Laskiaistiistaina laskettiin mäkeä, huudettiin taloon pitkiä pellavia ja syötiin itsensä rasvalla terveeksi ja voimakkaaksi. Laskiaista on pidetty merkityksellisenä aikana, jonka tavoilla on vaikutus tulevan kesän tai koko vuoden onneen. Joulunaika oli miesten, viljan ja hevosten juhla, mutta laskiainen oli naisten pyhä.
Laskiainen oli naisten työkauden loppu ja uuden alku: kehruu lopetettiin ja kudonta voitiin aloittaa päivien valaistumisen seurauksena. Suurin osa laskiaisen moninaisista tavoista ja uskomuksista liittyykin naisten vanhan ajan töihin ja elämänpiiriin, kuten pellavaan, hamppuun, villaan, karjanhoitoon sekä pihapiirin hyötykasveihin, kuten nauriiseen, herneeseen ja papuun. Laskiaisen tavoilla varmistettiin menestys kaikilla näillä osa-alueilla.
Laskiaisena suuremmat naisten työt olivat kiellettyjä. Kotiaskareet lopetettiin varhain, eikä päivällä saanut kehrätä eikä neuloa, muuten ukkonen iskisi kesällä lähistölle. Rukit vietiin pirtin nurkkaan ja peitettiin. Naiset pitivät hiuksensa auki, pukivat päälleen puhtaan valkean paidan ja päähänsä valkean liinan. Päähän saatettiin tehdä myös laskiaispalmikko, eli päälaelta vähän matkaa palmikoitu letti. Naiset saattoivat kammata hiuksiaan jopa yhdeksän kertaa päivän aikana, jotta pellavista kasvoi pitkiä ja kauniita. Lasten päähän tehtiin pitkistä pellavakuiduista laskiaispalmikot.
Pellavalla olikin merkittävä asema laskiaisen vietossa. Laskiaistiistaina nuoret ja vähän vanhemmatkin laskivat mäkeä ja huusivat kotitaloon pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia, räätiköitä kuin nurkanpäitä. Mitä pidemmälle kelkka lipui, sitä pidempiä tuli pellavista. Mäkeä laskiessa huudettiin muun muassa: »Meidän taloon pitkiä pellavia, teidän taloon tappuroita! Hei pitkiä pellavia, hei!» tai »Liu lau laskiaista, kasva pitkää pellavaista, virolaista liinaa!» Jos mäenlaskussa kaatui, niin se merkitsi sitä, että pellava menisi kesällä lakoon.
Laskiaisena piti nousta varhain ja tehdä päivän askareet nopeasti. Koti puhdistettiin luteista ja muista tuholaisista. Lattia saatettiin myös lakaista yhdeksän kertaa, jotta pellavapelto olisi kesällä vapaa rikkaruohoista. Tämän jälkeen rikat kerättiin talteen ja vietiin kolmen tien risteykseen. Sauna lämmitettiin mahdollisimman varhain, koska myös ihmisten piti puhdistautua juhlan viettoon. Ajateltiin, että kun laskiaisena kylvettiin varhain, niin koko vuoden aikana töissä ei tulisi kiirettä. Naapurit jopa kilpailivat siitä, kenen väki ennätti ensin saunaan.
Saman talon naiset ja miehet menivät saunaan kilvan. Jos miehet ehtivät ensin, tuli sinä vuonna sonninvasikoita, jos naiset, niin saatiin lehmäisiä. Saunassa ei puheltu, jotta kesä olisi saatu olla rauhassa hyönteisiltä. Toisten puhumattomuutta saatettiin koetella erilaisilla kiusoilla, kuten kaatamalla kylmää vettä niskaan. Erityisesti nuoret pojat kunnostautuivat näissä kujeissa.
Laskiaisena ruuassa tuli olla ennen kaikkea rasvaa. »Juoman jouluna pitää, syömän liian laskiaisna», sanottiin. Päivää nimitettiin myös rasva- eli lihatiistaiksi. Länsi- ja Etelä-Suomessa keitettiin siansorkista, herneistä tai pavuista rokkaa. Rokasta jääneet luut vietiin joillain seuduilla metsään uhripuun juurelle. Tämä takasi sen, että pääosan vuotta vapaana liikkuneet siat pysyivät kesällä metsässä marjoja syömässä eivätkä kulkeneet pitkin kasvimaita. Laskiaisena maisteltiin myös verimakkaroita sekä juustoja. Keski-Pohjanmaalla ja Savossa syötiin sianlihaa sisältävää rasvarieskaa. Lounais-Suomessa leivottiin vehnäpullia. Lisäksi syötiin maitovelliä, tuoretta leipää ja muita ruokia, jollain alueilla myös mämmiä.
Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin kotieläimet lypsivät ja lihoivat. Sormia ei nuoltu eikä liioin syönnin jälkeen pyyhitty, vaan hyvä laskiaisrasva sai kulua niistä käyttöesineisiin, jopa pellavalankaan. Tämäkin edisti tulevaa pellavan kasvua. Laskiaistiistain runsauden uskottiin jatkuvan koko vuoden. Kun laskiaisena söi yhdeksän kertaa, ei tarvinnut koko vuotena syödä paljon, mutta kuitenkin lihosi ja tuli terveeksi ja voimakkaaksi. Laskiaisen tavoilla voitiin tavoitella myös kaunista vaaleaa hipiää tulevalle kesäksi. Jos esimerkiksi joi juuri lypsettyä maitoa navetassa harjahirren alla, niin kasvot eivät ruskettuneet kesällä.
Emäntä kätki päivän ajaksi teräkalut, kirveet ja puukot, joiden käyttäminen laskiaisena saattaisi aiheuttaa ihmisille tai eläimille epäonnea loppuvuoden aikana. Laskiaisen säästä sanottiin, että mitä ilma laskiaisena, sitä päivä pääsiäisenä. Jos laskiaisena paistoi aurinko, se tiesi hyvää vuotta. Toisaalta lumisade tiesi hyvää marjasadon sekä pellavan ja ohran kannalta. Tuisku toi myös kalamiehille paljon silakoita.
Saunan hiljaisuutta saatettiin jatkaa iltasella. Sanottiin, että jos laskiaisena talon väki syö hiljaisuudessa, tulee viljavuodesta hyvä. Keski-Suomessa pöydälle saatettiin ennen juhlavaa ruokailua ripotella jauhoja ja suolaa, joihin piirrettiin suojaavia merkkejä. Laskiaisehtoota vietettiin hämärässä, sillä tulta ei saanut tehdä enää illalla tupaan. Ihmiset myös menivät ehtoolla varhain nukkumaan, jotta olisivat koko vuoden ajan jaksaneet nousta virkeinä.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen.