Kuolemaan liittyvät tavat ja asenteet periytyvät usein kaukaa ja muuttuvat hitaasti. Vanha vainajiin liittyvä uskomusperinne onkin vaikuttanut vahvasti suomalaiseen kuolemankulttuuriin kautta historian. Tänäkin päivänä on havaittavissa kaipuuta kuolleiden läsnäolon kokemiseen, mikä näkyy esimerkiksi tavassa viedä kynttilöitä hautausmaalle jouluna. Tapa on itsessään melko nuori, mutta sen voi nähdä edustavan paluuta vanhaan.

Perinteisesti ajateltiin, että vainajien yhteydet kotiin ja sukuun eivät katkenneet kuolemassa, vaan ainoastaan heikkenivät sukupolvien kuluessa. Omia tunnettuja vainajia käytiin puhuttelemassa kalmistossa ja heidän uskottiin vierailevan juhlapyhinä vanhassa kodissaan omaisiaan tapaamassa. Suvun kaikkien vainajien muistojuhlaa vietettiin syksyllä kekrinä.

Ihmiset pyysivät vainajilta apua ja suojelusta. Vainajien katsottiin vuorostaan valvovan, että ihmiset noudattivat elämässään suvun ikiaikaisia käsityksiä oikeasta ja väärästä ja jatkoivat tapoja toivotulla tavalla. Erilaiset uhripuut, kivet tai karsikot kuvastivat osaltaan ihmisten yhteyttä tuonpuoleiseen. Näille paikoille vietiin kiitoksena osa ihmisten osakseen saamasta onnesta, kuten ensimmäiset uutisviljat tai ensimmäiset pisarat lehmien maidosta.

Jos elävät hoitivat suhteensa kuolleisiin hyvin, elämä sujui eikä hankaluuksia syntynyt. Jos vainajat tulivat tyytymättömiksi, seurauksena oli vahinkoa ja epäonnea. Vainajat ilmaisivat tahtonsa erilaisina enteinä, unina tai ilmestymällä ihmisen tai eläimen hahmossa.

Aina vainajan ilmestyminen ei kuitenkaan ollut varoitus eläville. Jos vainajalta oli kuoleman seurauksena jäänyt vakava rikos sovittamatta, saattoi hän ilmaantua ihmisten ilmoille ja pyytää heitä sovittamaan aiheuttamansa vääryyden. Vainaja saattoi myös pyytää ihmisiä tekemään loppuun häneltä kesken jääneen tehtävän.

Läheisen vainajan kohtaaminen saattoi olla myönteinen jälleennäkemisen kokemus. Karjalassa lapsia kiellettiin koskemasta pikkulintuihin, sillä niissä saattoi elää vainajan sielu. Myöskään pirttiin lentänyttä perhosta ei saanut koskettaa saati tappaa. Sanottiin että pieni perhonen kantaa lapsen ja suurempi varttuneemman ihmisen sielua.

Samankaltaisia artikkeleita