Taivaannaula on kampanjoinut kesästä alkaen virolaisen Palukylan hiiden puolesta Suomessa. Olemme keränneet nimiä vetoomukseen, jolla vastustetaan tälle luonnonmukaiselle pyhälle paikalle kaavailtuja loma- ja urheilukeskussuunnitelmia sekä avohakkuita.
Vetoomukseen toistaiseksi kerätyt allekirjoitukset toimitettiin lokakuussa Viron Suomen suurlähetystöön. Lisäksi olemme olleet aiheesta yhteydessä suomalaisiin toimittajiin ja valtiovallan edustajiin. Tällä hetkellä Palukylan hiiden suurimpana uhkana ovat raivaushakkuut, jotka aiotaan toteuttaa marraskuun ja tammikuun välisenä aikana.
Viikko sitten Taivaannaulan syyskäräjille saimme viestin virolaisilta ystäviltämme Maavalla Kodasta, jotka kutsuivat meidät mukaan maauskoisten Palukylan hiidenmäellä tapahtuvaan toimitukseen. Meille tarjoutuikin oiva tilaisuus päästä kokemaan ja ikuistamaan kuviin Palukylan hiisi, jonka suojelun puolesta monet ihmiset ovat Suomessa tehneet töitä. Tässä kuvasatoa matkaltamme uhatulle hiidenmäelle. Taistelu hiiden suojelemiseksi jatkuu Virossa ja Suomessa.
Palukylan mäki. Ihan kiva pieni pulkkamäki lapsille, mutta absurdia ajatella, että juuri tähän halutaan rakentaa laskettelumäki hiihtohisseineen. Samalla tuhotaan luonnontilainen pyhä paikka, joka on osa virolaista kulttuuriperintöä.
Näkymä mäeltä. Alhaalla näkyville alueille on suunnitteilla jalkapallo- ja tenniskenttiä.
Paikalliset kyläläiset ovat uhranneet mäellä antimia ainakin vielä 1930-luvulla.
Nuotiolla valmistettiin perinteistä ryynipuuroa toimitukseen osallistuville.
Tunnelma oli kaikesta huolimatta iloinen ja ystävällinen.
Maavallan vanhin Ahto ja Taivaannaulan vanhin Petri paiskaavat kättä.
Hiiden puihin kiinnitettyjä nauhoja. Nauha omistetaan jollekin ihmiselle, eikä sitä saa koskaan poistaa.
Toimitusta varten hiiteen sytytettiin puhdistava tuli.
Antimien piti olla leikkaamattomia, mielellään paikallisia ja itse tehtyjä. Tässä on muun muassa leipää, veriohukaisia, marjapiirakkaa, leivonnaisia, lihahyytelöä, omenia ja hunajaa.
Toimituksen jälkeen päivä pilkisteli pilvien takaa.
Kävimme tutustumassa hiidenmäen metsään.
Hiidessä ihmisellä tulee olla puhtaat sanat, puhtaat teot ja puhtaat ajatukset.
Villisiat kaivavat mielellään juuria maasta.
Puihin oli jo merkitty suunniteltujen hakkuiden rajat.
Nauhat kaadettavaksi merkityssä puussa symboloivat maauskoisten vastarintaa.
Tämän ryteikköisen kumpareen takana on pieni vajoama. Paikalla vietetään tammikuussa virolaista keskitalven juhlaa, jossa poltetaan pyhää valkeaa.
Hyvästelimme Palukylan ja lähdimme kohti parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa savusaunaa.
Matkalla saunalle poikkesimme paikalliselle linnavuorelle.
Linnavuoret ovat Virossa pienempiä kuin Suomessa, mutta eivät aivan näin pieniä - mäeltä on viety suuri määrä soraa vuosien saatosssa.
Vanha kartta Viron linnavuorista.
Hingede aeg - henkien aika.
Maavallan paikallisryhmän savusauna oli syttynyt tuleen lämmitettäessä. Oli toimittava nopeasti.
Yhteistyöllä tuli saatiin onneksi hallintaan. Katto ja lauteet paloivat, mutta seinät jäivät pystyyn.
Saunaa ei siis kokonaan menetetty. Lupasimme virolaisille isännillemme, että tulemme keväällä Suomesta auttamaan saunan kunnostustalkoissa. Luvasssa on siis suomalais-virolaista yhteistyötä.
Kuvat: © Anssi Alhonen