Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kolme Taivaannaulan jäsentä lähti Vienan Karjalaan, jossa on vuoden 2017 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki, Vuokkiniemi. Elokuun 5. päivänä oli vuoden päätapahtuma, Iljan päivän praasniekka.
Sukukansavastaavat Patrick O’Rourke ja Timi Volotinen sekä livviläis-(eli aunuksenkarjalais)taustainen aktiivi Kaisu Mokkila osallistuivat Vuokkiniemi-seuran järjestämälle retkelle Vuokkiniemeen. Viimeksi Taivaannaulan jäsenet olivat vierailleet Obinitsassa 2015 setokaisten kuningaskuntapäivillä kesäleirin yhteydessä. Tänä vuonna lähdettiin Kajaanista 3. elokuuta Vuokkiniemi-seuran järjestämällä kyydillä. Mukana olivat myös mm. Karjalan Sivistysseura, Lahden runomaraton sekä lahtelainen taidekollektiivi Liiketila.
Matka alkoi pilvisissä merkeissä, mutta ihmisten rentous ja hyvä tunnelma auttoivat unohtamaan sään koleuden. Rajanylitys venähti pitkän tullin jonon takia, joten olimme myöhään illalla perillä. Meitä kuitenkin odottivat ystävälliset majoittajamme toivottaen meidät lämpimästi tervetulleiksi. Meidän majapaikkamme sijaitsi muutaman kilometrin päässä kylän keskustasta.
Vuonnisen runokylässä
Seuraavana aamuna lähdimme Vuonnisen runokylään päivämatkalle. Bussimme ajoi vajaat kaksi tuntia metsäyhtiön huoltamalla tiellä. Karjalassa on myyty paljon hakkuuoikeuksia ulkomaisille metsäyhtiölle ja näillä yhtiöillä on velvollisuus ylläpitää teitä hakkuualueillaan. Tämä kyseinen yhtiö piti tietä hyvässä kunnossa, joten saimme ihastella jylhiä vaaroja ja laajoja metsiä.
Vuonnisessa vierailimme ennallistetulla tsasounalla Ylä-Kuittijärven rannalla. Rannalta pääsi myös veneellä vierailemaan vastarannan puolella sijaitsevalla Vaassilan kivellä, joka oli runonlaulajan Vaassila Kieleväisen vanhan kotitalon paikalla ja joka on pystytetty Kalevalan runonlaulajien muistoksi ja kunniaksi. Kiveen on upotettu pieniä sinisiä lasipullonpohjia ja muutamassa oli kuva lasin sisällä. Oman haasteensa kuvien etsimiseen antoi paikallinen hyttysparvi! Timi pääsi viimeisenä kivellä vierailijana kiertämään veneellä järven selän puolella ihastelemaan upeita maisemia. Vaassilan kivellä vierailun jälkeen nautimme tsasounan puolella rantaa teetä ja piirakoita.
Paluumatkalla pysähdyimme muutaman kerran matkalla, matkaseurueessamme kun oli paljon ihmisiä, joiden sukua yhä asui alueella, kuten erään tuohimestarin luona asuva Kieleväisten sukuun kuuluva lämminhenkinen mummo. Pysähdyimme myös tyhjentämään kyläkaupan paikallisista kermakarkeista. Vaikka paluumatka tuntuu yleensä menevän nopeammin kuin menomatka, sujui kuitenkin kyyti Vuokkiniemeen rattoisasti jutellen. Eipä aikaakaan, kun olimme jo takaisin Vuokkiniemessä.
Kun kerran sää oli puolipilvinen ja aikaa oli pari tuntia ennen illan elokuvaa karjalaisista häistä, päätimme käydä pulahtamassa järvessä. Vesi oli kylmää ja pohja kivikkoista, joten pulahdus jäi lyhyeksi. Olimme saaneet eväät mukaan majoittajaltamme, eli suuntasimme seuraavaksi paikalliselle kalmistolle nauttimaan eväämme. Sitten meillä olikin vielä reilu tunti aikaa, joten Timi päätti lähteä ottamaan nokoset Patrickin ja Kaisun kiertäessä kylää. Kylää kiertämään tuli myös jo rannalla tapaamamme uusi ystävyys. Timi liittyi seuraamme hieman ennen elokuvan alkua pirteänä. Hän ei kuitenkaan ollut ottanut nokosia, vaan jäänyt matkalla majapaikkaamme kuuntelemaan paikallisten tarinoita. Tämä ajoi kuitenkin saman asian, kuin nokosten ottaminen!
Illan elokuva oli Vuokkiniemen kylätalolla ja kertoi nykyaikaisista karjalaisista häistä. Elokuvan päätteeksi videon hääpari oli paikan päällä kertomassa videon teosta ja itse häistä sekä vastaamassa kysymyksiin.
Praasniekka, kyykkää ja tanssia
Varsinainen Iljan päivän praasniekka alkoi kyykkä-turnauksella. Tähän perinteiseen karjalaiseen joukkuepeliin otti osaa myös Timi osana Vuokkiniemi-seura-nimistä kokoonpanoa. Kaiken kaikkiaan kolme joukkuetta kilpaili kyläkoulun hiekkakentällä ihmisten hurratessa ja taputtaessa. Lopulta Vuokkiniemi-seura voitti molemmat vastustajansa, Taivaannaulan myötävaikutuksella!
Kyykän jälkeen oli jumalanpalvelus Vuokkiniemen hiljattain rakennetussa kirkossa. Kirkko on raikkaan vaaleansininen ja ovelta avautuu kaunis näkymä Ylä-Kuittijärvelle. Jumalanpalveluksessa oli tupa täynnä ihmisiä, varmaankin osittain myös samaan aikaan alkaneen sateen takia. Emme kuitenkaan välttyneet kastumiselta papin siunatessa osanottajia lopuksi pyhällä vedellä. Kirkossa käytetty kieli oli venäjä, mikä itsessään ei ollut yllätys, mutta olisimme silti toivoneet karjalan kielen näkyvämpää roolia, kyseessä kuitenkin kun on suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki.
Lähdimme kuitenkin odottavin mielin päälavalle varsinaiseen avajaistilaisuuteen. Ohjelman juonto olikin kaksikielinen venäjäksi ja karjalaksi, vaikka karjalankielistä osuutta sysättiinkin usein syrjään keskeytyksin ja ohjelman ripeän toteuttamisen vuoksi. Tapahtuma alkoi virallisesti paikallishallinnon ja järjestäjien tervehdyksillä, jonka jälkeen erinäiset tahot tulivat vuorostaan lavalle. Samaan aikaan oli tarjolla syötävää ja matkamuistoja myyntikojuista, jotka karjalankielisen tulkkauksen puuttumisen takia antoivat ajoittain muutakin sisältöä juhlintaan. Lisäksi vuokkiniemeläinen perinneryhmä Martat viihdytti tanssein ja lauluin puheiden lomassa. Iltapäivän kuluessa ja eri ihmisten puhuessa oli yllättäen myös vuorossa kyykkä-turnauksen palkintojenjako, joten voittajamme Timikin pääsi lavalle edustamaan.
Samanaikaisesti päätapahtuman kanssa oli kylätalolla taidekollektiivi Liiketilan tanssiesitys ”Maa”. Teoksen ensiesitys oli 2016 Lahden suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa ja teos esittää suomalais-ugrilaisia kieliä ja kansoja elementtien kautta. Tanssissa olivatkin edustettuina maa, ilma, tuli ja vesi ja teoksen käsilehteen oli koottu esityksessä käytetty puhe eri uralilaisille kielille. Esitys oli oikein mielenkiintoinen ja viihdyttävä, ja kylätalon esiintymistilaa käytettiin luovasti ja toimivasti. Esitys oli niinkin suosittu, että yleisön pyynnöstä tehtiin lisäesitys heti perään.
Raikkaan vaihtelun jälkeen suuntasimme takaisin juhlan pääalueelle illan musiikkiesityksiä varten. Yleisön virittämiseksi juhlatunnelmaan opetettiin karjalaisia perinnetansseja, joihin osallistuimmekin. Tunnelma oli kuin kesäisissä lavatansseissa! Musiikkiesityksen alussa esiintyi kostamukselainen rautalankayhtye sekä kokeellisen maailmanmusiikin kokoonpano ”Hete”. Heten kokoonpanossa oli myös illan pääesiintyjän, Sattuman jäseniä. Sattuman aloittaessa esityksensä paikalle kokoontunut juhlaväki innostui lopulta tanssimaan uudelleen, mukaanlukien Taivaannaulan jäsenet. Sattuma soitti sekä perinteisiä Karjalan kansojen lauluja sekä omaa tuotantoaan ja meno oli railakas ja iloinen. Kaiken kruunasi juuri viimeisen kappaleen lopussa alkanut ilotulitus, antaen mahtavan lopun tapahtumantäyteiselle päivälle.
Ohjelman päätteeksi kiertelimme hieman kylällä nauttien juhlan huumasta ennen kuin suuntasimme ansaitulle levolle majapaikkaamme. Löysimme matkalla vielä oikoreitin harjun läpi neuvostoaikaisten perunakellarien kautta!
Vuokkiniemi-tarinoita ja karjalanpiirakoita
Sunnuntaina oli tarkoituksena olla ohjelmassa kyläkierros, mutta sateisen ja pilvisen ilman vuoksi ohjelma siirettiin kylätalolle sisätiloihin, jossa kokoonpano Martat lauloi ja kertoi paikallistarinoita meille sekä selosti kylän historiaa ja nykytilaa. Ryhmästä huokui ystävällisyys ja lämminhenkisyys ja kylän vaiheista kerrottiin avoimesti, kuin vanhoille tutuille. Nautittuamme vielä kahvia ja karjalanpiirakoita lähdimme tutustuimme kylätalon museotilaan ennen viimeistä kävelyämme kylällä. Illalla tutustuimme Roosa Remsun majataloon ja sen museoon. Majatalolle kokoontui illalla vielä ihmisiä yhteiseen lauluiltaan.
Maanantaiaamuna aloitimme paluumatkamme Suomeen. Kävimme vielä Kostamuksessa pyörähtämässä matkamuistoja ja tuliaisia ostamassa. Samalla poikkesimme Kekkosen ja Neuvostoliiton varapääministeri Kosyginin patsasta ihastelemassa keskustassa. Aikataulumme oli paluupäivänä tiukka, sillä usean bussikyytiläisen oli kerettävä iltapäivän etelänjunaan. Pääsimme kuitenkin sujuvasti tullista läpi ja ajoissa Kajaanin rautatieasemalle, jossa jätimme lämpimät hyvästit matkakumppaneillemme.
Työ karjalaisen kulttuurin eteen jatkuu
Matkamme oli silmiäavaava. Pääsimme seuraamaan uralilaisen yhteistyön hedelmää osallistumalla suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin tapahtumaan sekä karjalalaisten nykyelämää. Kulttuuripääkaupungin hankkeesta tuli moniaalta palautetta, että sen ansiosta tiedetään Vuokkiniemi maailmanlaajuisesti ja vierailijoita on enemmän. Kylän elämä on vilkastunut, sillä joka kuukausi on ollut kulttuuripääkaupungin tittelin edellyttämä tapahtuma. Hanke on ollut siis menestys, kuten nyt neljättä vuotta järjestetyn hankkeen jokaisen kulttuuripääkaupungin kohdalla.
Saimme tutustua myös karjalaisten itsensä elämään. Historiallisesti karjalaiset ovat kohdanneet paljon vastoinkäymisiä ja haasteita, mistä me suomalaiset tiedämme ehkä parhaiten karjalaisten evakkojen kautta. Karjalaisten kielellinen tilanne on myös haasteellinen: vieläkin keskustellaan, onko karjala yksi vai kolme kieltä ja samalla karjalankielisiä on enemmän 1600-luvulla Tverin alueelle muuttaneiden keskuudessa kuin Suomessa tai Karjalan tasavallassa yhteensä. Karjalaisten nimikkotasavallassa kieli ei ole edes virallinen. Olisimmekin halunneet kuulla karjalan kieltä enemmän, myös esiintymislavan ulkopuolella.
Kaikesta tästä huolimatta työ karjalaisten heimon tulevaisuuden eteen jatkuu. Suomen karjalaiset vaalivat esivanhempiensa perinteitä ja yhteyttä, mistä kertoi jo Vuokkiniemi-seuran järjestämän matkan monikymmenpäinen osallistujamäärä. Karjalaiset pitävät yhteyttä sukulaisiinsa rajan yli ja tietous karjalaisuudesta elää, sekä Suomessa että Venäjällä. Myös Vienan Karjalan merkitys runokylien maana näkyy ihmisten ylpeydessä paikkakunnastaan.
Käytyämme Vienan Karjalassa meihin teki syvän vaikutuksen ihmisten lämminhenkisyys, ystävällisyys ja avoimuus. Vienalainen vieraanvaraisuus oli rehellistä ja vilpitöntä ja tunnelma oli kotoisa. Matkamme neljänteen suomalais-ugrilaiseen kulttuuripääkaupunkiin oli onnistunut. Vaikka kyseessä oli neljävuotisen hankkeen viimeinen kulttuuripääkaupunki, toivomme, että hanke jatkuu!
