänä vuonna 13.-14. kesäkuuta Etelä-Viron Võromaalla, Mundin tilalla. Tila sijaitsee Karulan kansallispuiston alueella, joten ympäristö on rauhallinen. Ohjelmassa on tutustumista Etelä-Viroon ja Maavalla Kodan toimintaan, yhteisiä puhdetöitä sekä savusaunomista. Tilalla on muutamille mahdollista sisämajoitus, mutta tuttuun tapaan on pääasiallisesti telttamajoitus. Kesäleiri on tarkoitettu ensisijaisesti Taivaannaulan jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen.

Kesäleirin jälkeisellä viikolla on suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi. Maailmankongressi järjestetään neljän vuoden välein, viimeksi Lahdessa vuonna 2016. Neljä vuotta sitten Taivaannaula järjesti uralilaisen yhteispalveluksen Artjärvellä maailmankongressin yhteydessä. Tälläkin kertaa järjestetään yhteispalvelus, maailmankongressin avajaispäivän aamuna, 17. kesäkuuta. Kuten uralilaisiin perinteisiin kuuluu, saunotaan ennen palvelusta, eli edeltävänä iltana samaisella Mundin tilalla 16. kesäkuuta. Muihin tarvittaviin valmisteluihin on varattu kesäleirin ja saunomisen välinen maanantai, 15. kesäkuuta.

Kesäkuussa on siis mahdollista viettää erittäin sukukansainen viikko osallistumalla sekä kesäleiriin että uralilaiseen yhteispalvelukseen. Maailmankongressin ollessa vain joka neljäs vuosi, suosittelemme kuitenkin osallistumaan historiallisen tapahtuman koko ajalle, 13.-17. kesäkuuta.

Tarkemmat tiedot löytyvät Taivaannaulan sivuilta: www.taivaannaula.org/2020/02/12/suomalais-virolainen-kesaleiri-ja-uralilainen-yhteispalvelus-kesakuussa/

Kuva: Kiikkumista kesäleirillä 2017 Virossa.

Taivaannaula

Taivaannaula

2 weeks 5 days ago

Puulusikka- ja voiveitsikurssi parhaillaan menossa Tampereella Rakenneskulttuurikeskus Piirun tiloissa.
Hyvältä näyttää! #piiru

Taivaannaula

Taivaannaula

3 weeks 8 hours ago

Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansaksi luokiteltu etninen ryhmä. Saamelaiset asuvat neljän valtion, Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueella ja saamen kieliä on kaikkiaan yhdeksän. Suomessa saamelaisia on kymmenisen tuhatta, joista valtaosa asuu nykyään saamelaisalueen ulkopuolella.

Suomessa puhutaan kolmea erilaista saamen kieltä; inarinsaamea, kolttasaamea ja pohjoissaamea. Saamen kielet eroavat keskenään niin paljon, etteivät eri saamen kielten puhujat pysty aina täysin ongelmitta ymmärtämään toisiaan. Saamen kieliä puhuu ensimmäisenä kielenään Saamelaiskäräjien selvityksen mukaan nykyään vain alle kolmannes Suomen saamelaisväestöstä. Toisaalta, moni on ottanut vanhempiensa tai isovanhempiensa kielen takaisin. Näin ollen voi perustellusti puhua saamen kielistä elpyvinä tai heräävinä kielinä. Silti työ saamen kielten eteen ei suinkaan ole ohi ja kielten asemassa on vielä huomattavasti parantamisen varaa; toisinaan esimerkiksi saamenkielisen päivähoidon saaminen saamelaisalueen ulkopuolella on yhä vaikeaa.

Tänään, kuudes helmikuuta, juhlitaan saamelaisten kansallispäivää. Taivaannaula ry toivottaa omasta puolestaan hyvää juhlapäivää kaikille!

Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide!
Pyeri säämi aalmugpeeivi puohháid!
Šiõǥǥ saa´mi meersažpeei´v pukid!
Vuorbbe sáme álmmukbiejvijn!
Læhkoe saemiej åålmegebiejjine!

Kuva: Perspektivet Museum 2016. Creative Commons BY-NC-ND 2.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

3 weeks 4 days ago

Kynttilänpäivä 2.2. on sydäntalven viimeinen merkkipäivä, jonka jälkeen alettiin jo odottaa kevättä. »Kevättä kynttilästä, syystä Perttelistä». Pohjois-Savossa kyntteliä on ehditty jo kutsumaan ensimmäiseksi kevätpäiväksi.

Päivän tapoihin on kuulunut ohrapuuron keittäminen, sama tapa tunnetaan myös virolaisilta ja liiviläisiltä. Virolaisilla on lisäksi ollut tapana juoda tuolloin olutta tai viinaa, jotta pysyi kesällä terveen ja punakan näköisenä. Suomessa keitettiin kynttilänpäivänä myös lihakeittoa, jonka höystönä olivat sikojen, lehmien tai lampaiden sorkat eli »kyntöset».

Kynttilänpäivän aikaa on pidetty otollisena lumituiskuille. Puhuttiin kynttilän pyryistä ja Paavon pakkasista. Jos kynttilänpäivänä kujat ovat täynnä lunta, niin laarit ovat silloin viljaa täynnä syksyllä. Kynttilän keleistä on ennustettu muiden sydäntalven päivien tapaan myös tulevan kesän säitä. »Jos ei ole kylmä kynttelinä eikä pakkanen pauku Paavona, niin on halla heinäkuussa ja talvi keskellä kesää».

Päivän merkeistä on myös ennustettu kevään edistymistä. Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on sanottu olevan yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön ja kymmenen viikkoa kylvöön. Kevään edistymistä seurattiin myös varisten käytöksestä. Sanottiin, että kun varis huutaa ensi kerran kynttilänpäivän jälkeen, niin kuukauden päästä huutaa vasikka laitumella.

Vaikka kevättä jo odoteltiin, ihmisten ruuasta sai olla kynttilänä käytettynä vasta kolmasosa ja eläinten ruuasta puolet. Päivän aikoihin voitiin myös tarkistaa, miten talven työt olivat edistyneet. Olivatko miehet koonneet halkopinoja ja hakeneet puita metsästä, oliko verkot valmistettu ja pellavat perattu.

Kynttilänpäivän sanottiin kyselevän:

»Onko tehty talvitöitä,
onko pitkiä pinoja,
onko paljon aidaksia,
ruoditko jo rohtimesi,
peroitko jo pellavasi,
joko villasi virutit?»

Kuva: Rasvapuuroa padassa Rautjärvellä vuonna 1978. Rasvapuuro on perinneruoka, joka valmistetaan ohraryyneistä ja silavanpaloista. Lappeenrannan museot / Creative Commons BY-NC-ND 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

3 weeks 5 days ago

Helmikuun nimi tulee jäähelmistä, joita näkyy puun oksilla suojasään jälkeisillä pakkasilla. Lounais-Suomessa on sanottu, että »mettä on jäähelmes». Itä-Suomessa metsä on »tilkassa» ja lännempänä »pyynsilmällä» tai »vesihilkalla». Sään tarkkailu oli tärkeää, sillä sydäntalven ensimmäisestä suojasta laskettiin 200 päivää rukiin tuleentumiseen.

Helmikuu on jälkimmäinen sydäntalven kuukausista eli »pikkutammi». Itä-Suomessa sitä on kutsuttu kaimaloksi eli kaimalkuuksi. Nimi tulee siitä, että pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo.

Helmikuuta pidettiin isoveljeään pahantahtoisempana. Se ei kuitenkaan onnistunut olemaan niin kylmä kuin tammikuu vaikka olisi halunnut. »Kun toisella silmällä kiristää, niin toinen silmä vettä kaataa», helmikuu valittelee. Talvi on tilastollisesti kylmimmillään Etelä-Suomessa helmikuun alkupäivinä ja Pohjois-Suomessa tammikuun lopulla.

Sydänkuun loppupuolella seurattiin monia muitakin kevään etenemistä enteileviä merkkejä. Jos ruukkukasvit alkoivat kasvaa helmikuussa, odotettiin varhaista kevättä. Samoin tehtiin jos kissan kiima osui helmikuun alkupäiville. Sumuisten ja kuuraisten helmikuun aamujen uskottiin vuorostaan ennustavan elokuista hallaa.

Ihmisille helmikuu oli muun sydäntalven tapaan rakennuspuiden hakkuukautta ja kalanpyydysten kudonta-aikaa. Sanottiin, että pyydykset piti viedä järveen helmikuun uudenkuuden aikana. Selkäviikkojen juhlaton kausi jatkuu helmikuussa, mutta kuun loppupuolella häämöttää kuitenkin jo Talvi-Matti, jota on kutsuttu ensimmäiseksi kevätpäiväksi.

Kuva: Tukin karsintaa Korpiselän Ägläjärvellä 1938. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.

Taivaannaula

Taivaannaula

1 month 3 days ago

Huominen Paavon päivä on ollut tärkeä keskitalven merkkipäivä. »Paavo parasta talvea» eli päivät ovat valoisampia ja ihmiset ovat perinteisesti voineet talven keleistä. Paavo on talven puoliväli, johon mennessä puolet lumista on satanut ja puolet eläinten ruuasta kulunut. Päivän jälkeistä viikkoa on joillakin alueilla sanottu »talvennavaksi» ja viikon keskiviikkoa puolitalven keskiviikoksi.

Jos Paavona aurinko paistaa kirkkaasti koko päivän - tai ainakin niin kauan, että mies ehtii hevosen valjastaa - tulee hyvä viljavuosi, kaunis kevät ja hyvä hernesato. Paavona onkin perinteisesti syöty Lounais-Suomessa hernekeittoa.

Jos rokan aineksia ei ollut kotona, haettiin »Paavon pavui» ja siansorkkia naapurista. Rikkaat maksoivat saamisistaan, mutta köyhät saivat ne ilmaiseksi. Anteliaisuus toi talolle hyvää onnea samaan tapaan kuin muinakin juhlapyhinä ja edisti tulevan kesän hernesadon onnistumista. Sanottiin myös, että jos pakkanen ei pauku Paavona, kesäkään ei ole oikein mistään kotoisin eikä sato onnistu.

Fiija keittää puolispäivällistä Ylihärmässä 1930. Museovirasto, CC BY 4.0.


This is a Facebook demo page created by plugin automatically. Please do not delete to make the plugin work properly.