Joulu

Joulu on ilon, satovuoden ja läheisten muistamisen juhla, jonka tavat tuovat terveyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia koko vuodelle. Jouluisin vanha kansa on saunonut, kisaillut ja leikkinyt, syönyt hyvin ja muistanut läheisiään, vainajia ja haltijoita sekä kotieläimiä.

Monet vuoden päätösjuhlan tavat ovatkin siirtyneet kekristä jouluun sitä mukaa kun joulun merkitys juhlana on historian saatossa kasvanut. Molemmat ovat olleet perhejuhlia, joihin on kuulunut hyvä ruoka ja juoma. Sekä jouluna että kekrinä on lämmitetty sauna vieraileville vainajille, varmistettu tulevan vuoden onnea sekä päätelty tulevan vuoden kulkua enteistä.

Jouluksi lattialle levitettiin olkia – tiettävästi joissakin paikoissa myös havuja – ja kattoon ripustettiin himmeli. Isäntä kaatoi yhteen taloon tuotuun lyhteeseen ryypyn, jonka jälkeen lyhde avattiin ja levitettiin lattialle. Isäntä saattoi myös heittää olkia kattoon kurkihirren ja katon väliin. Jos kattoon jäi paljon olkia roikkumaan, satovuodesta tuli hyvä. Jos vähemmän, se tiesi huonoa vuotta.

Jouluun kuuluu kaksi perinteistä asiaa, jotka ovat säilyneet myös suomalaisessa nykykulttuurissa: joulusauna ja jouluruoka. Sauna on koettu pyhäksi paikaksi, mistä kertovat lukuisat sananparret, joissa sauna ja kirkko rinnastetaan toisiinsa. Joulusaunassa puhdistettiin henki ja ruumis. Näin rauhoituttiin ja hiljennyttiin joulun viettoon.

Sauna lämmitettiin jouluaattona varhain, jotta jokainen pääsi peseytymään ennen pimeän tuloa ja pukeutumaan puhtaisiin vaatteisiin ennen ateriaa. Juhlapöytä katettiin valmiiksi ennen saunaan menoa samaan tapaan kuin kekrinä, jotta vainajat saattoivat nauttia jouluateriasta talonväen saunoessa. Viimeisenä saunasta lähti isäntä, joka valmisteli saunan vainajia varten ja heitti heille löylyt.

Haltijoille piti viedä jouluna juhlaruokia ennen kuin ihmiset niitä söivät. Jos talolla oli pitämyspuu, aattona vietiin joka lajin ruokaa puun juurelle ennen kuin kukaan oli ruokia maistanut. Haltijoille voitiin asettaa ruokaa ja juomaa myös riiheen, penkille tai pöydän alle. Tämän jälkeen talonväki saattoi istuutua nauttimaan juhlapöydän antimista.

Jouluna pöydällä piti olla joka lajia ruokaa mitä talosta löytyi. Perinteisiä joulupöydän ruokia ovat muun muassa leipä, liharuuat, olut ja puurot. Jos joku ruokalaji loppui pöydästä jouluna, se tiesi talon köyhtymistä. Köyhemmässäkin taloissa panostettiin joulun tarjoiluihin, joita pidettiin pöydällä koko joulun ajan.

Myös kotieläimistä pidettiin jouluna erityisen hyvää huolta. Hevosille vietiin parhaita kauroja, lehmille jokaiselle leipä ja juomaa, ja samalla sanottiin: »Nyt on joulu!» Pihan linnuille annettiin jouluna jyviä, sillä näin uskottiin viljan riittävän ihmisillekin tulevana kesänä.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.