Aluksi, kiitos ylen määrin luottamuksesta uudelle kaudelle.

Taivaannaula edistää kotoperäisen luonnonuskoisen perinteen sitä kautta suomalaisen kulttuuriperinnön sekä yhteisöllisen ja luonnonläheisen elämäntavan tuomista eläväksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Yhdistys on sekä alkuperäisuskosta kiinnostuneita yhteen kokoava yhteisö että perinteitä tutkiva ja niistä tietoa jakava taho. Pyrimme lisäämään tietämystä Suomen luonnonmukaisista pyhistä paikoista, tavoista, arvoista ja uskomuksista sekä sukukansojemme perinteistä.

Tällä tiellä on helppo jatkaa, periaatteita kunnioittaen ja omaa kansallista identiteettiämme tukien ja siitä voimaa ammentaen. Keskusteluissa eri ihmisten kanssa on tullut eteen tilanne, että olen joutunut selittämään, mikä juhla on kekri. Saman keskustelun lopuksi olen heittänyt ilmaan kysymyksen; jos suomalaisilta otettaisiin pois oma kieli, miten erottautuisimme muista eurooppalaisista kansakunnista? Tähän tulee harvoin mitään merkittävää vastausta, vaikka meillä on kymmenen tuhannen vuoden kokemus selviytymisestä Euroopan ankarimmassa ilmastossa.

Ehkä juuri tuo ilmasto ja se, että esivanhempamme ovat vain niitä, jotka ovat täällä selvinneet, ovat tehneet meistä kansan, joka osaa hädän tullen arvostaa yhteisöllisyyttä, siitä kumpuaa myös yhteiskuntamme halu auttaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia.

Merkillinen kulttuurillinen piirre on se, että meillä on säilynyt maailman laajin suullinen perinne. Kaiken mitätöinnin ja unohtamisen jälkeen se on syytä nostaa esille ja tutkia sitä maailmaa, josta olemme lähtöisin. Netin kautta kaikki voivat nykyään tutkia Suomen Kansan Vanhoja Runoja (SVKR).

Tämä vuosi tuo uusia siltoja eteläisen veljeskansan maauskoisten järjestön Maavalla Kodan ja Taivaannaulan välille. Järjestöillämme on paljon samaa ja paljon opittavaa toisiltamme. Maiden historiat ovat erilaiset, mutta perinne on säilynyt hyvin samanlaisena. Olemme suunnitelleet yhteistä suvilaageria (kesäleiriä) Maavalla Kodan kanssa. Juhlaan tulee perinneruokia, savusaunaa, työpajoja, laulua ja leikkejä, sekä yhdessäoloa ja tutustumista.

Perinteiset vuotuisjuhlat kehittyvät ja niiden vastuuhenkilöiden määrä lisääntyy. Opimme keskustelemaan suomenusko-käsitteen monimuotoisuudesta ja annamme tilaa uusille kulttuuriimme nojaaville ajatuksille. Kekrissä heitin ilmaan ajatuksen Suomessa asuvasta yli puolesta miljoonasta ihmisestä, jotka mahdollisesti joskus kuulevat suomenuskosta ja löytävät järjestöstä tavan tavata ja keskustella samanmielisten ihmisten kanssa. Virossa tutkimuksen mukaan 11 % maan väestöstä kokee Viron alkuperäisen luonnonuskon itselleen läheisimmäksi hengelliseksi perinteeksi. Saman prosentin soveltaminen Suomeen voi olla rohkeaa, tai sitten se myös voi hyvinkin pitää paikkansa.

Itse olen löytänyt paikkani voimakkaiden luonto-kokemusten kautta, sekä sukututkimuksen ja maan historian kautta. En voi olla tuntematta pyhyyttä koskemattomassa metsässä tai humisevien honkien keskellä. Tunne on lähinnä lämmintä kotitupaa rankan työpäivän jälkeen. Minulle suomenusko edustaa kaikkea tätä, luontoa, esivanhempia ja tietoa siitä, että kuulun joukkoon ihmisiä, jotka ajattelevat asioista miltei samalla tavalla. Se on yhteisöllisyyttä ja kykyä opetella sitä. Se on elämäntapa ja tapa nähdä maailma.

Taivaannaulan hallituksen jatkava puheenjohtaja Petri Villa

Samankaltaisia artikkeleita