Taivaannaulan Pirkanmaan paikallistoiminnan puitteissa järjestettiin virposunnuntaina retki Lempäälän paikalliskohteisiin. Koleasta säästä huolimatta retkellä osallistui lähes parikymmentä kiinnostunutta.
”Perimätieto Hyssynvuoren pyhyydestä eli vielä 1800-luvun lopulla”
Ensimmäinen Lempäälän vierailukohde oli Hyssynvuori ja Ämmänristinmäki. Molempiin paikkoihin liittyy paikallisia kertomuksia. Paikkojen historiaa esittelemässä oli Lemmon arvoitus -kirjan kirjoittaja ja perinteentuntija Juha Kuisma.
Kuisma kertoi Hyssynvuoren olleen vanha hiisi ja kylän yhteisaluetta poikkeuksellisesti 1800-luvun lopulle saakka. Tuolloin ajatus paikan erityisestä luonteesta haluttiin ilmeisesti lopullisesti kitkeä paikallisten mielistä ja vuoresta louhittiin rakennustarpeita rautatietyömaalle. Vuoren nimen ”hyssy” tarkoittaisikin Kuisman mukaan nimenomaan ”hiittä”.
Kuisman mukaan koko harjualue Lempäälän eteläpuolella on ollut yhtä kalmistoa. Tästä muistutuksena on Pyhätie-niminen tie, joka kulkee jäljelle jääneen harjun päällä. Pitkään jatkunut soranotto on valitettavasti tuhonnut harjun ja siellä mahdollisesti olleet kalmistot.
Kuisma kertoi myös tarinan, jonka mukaan vuoren etelärinteellä on paikka, jossa kuoli tietäjä tai noita, ämmä. Kuolinpaikalle pappi oli pystyttänyt ristin, mistä paikka on saanut nimensä. Kuisman arvion mukaan tarina liittyy kirkon suorittamaan etnisen uskonnon pyhän paikan haltuunottoon tai idän ja lännen kirkkojen väliseen kilpaan.
Kuisma kertoi myös arvionsa Lempo-myytistä. Hänen mukaansa Lempo voinee viitata meteoriin, joka on voinut muinoin pudota alueelle.
Esitelmänsä lopuksi Kuisma kertoi vuoden 1918 tapahtumista Ämmänristinmäellä, jossa sijaitsee punaisten joukkohauta ja nykyään myös muistomerkki.
Aivan viimeiseksi Kuisma näytti meille lähialueella sijaitsevan vasarakirveskansan asumuksen pohjaksi arvioimansa kohteen.
Kuppikiviä etsimässä
Hyssynvuorelta siirryimme Hääkiven rautakautiselle kalmistolle ja asuinpaikalle. Tänne oli saapunut Veikko Matinolli kertomaan kuppikiviin kohdistuneista tutkimuksistaan.
Matinolli on koonnut kirjoihinsa Suomen kuppikivet I-II suuren määrän Suomesta löytyviä kuppikiviä. Matkakilometrejä hänelle on tullut kymmeniätuhansia vuosien mittaan kiviä etsiessään.
Matinolli kertoi millaisista paikoista kiviä kannattaa etsiä ja näytti meille kuppikallioksi arvioimansa kohteen Hääkivellä. Tutkimukset jatkuvat ja hän ottaa mielellään vastaan vihjeitä mahdollisista kuppikivistä.
Hääkivellä teimme myös nuotion ja makkaraa paistaessamme ja eväitä nauttiessamme Anssi Alhonen kertoili pääsiäisen ajan perinteistä, olihan retkeilypäivä osunut virposunnuntaiksi.
Hääkiveltä siirryimme retken viimeiseen kohteeseen Päivääniemen kalmistoon. Täällä arkeologi Heidi Mehtonen kertoi alueesta. Kalmisto on täynnä röykkiöitä ja tällä hetkellä Metsähallituksen hoidossa. Alueen vesakoitumista on ehkäisemässä kesäisin lampaita.
Suurimman röykkiön silmäkiven luona Heidi Mehtonen kertoi alueelta tehdyistä löydöistä ja tutkimustekniikasta. Hän harmitteli jo 1800-luvulla alkaneita kaivauksia, jotka ovat tuhonneet tietoa, mitä nykytutkimustekniikalla olisi saatu pelastettua.
Päivän päätteeksi etsimme ja löysimmekin Veikko Matinollin kirjassaan mainitseman kuppikiven. Kivestä löytyi ainakin yksi selvä kuppi, jonka Heidi Mehtonenkin arvioi aidoksi. Tähän päätimme retkemme ja tietenkin jätimme hieman viinaa kuppiin.