Iljan päivä

Heinäkuun 20. on ollut Karjalassa vanhastaan Eliaksen eli Iljan päivä. Gregoriaanisen ja juliaanisen kalenterin välisen eron takia Iljan päivän vanhat kansanomaiset tavat ja uskomukset sijoittuvat suomalaisessa nykykalenterissa elokuun alkupäiviin.

Raja-Karjalassa Iljan sanottiin heittävän vilukiven veteen Jaakon tavoin. Hän teki kuhilaan pellolle ja hämärsi illat pimeiksi. Kaskiruis oli kylvettävä tähän aikaan, koska se tarvitsee runsaasti aikaa versoakseen. Iljan päivän perästä myös sienikausi alkaa toden teolla. Pohjois-Karjalassa sanottiin päivällä nähtyjen runsaiden pilvien ennustavan runsasta sienisatoa. Ilja on kansanuskossa yhdistetty ukkoseen, eikä Iljan päivänä tehty peltotöitä tai salama polttaisi heinät.

Iljan päivän tienoilla on ortodoksisessa Karjalassa vietetty paikallisten suojeluspyhimysten juhlia eli »praasniekkoja». Juhliin kuuluu vierailu kylän kalmistossa sekä tsasounassa, jonka Kustaa Vilkuna on tulkinnut muinaisaikaisen uhriaitan jälkeläiseksi. Heinäkuisia Iljan praasniekkoja vietetään Suomen puolella edelleen Ilomantsissa.

Itä-Karjalassa oli tapana toimittaa härkä- ja pässiuhreja joko Iljan tai Pietarin päivänä heidän kunniakseen. Uhrien tarkoituksena on alkujaan ollut karjan suojeleminen metsän pedoilta sekä muilta vahingoilta. Kuuluisimpia näistä uhrijuhlista ovat Laatokan koillisrannalla sijaitsevien Mantsinsaaren härkäuhri ja Lunkulansaaren pässiuhri.

Mantsinsaarella teurastettiin härkä Iljan päivänä 1. elokuuta, jos päivä oli sunnuntai. Muussa tapauksessa toimitus suoritettiin ensimmäisenä Iljan päivän jälkeisenä sunnuntaina. Härkä teurastettiin ja sen lihat keitettiin ja syötiin uhriateriana pienen rukoushuoneen läheisessä kuusimetsässä. Lunkulansaaressa toimitettiin vuorostaan pässiuhreja Poasson päivänä 18. elokuuta. Viimeisen kerran tällainen uhri toimitettiin tiettävästi vuonna 1892.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.