Pääsiäinen on merkinnyt paitsi paaston loppumista, myös iloa talven päättymisestä ja kevään saapumisesta. Pääsiäisen tavoilla ja teoilla kylvettiin siemenet tulevan kesän onnelle ja terveydelle. Erityisen tärkeää oli varmistaa karjaonni ja viljan kasvaminen.
Kiiro- eli kiirastorstai
Pääsiäisviikon torstaina eli kiirastorstaina karkotettiin pihamailta »kiira». Pihamaan puhdistuksessa käytettiin tulta, katajaa, tervaa ja kiliseviä lehmänkelloja, joiden avulla »pahat henget pakenivat seudulta». Menojen tarkoituksena sanottiin myös joskus olevan vaarallisten käärmeiden karkotus pihapiiristä.
Hankasalmella kerrotaan, että isäntä raahasi perässään palavaa tervatuokkosta pihan ympäri kahdesti myötä- ja kerran vastapäivään. Toinen mies kulki perässä ja löi leppäisellä vitsalla tuohista koko ajan huudellen »Kits kiira metsään, tulta suuhun, savua sieraimiin, seipäällä selkään, lapiolla lautaselle». Pihamaata kierrettiin aina kahdesti myötäpäivään ja kerran vastapäivään.
Pihapiiriä puhdistettiin myös rautaesineillä. Taloa saattoi kiertää isäntä kirveen kanssa tai emäntä yllään kaikki talon rautaesineet: keritsimet, hiilipihdit, sirpit, puukot ja pärepihdit. Pohjois-Savossa kiiraa karkotettaessa tavallista, että juostiin talon tai navetan ympäri lehmänkello kaulassa. Kyseessä oli siis kodin puhdistaminen äänen, tulen, raudan, tervan ja muiden suojaavien elementtien avulla.
Kiirastorstain tapoja on tulkittu kansanomaiseksi muodoksi katolilaisesta synneistä puhdistautumisrituaalista. Kansan keskuudessa se on ollut yleinen puhdistamispäivä. Karjalaiset ja hämäläiset tekivät kiirastorstaina suursiivouksen, jossa joka nurkka pestiin ja siistittiin. Samaten risaiset ja likaiset vaatteet poistettiin käytöstä. Päivää pidettiin myös vuoden otollisimpana päivänä parran, tukan ja kynsien leikkaamiseen sekä polttopäreiden kaatamiseen.
Mitä kiirastorstai sitten merkitsi kansalle? Tavoista päätellen voidaan esittää, että ihmiset ovat mieltäneet päivän enemmän yleisen puhdistautumisen kuin kristinuskon synneistä vapautumisen hetkeksi. Slaavilaisilta ja balttialaisilta kansoilta tunnetaan keväisiä tapoja, joissa vanhasta talvesta puhdistaudutaan karkottamalla tai polttamalla talvea symboloivat voimat. Samantapaista ajattelua on ehkä mahdollista nähdä myös kiirastorstain karkotuksissa.
Pääsiäisaatto eli lankalauantai
Pääsiäisaatto eli lankalauantai oli väkevää aikaa – tuonpuoleisen väen uskottiin olevan liikkeellä. Aattosaunan ajaksi saatettiin kattaa pöytä vieraileville hengille samaan tapaan kuin kekrinä. Pahantahtoisia voimia torjuttiin piirtämällä suojaavat merkit ovien päälle. Aattoyönä ennustettiin myös tulevaa, esimerkiksi kuuntelemalla öisiä ääniä kolmen tien risteyksessä. Voionnen sai pääsiäisenä kun pesi kirnun uudella vihdalla ja vei sen paikkaan, josta henget kulkivat yöllä.
Lankalauantain iltana roihusivat pääsiäisvalkeat pitkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaan lakeutta. Korkeille paikoille tai pelloille kootuissa valkeissa poltettiin tervatynnyreitä ja olkilyhteitä. Väkevältä tuoksuvan tervaisen savun uskottiin karkottavan pahantahtoisia kulkijoita sekä varmistavan hyvän sadon ja karjaonnen. Väki kokoontui valkeiden äärelle leikkimään ja ilakoimaan. Valkeat tarjosivat erityisesti nuorille hyvän hetken ilonpitoon ja toistensa tapaamiseen.
Pääsiäisruokien suhteen pöydän antimet olivat tähän aikaan vuodessa vähissä, eikä luonto ollut vielä ennättänyt antaa uuttakaan. Perinteisiä pääsiäisruokia olivat munamaito, rieskat, piimästä tai rahkasta tehdyt jamakkapiirakat, juustot, uunijuustot, verimakkarat ja vasikkapaistit. Lisäksi on tietenkin syöty mämmiä. Savossa pääsiäisenä leivottiin pääsiäislimppuja ja suuri kylvöleipä, joka syötiin kylvöpäivänä.
Metsä- ja vesilintujen munat olivat vanhalle kansalle kaivattu kevätkesän ruoanlisä, joka symboloi elämän jatkumista. Munimiskauden katsottiin alkavan pääsiäisestä, jolloin kertoman mukaan varis ja harakka munivat ensimmäisen munansa keleistä riippumatta. Pääsiäisenä tehtiin taikoja, joilla varmistettiin hyvä onni munien löytämiseen sekä keitettiin munia talon väelle ja palkaksi virpojille.
Pääsiäisen aikaan on ollut tapana keinua eli kiikkua. Nuoret rakensivat hakotarhoiksi kutsuttuja keinupaikkoja, jonne kokoonnuttiin kisailemaan, tanssimaan ja nauttimaan keväästä. Jokainen talo koetti kilvan saada keinun valmiiksi, sillä se tiesi onnea talolle jos siellä nähtiin ensiksi pääsiäiskeinu. Pääsiäiskeinuissa otettiin hurjia vauhteja, sillä kiikkuminen toi ihmiselle terveyttä sekä talolle onnea ja hyvinvointia koko vuodeksi.
Pääsiäispäivä
Pääsiäisaamuna kiivettiin korkeille paikoille seuraamaan auringon nousua. Sanottiin että pääsiäisaurinko tanssii tai riemuitsee. Tiesi hyvää vuotta, jos pääsiäisaurinko nousee kirkkaalta taivaalta. Silloin ei ole huolta hallasta, vilja menestyy ja tulee hyvä marjasato. Himmeä pilvinen aamu tietää sateista kesää, pilvien läpi nouseva aurinko sekavaa vuotta.
Auringon nousua katseleva tyttö saattoi pestä itsensä lumella ja sanoa: »Olkoon maineeni niin puhdas kuin tämä lumi ja katsokoon ihmiset minua niin kuin tuota päivännousua!». Tytöt saattoivat myös noutaa purosta vettä varhain ennen variksen raakkumista. Sillä kun pesi kasvonsa, sai virkeyden ja terveyden koko vuodeksi sekä kauniin, vaalean hipiän kesäksi. Sanottiin, että jos tytölle ei ole pojan käsivartta pääsiäisenä pään alla, niin sitten sitä ei ole koko kesänä.
Pääsiäisenä varmistettiin monin keinoin terveyttä kesälle. Aattoyö saatettiin nukkua kirves »pään pohjissa» ja sitä kierrettiin aamulla kehon ympäri tai silitettiin veitsellä kolme kertaa käsiä. Silloin ei kirves purrut eikä veitsi vihannut sinä kesänä. Jalkapohjia vahvistettiin astumalla herätessä kirveen lappeelle tai juoksemalla avojaloin lastukolla. Tämä teki jalkapohjat lujiksi. Sen sijaan paljain jaloin ei saanut pääsiäisenä astua lattialle tai maalle.
Aamuvarhaisella soitettiin lehmän ja lampaan kelloja tai paimentorvea, mikä varmisti karjaonnen. Karjalle laitettiin »pääsiäisenä kello kaulaan ja kekrinä naulaan». Ennen kellon asettamista emäntä kiersi navetan kellojen ja palavan tervatuokkosen kanssa kolmesti myötäpäivään ja kolmasti vastapäivään, jotta lehmät tulisivat kesällä paremmin kotiin. Lehmiä piti myös kutsua navetassa ennen auringon nousua samoilla kutsuhuudoilla kuin niitä kesällä kutsuttaisiin kotiin.
Pääsiäisaamuna oli tapana edistää viljankasvua menemällä pellolle kylvövakka mukana ja kylvää tyhjään – ikään kuin tulevia kevätkylvöjä ennakoiden. Myös pihapiirin saunanhaltijaa saatettiin muistaa pääsiäisaamuna viemällä saunaan lahjana talon parasta ruokaa. Annettaessa sanottiin: »Täss’ on lahja saunan haltijalle!»
Koska pääsiäinen on erityinen vuodenkierron käännekohta, sen tavat ja tapahtumat ennakoivat koko seuraavaa vuotta tai kesää. Onkin sanottu, että minkä eläimen ensimmäisenä pääsiäisaamuna näki, sen ominaisuudet sai itselleen koko vuodeksi. Kauniin lintusen näkeminen toi liukasliikkeisyyttä, hyvää tuulta ja naimaonnea. Hevonen teki voimakkaaksi, kissa laiskaksi ja viluisaksi.
Pääsiäisen sään sanottiin määräävän myös sään helluntaina ja särjen kutupäivänä. Kalojen kudun alkamishetki oli entisajan ihmisille tärkeä, koska kaloista saatiin alkukesällä täydennystä ruokavalioon. Linnustajat toivoivat pohjatuulta pääsiäiselle, sillä etelätuulen uskottiin karkottavan linnut pohjoiseen. Pohjois-Pohjanmaan vanha kansa odotteli pääsiäisen jälkeen kovia tuulia. Mitä enemmän oksat ja rikat varisivat, sitä parempi tuli viljasadosta. »Hyvä on lähtö Tapion riihestä, vielä sitä porahtaa meiännii riihestä».