Karhunpeijaiset

Pohjoisille kansoille ominainen karhunpalvonta on ollut meikäläisen luonnonuskonnon muodoista sitkeimpiä ja elinvoimaisimpia. Vuonna 1640 piispa Rothovius valitteli Turussa, että »karhua palvovat ja karhunkallosta juovat» suomalaiset pitäisi viimeinkin saada kuuliaisiksi kristilliselle esivallalle. Metsän kuningasta muistettiin kuitenkin peijaisissa vielä pitkään.

Karhun oikean nimen (Ohto) lausumista on vältetty. Erilaisia kiertoilmauksia karhulle tunnetaan parisen sataa, joista karheaan turkkiin viittaava »karhukin» on yksi. Muita nimiä ovat muun muassa Mesikämmen, Källeröinen, Otava, Metsän kuningas, Lintunen, Jumalanmies tai pelkkä kunnioittava »Hän». Peitenimien käyttö liittyi paitsi uskoon karhun pyhyydestä ja jumalallisuudesta myös pelkoon ja haluun vältellä suurta petoa.

Kaadettu karhu tuotiin peijaisissa laulujen säestyksellä puhtaaseen tupaan. Karhun talja asetettiin seinälle ja kallo kattilaan. Kun rokka oli valmista, kutsuttiin paikalle karhun suvun kantavanhempi, Hongatar eli Hongas. Juhla-aterialla syötiin karhurokkaa, ruisleipää, olutta ja kotiviinaa, mutta paikalla ei saanut olla mitään lehmästä tulevaa, koska karhu on karjan surma.

Osana juhlaa toteutettiin häänäytelmä, jossa yhdelle neidolla oli yllään alueen hääpuku ja muutkin naiset pukeutuivat parhaimpiinsa. Ohdon häiden on arveltu kuvastavan ikivanhaa ja laajalle levinnyttä syntymyyttiä, jossa heimo on mieltänyt itsensä karhun ja naisen jälkeläisiksi. Naiset eivät myöskään saaneet syödä karhun lihaa.

Peijaiset jatkuivat läpi yön arvokkaana ja juhlavierasta kunnioittavana – »rettelöhumalaa» ei suvaittu. Juhlan lauluissa karhua lepyteltiin ja vakuuteltiin metsästäjien syyttömyyttä sen kuolemaan. Peijaisissa myös tanssittiin karhun liikkeitä kuvaavia tanssiesityksiä.

Monipäiväisen juhlan päätteeksi karhun sisin olemus palautettiin sen taivaisille syntysijoille »Otavaisen olkapäille». Aamulla karhun kallo kuljeteltiin laulujen saattelema korkean petäjän latvaan. Karhunkallohonkia löytyy Suomesta edelleen ja kalloja niihin on nostettu vielä ennen sotia.