Suomalaiset talonpojat ovat vanhastaan kasvattaneet hiuksensa pitkiksi ja antaneet niiden riippua valtoimenaan. Tapa ei miellyttänyt kirkkoa, jonka mielestä pitkät hiukset olivat miehelle häpeäksi. Niskoittelevia pitkätukkia tuomittiin muun muassa jalkapuuhun. Orivedellä vuonna 1662 piispa Terseruksen kerrotaan paheksuneen »metsäryövärin» näköisiä pitkähiuksisia paikallisia. Kuitenkin vasta uusien hiusmuotien rantautuminen Suomeen 1800-luvun alussa sai aikaan merkittäviä muutoksia rahvaan ulkoasussa.

Pitkät hiukset, erityisesti naisella, kuvastavat kansanrunoissa seksuaalista vetovoimaa. Kosijoita toivova neito »pesi illoin, pesi aamuin, päivän päätä harjaeli, sydänyöt kuivajeli». Runoissa kerrotaan Hiiden neidon hiuksista, joiden sukimisesta saa alkunsa myyttinen iso tammi ja joista valmistetaan kielet maailman ensimmäiseen kanteleeseen. Karjalassa neidon palmikkoa pidettiin neidon kunniana. Ulkopuoliset eivät saaneet koskea palmikkoon tai edes palmikkonauhaan. Jos pahansuopa ihminen veti palmikon kätensä läpi, neito menetti naimaonnensa.

Koska hiukset edustavat ihmisen elinvoimaa, niiden uskottiin olevan myös yhteydessä ihmisen kohtaloon. Rakastunut saattoi syöttää poltettujen hiustensa tuhkaa salaa sellaiselle henkilölle, jolta toivoi saavansa vastarakkautta. Morsian on voinut kammata oman ja sulhasensa tukan, kääriä hiukset kangaspalaan ja asettaa käärön sulhasen kaulahuivin väliin vihkimatkalle. Näin parin rakkaus pysyi vahvana. Hiusten avulla myös hallittiin ja osoitettiin määräysvaltaa. Aviomies pysyi kurissa, kun vaimo leikkasi niskoittelevan miehensä hiuksia ja säilytti niitä sukassa vasemman kantapäänsä alla.

Hiusten voimakkaan merkityksen takia ei ollut yhdentekevää miten niitä kohdeltiin. Etenkin leikattuihin hiuksiin liittyy uskomuksia ja kieltoja: ne eivät saaneet joutua hukkaan. Hiuksia onkin hävitetty esimerkiksi polttamalla. Sanottiin että polttaminen saa ihmisen hiukset kasvamaan ja säilyttää niiden kiillon ja värin. Hiuksia on myös kaivettu maahan sekä piilotettu puiden ja kivien koloihin ja hirsien väliin. Jos hiukset joutuivat »tuuliajolle» ja päätyivät hiiren, variksen tai harakan pesään, seurauksena saattoi olla järjen menetys tai pään kivistystä.

Leikattujen hiusten ei myöskään haluttu päätyvän väärien ihmisten käsiin. Kun jonkun ulkopuolisen tunteet morsianta tai sulhasta kohtaan haluttiin kylmentää, otettiin hänen hiuksiaan, kiedottiin ne kiven ympärille ja viskattiin kivi kaivoon. Näin hiusten omistajan tunteet morsianta tai sulhasta kohtaan muuttuivat yhtä kylmiksi kuin vesi kiville. Vihamiehen hiuksia saatettiin viedä metsään kahden toisiaan tuulessa hankaavaan puun väliin, jotta vihamies kituisi sitä mukaa kun puut hankaavat toisiaan. Hiuksia on myös viety pahoissa aikeissa kitukasvuisten puiden rakoihin tai heitetty kosken pyörteisiin.

Lasten hiuksiin on liittynyt omia erityisiä tapojaan ja uskomuksiaan. Pohjanmaalla ei lapsen hiuksia eikä kynsiä leikattu ennen kuin lapsi oppi puhumaan. Hämeessä ei leikattu lasten – erityisesti tyttöjen – syntymähiuksia lainkaan. Samantapaisia uskomuksia tavataan myös muilla suomensukuisilla kansoilla. Udmurteilla lapsen ensimmäinen hiustenleikkuu on ollut perinteisesti merkittävä ja juhlistettu tapahtuma, jota varten kutsuttiin vieraita taloon. Perhe antoi lapsen hiusten leikkaamisen kunniatehtäväksi sellaiselle ihmiselle, josta toivottiin elinikäistä ystävää.

Samankaltaisia artikkeleita