Taivaannaula ry:n ensimmäistä kertaa viime keväänä juhlistamaa hiisienpäivää vietetään jälleen perjantaina 28.3.2014. Hiisienpäivä kunnioittaa suomalaisten etnisen luonnonuskon pyhiä paikkoja, joita yhdistyksen käynnistämä Hiisi-hanke pyrkii suojelemaan ja tekemään tunnetuiksi.
Kaikissa kulttuureissa on pyhiä paikkoja. Suomalaisten etnisessä luonnonuskossa pyhinä on pidetty luonnontilaisia lehtoja, kiviä, puita, mäkiä ja vesistöjä, joissa koettiin olevan erityistä väkeä. Näitä paikkoja on kutsuttu hiisiksi ja niissä on rukoiltu, uhrattu ja parannettu sairaita. Hiisiä on sijainnut niin yhteisöjen pihapiirissä kuin syvällä metsässäkin.
Hiisi oli erotettu ihmisten maailmasta, sillä se oli pyhää aluetta. Pyhiä kiviä, puita ja lähteitä on pidetty väylinä tuonpuoleiseen ja niille on viety antimina esimerkiksi vuoden ensimmäiset viljanjyvät. Kaikessa ihmisen toiminnassa kuvastui pyrkimys tasapainoiseen, maanläheiseen elämään sekä kunnioitus niin luontoa kuin suvun vainajia kohtaan.
Pyhiä paikkoja on yhä jäljellä
Kristinusko ja luonnonuskoiset perinteet ovat eläneet Suomessa pitkään rinnakkain ja myös toisiinsa sekoittuen. Kirkko ei kuitenkaan suhtautunut suopeasti vanhoilla pyhillä paikoilla harjoitettuihin menoihin. Toisin kuin voisi ajatella, suurimmat tuhot ajoittuvat vasta 1700-luvulle, jolloin puhdasoppisuuden korostaminen johti pyhien lehtojen hävittämiseen. Moni kivi, puu ja lähde kuitenkin säästyi ja ihmiset jatkoivat esivanhempiensa tapoja salassa ankarien rangaistustenkin uhalla. Tietoja pyhillä paikoilla uhraamisesta on vielä 1940-luvun puolelta.
Vanhat tavat olivat Pohjois-Karjalan Liperissä vielä hyvinkin voimissaan loppuvuodesta 1746, kun seudulla tehtiin piispantarkastus. Sen tulokset eivät miellyttäneet piispaa, joka antoi saman vuoden joulukuussa käskyn hävittää tunnetut uhripaikat sekä talojen luona ja pelloilla kasvaneet pitämyspuut. Määräyksen täyteenpanosta ei ole tietoa, mutta vain vuotta myöhemmin – 28. maaliskuuta – maaherralle lähetettiin kirje, jossa kruunua vaadittiin ryhtymään toimenpiteisiin palvontapaikkojen tuhoamiseksi. Perjantaina tulee kuluneeksi 266 vuotta tämän arkistoissa säilyneen kirjeen kirjoittamisesta.
Monivuotinen hanke kartoittaa Suomen hiisiä
Nyky-Suomessa säilyneitä hiisiä ei enää tuhota uskonnon varjolla. Useimmat niistä kuuluvat muinaismuistolain piiriin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi uhrikivillä on vaarana tulla siirretyiksi esimerkiksi rakennushankkeiden tieltä. Harvalla on enää tietoa perinteisistä pyhistä paikoistamme, minkä takia niiden suojelu on entistäkin tärkeämpää. Ilahduttavasti kiinnostus omia juuriamme kohtaan on viime vuosina ollut kasvussa.
Taivaannaula ry on vuonna 2007 perustettu kotoperäistä luonnonuskoista perinnettä ja sitä kautta suomalaista kulttuuriperinnettä jatkava ja edistävä yhdistys, joka viime vuonna aloitti hiisienpäivän vieton vuosittain 28. maaliskuuta. Meillä on nyt mahdollisuus siirtyä 266 vuoden takaisesta hävittämisen ja unohtamisen sanomasta esivanhempiemme perinnön kunnioittamiseen. Hiisienpäivä on omistettu suomalaisen etnisen luonnonuskon pyhien paikkojen tunnetuksi tekemiselle ja suojelulle.
Taivaannaula ry:n Hiisi-hankkeen myötä on vapaaehtoisvoimin luetteloitu ja dokumentoitu jo kymmeniä Suomen kansan pyhiä paikkoja. Tietoa ja valokuvia kootaan verkkotietokantaan, jonka avulla ihmisillä on mahdollisuus tutustua paremmin oman lähialueensa hiisiin ja niihin liittyvään perimätietoon.
Katse tulevaisuuteen
Hanke pyrkii myös kartoittamaan yhteistyömahdollisuuksia muun muassa perimätiedon keräämisessä sekä Kansanrunousarkistoon tallennetun perinteen tutkimisessa. Uusi kerätty perimätietokin on arvokasta, sillä moni erityinen luonnonpaikka tunnetaan yhä kansan keskuudessa.
Tänä vuonna toista kertaa vietettävän hiisienpäivän toivotaan lisäävän suomalaisten kiinnostusta vanhoja pyhiä paikkoja kohtaan. Tulevaisuudessa hiisienpäivänä tullaan mahdollisuuksien mukaan järjestämään retkiä pyhille luonnonpaikoille sekä tekemään yhteistyötä koulujen kanssa, jotta omien juurtemme tuntemus saisi sille kuuluvan arvon.
Hyvää suomalaisten hiisienpäivää!