Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäis- ja heimokansoa koskeva yleissopimus (nro 169) hyväksyttiin Genevessä kesällä 1989. Sopimus tunnustaa alkuperäiskansojen erityiset oikeudet perinteisiin asuinalueisiinsa ja niiden luonnonvaroihin sekä edellyttää valtioita ryhtymään erityistoimenpiteisiin muun muassa alkuperäiskansojen kulttuurin, kielen ja ympäristön suojelemiseksi.
Sopimuksen on ratifioinut 20 valtiota. Suomi ei ole mukana tässä joukossa. Virallisen kannan mukaan Suomi ei voi ratifioida sopimusta ennen kuin saamelaisten oikeudet maahan, veteen, luonnonvaroihin ja perinteisiin elinkeinoihin on ratkaistu. Nykyisellään Suomen lainsäädäntö ei täytä sopimuksen vaatimuksia.
Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on ratifioida sopimus, mitä voidaan pitää oikeana päämääränä.
Saamelaisia asuu Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä yhteensä 75 000 henkeä. Suomessa saamelaisia on alle 8000, joista alle 4000 asuu saamelaisten kotiseuduilla. Suomi on saanut toistuvasti huomautuksia kansainvälisiltä valvontaelimiltä sopimuksen ratifioinnin viipymisestä.
Sopimuksen hyväksyminen jakaa Saamen Radion selvityksen mukaan myös käynnissä olevien presidentinvaalien ehdokkaita. Erimielisyys sopimuksen ratifionnista osoittaa, että saamelaisten oikeuksien perusteellisesta tunnustamisesta ei vallitse Suomessa vieläkään poliittista yksimielisyyttä.
Sopimuksen vastustamiselle esitetty peruste, että sopimuksen periaate entisaikojen epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisesta ei pätisi Suomessa, on väärä. Suomessakin saamelaisten alueita on ryöstetty ja heidän kulttuuriaan tuhottu kovalla kädellä – milloin kristinuskon ja milloin nationalismin nimissä.
Saamelaisten kohtalo on ollut alkuperäiskansojen yleismaailmallinen kohtalo. Siinä yhdistyvät kehitysusko, kolonialismi ja yhdenmukaisen ”kansan” nimiin vannova nationalismi. Tämä on johtanut alkuperäiskansojen sortoon, koska alkuperäiskansoihin kuuluvat ihmiset ovat kansallisesta ihanteesta poikkeavia. Saamelaisetkin piti ”suomalaistaa” lapsesta alkaen koska he eivät vastanneet yleisesti hyväksyttyä kuvaa suomalaisesta.
Saamelaisten omaehtoinen tokkaporopaimennus lakkautettiin aikanaan suomalaisten toimesta. Kieli- ja kulttuuriverkostot repeytyivät ja tuhoutuivat. Selviytyneet saamelaiset koottiin tekoaltaiden rakentamisen jälkeen pääasiassa tiettyihin kyliin – hieman kuten Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat reservaatteihin. Jotkut tutkijat ovat käyttäneet saamelaisten kohtelusta jopa termiä kulttuurinen kansanmurha. Se ajoi monet saamelaiset alkoholismiin ja itsemurhiin.
Alkuperäiskansojen sorto on luonteeltaan myös uskonnollista. Kristinusko on ollut tässä mukana sen vihamielisimmässä ja vähiten hyväksyttävässä muodossa. Saamenmaasta noitarummut onnistuttiin tuhoamaan vuosisatojen aikana lähes täydellisesti. On häpeällinen tosiasia, että saamelaiskulttuuria esitteleviin näyttelyihin pitää lainata noitarumpuja naapurimaasta, koska meillä saamelaisten pyhät esineet tuhottiin niin perusteellisesti.
Taivaannaula ry:n mielestä saamelaisten oikeuksien tunnustaminen kansainvälisten sopimusten mukaisesti on vähintäänkin kohtuullista. Käytännön ongelmat eivät ole varmastikaan ylitsepääsemättömiä jos poliittinen tahto ratifiointiin löytyy.
Omien juurien kunnioittamiseen kuuluu myös oman kansan tai valtion virheiden tunnustaminen, niistä puhuminen ja oppiminen. Se on tervettä rehellisyyttä, joka on perinteinen suomalainen hyve. Se tarkoittaa sitä, että ei asetuta samaan rintamaan heikompia riistävän kanssa.
Uutinen Saamen Radion sivuilla
Tule kanssani pyhälle tunturille