Maaliskuu

Maaliskuun nimen alkuperästä on useita näkemyksiä. Yleisin niistä on, että maaliskuun, murteissa »maalliskuun», nimi juontuu maa-sanasta. Maaliskuussa maa paljastuu lumipeitteen alta, mistä kerrotaan myös sananparsissa. »Maaliskuu jo maata näyttää».

Toisen näkemyksen mukaan nimi tulee sanasta »maali», sillä maaliskuun hankikannolla on hiihdetty sopivaan paikkaan ampumaan maaliin. Näin ylläpidettiin ja harjoiteltiin elintärkeitä metsästystaitoja. Pohjois-Suomessa suksipuut kaadettiin maaliskuun ensimmäisellä tai toisella neljänneksellä, koska silloin kaadetun puun katsotaan parhaiten pysyvän suorana kieroon kääntymättä. Karjalassa maaliskuu on ruoan puolesta »mämmikuu».

Maaliskuisen uudenkuun, tai »marjankuun», syntymä on ollut tärkeä hetki. Marjankuu ennustaa kolmen seuraavan taivaallisen kevätkuun säät. Jos marjankuun syntymän aikaan puhaltaa kylmä pohjoistuuli, tulee kolme kylmää kevätkuuta ja pitkä hidas kevät. Jos maaliskuu syntyy lauhkealla etelätuulella, tulee varhainen, kaunis ja lämmin kevät. Silloin saadaan karja varhain ulos ja viljan kasvukaudesta tulee pitkä.

Uudenkuun tervehtiminen on vanha suomensukuisten kansojen tapa. Savossa marjankuu on tätä kautta liittynyt myös avio-onneen. Nähdessään ensi kerran maalisen kuun, nuori mies tai nainen sanoi: »Minä tervehdin sinua maaliskuu, minä pyydän sinua maaliskuu, näytä minulle kuppikumppania, jos minulla on onni ja rauha». Sen jälkeen ei enää katsottu kuuta vaan mentiin nukkumaan, jolloin unessa saattoi nähdä elämäntoverinsa.

Maaliskuun säästä on myös ennustettu tulevan kesän kelejä. Sumuinen sää maaliskuussa merkitsee kesäistä sadetta. Jos maaliskuussa on usva maata myöten, se on hallavuoden merkki. Liian varhaiseen kevään tuloon suhtauduttiin myös epäillen, sillä kansanomaisessa ajattelussa poikkeukselliset ajat olivat yleensä huono merkki. Kovin lämpimän maaliskuun ajateltiin aiheuttavan kylmän toukokuun. Maaliskuuta pidetään leikillisissä sanonnoissa kylmänhaluisena ja vihaisena, mutta auringonlämpö sulattaa lopulta sen jäiset tunteet.

Maaliskuun tuulta kutsuttiin Tapion riihen puinniksi. Vanhan kansan mukaan Tapio pui riihtä, kun tuuli keväisin katkoo puiden oksia, ravistaa kaarnoja ja irrottaa puista rikkoja ja kiidättää niitä ympäriinsä. Sanottiin myös, että »Tapio kylvää», kun metsänhaltija levittää puiden siemeniä ja käpyjä keväthangelle. Ilmiö tunnettiin myös honka- eli kaarnatuulen nimellä. Metsänkylvöstä laskettiin yhdeksän tai seitsemän viikkoa suliin vesiin.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen.