Minut valittiin Taivaannaulan uudeksi puheenjohtajaksi yhdistyksen syyskäräjillä kekrissä. On hienoa ja olen ylpeä siitä, että minulle uskottiin näin suuri vastuutehtävä Taivaannaulan kaltaisessa tärkeää työtä tekevässä yhteisössä. Olen järjestyksessäni neljäs puheenjohtaja, ja tässä on hieman ajatuksiani Taivaannaulasta ja sen tulevaisuudesta.

Taivaannaula on ollut toiminnassa seitsemän vuotta. Vuosien kuluessa on saatu paljon aikaan ja paljon asioita on tälläkin hetkellä vireillä tulevaisuutta varten, joita hallitus on aktiivien kanssa lähtenyt työstämään. Viimeisen vuoden aikana olemme saaneet käynnistettyä Taivaannaulan oman Hiisi-hankkeen, joka tekee merkityksellistä työtä suomalaisten omien vanhojen pyhien paikkojen säilyttämisessä. Olemme tehneet entistä tiiviimpää yhteistyötä Viron omauskoisten kanssa. Olemme myös keskustelleet uralilaisen yhteistyön aloittamisesta muiden sukukansojen omauskoisten kanssa. Taivaannaula on selkeästi kiinnostanut myös yhdistyksen ulkopuolisia ihmisiä, sillä Taivaannaulan kalenteri on myynyt viime vuonna paremmin kuin koskaan. Tämän lisäksi yhteydenotot yhdistykseen ovat olleet runsaita niin median kuin yksittäisten ihmisten taholta.

Taivaannaula on Suomessa ainutlaatuinen toimija sillä sen toiminnassa yhdistyy niin perinteen aineellinen kuin henkinen puoli. Toimintamme ydinajatus on se, että perinne on kokonaisuus, eikä siitä ole erotettavissa toisistaan itsenäisiä hengellisiä tai maallisia saarekkeita. Luonnonuskoiset tavat ja uskomukset ovat meidän alkuperäisintä perintöämme, pitkältä kulkeutuvaa tietoa maailmassa toimimisesta, ja siten luonteva tapa elää luonnossa ja luonnosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Suomessa on rikas käsityöperintö, mutta myös siihen kuuluvien kuviointien tai esineiden itsensä suojaava symboliikka tulisi ymmärtää. Samoin kuin sauna on suomalaisille pyhä paikka ja on tärkeä tuntea siihen liittyviä tapoja, niin yhtä arvokasta on tuntea miten perinteinen sauna rakennetaan. Jatkamme siis aikaisempien sukupolvien luonnonuskoista perintöä ja maanläheistä elämäntapaa kokonaisuutena.

Myöskään tapa, jolla nykyään hengellisyydestä puhutaan, ei välttämättä vastaa kovin hyvin sitä miten aikaisemmat sukupolvet ovat vanhoihin tapoihinsa suhtautuneet. Usein ihmisten kuva hengellisyydestä on kirjauskojen tai länsimaisen uususkonnollisen kentän värittämä. Henkisiä asioita ei pidetä itsestäänselvinä tai luonnollisina, vaan ne ovat jotain mystistä ja dramaattista – ja monesti myös näiden asioiden kokija julistautuu jotenkin erityisen väkeväksi ja mystiseksi. Suomalainen luonnonuskoinen perinne on pikemminkin jotain paljon vaatimattomampaa ja jopa arkiselta tuntuvaa kuin ”muinaisuskoisia rituaaleja”. Se on sitä, että tietää miten suojata kodin onni tai varmistaa kalaonnen jatkuvuus. Se on hiljaista tietoa ja ymmärrystä tästä maailmasta.

Miksi perinteen jatkaminen on sitten niin tärkeää? Tästä päästäänkin luontevasti siihen määrittelyyn, että mitä perinne oikeastaan on, ja miten se on Taivaannaulan toiminnassa ymmärretty. Perinne on meille monien sukupolvien kuluessa kertynyttä kansanihmisten tietoa, taitoa ja viisautta, joka kertoo ihmisten, luonnon ja koko maailman välisistä suhteista. Vaihtelut näissä tavoissa tai uskomuksissa eivät ole olleet niinkään merkittäviä saman seudun yksittäisten talojen, kylien tai pitäjien välillä, vaan havaittavat erot tulevat näkyviin esimerkiksi Itä- ja Länsi-Suomen välillä. Esimerkiksi vanhat pyhät ja merkkipäivät sekä niihin liittyvät tavat ovat olleet rahvaan keskuudessa hyvinkin samanlaisia.

Vanhakantainen ajattelu onkin säilynyt meille paremmin kuin usein ajatellaankaan. Tämä siksi, että maaseudun ihmiset ovat olleet konservatiivisia tapojensa suhteen ja jatkaneet niitä jopa esivallan kielloista huolimatta. Perinne on muuttunut aikojen saatossa sopeutuen moniin vaikutteisiin ja yhteiskunnalliselta tasolta tulleisiin muutoksiin, esimerkiksi valloituksiin tai kauppayhteyksiin. Samaan aikaan perinne ei ole oikeastaan muuttunut, sillä se on pyritty välittämään aina sellaisena kuin se on itselle välitetty. Muutokset ovat siis tapahtuneet hitaasti, ikään kuin itsestään, perinteen oman sisäisen logiikan kautta. Kenenkään yksittäisen ihmisen on mahdotonta sanoa, mikä osa perinteestä on arvokkaampaa kuin toinen tai mitä tulisi säilyttää, vaan muutokset ovat näitä yksittäisiä ihmisiä suurempi liike. Tämä on perinteen ydin: säilyttää aikaisempien sukupolvien viisaus ja siirtää se jälkipolville.

Tätä työtä me teemme Taivaannaulassa: selvitämme useimmilta nykysuomalaisilta jo unohtuneita omauskoisia perinteitä, jaamme niistä tietoa ja tuomme niitä takaisin osaksi ihmisten elämää – eli jatkamme suomalaisten omaa alkuperäisuskoa eli suomenuskoa.

Tulevaisuudessa Taivaannaulan toiminta tulee kasvamaan ja kehittymään entisestään. Toimintaan on tullut lisää aktiivisia jäseniä, joilla on halu olla mukana tekemässä Taivaannaulan toimintaa ja kehittää sitä yhdessä. Viron omauskoisten järjestön Maavalla Kodan kanssa tekemämme yhteistyö on ollut meille mittaamattoman arvokasta ja olemme saaneet sieltä innoitusta ja ajatuksia myös omaan toimintaamme. Tällä hetkellä suunnittelemme muun muassa kahta uudenlaista julkaisua, jotka ovat perinteistään kiinnostuneille ihmisille iloksi ja hyödyksi niihin perehtymisessä. Myös Taivaannaulan paikallistoimintaa aletaan kehittämään aiempaa keskittyneemmin ja pyrimme saamaan paikalliset jäsenet kohtaamaan.

Näissä tunnelmissa haluan toivottaa kaikille hyvää kevättalven odotusta,

Taivaannaulan hallituksen puheenjohtaja Turpeisen Mirka