Repo itki riukutteil,
Alla vuoren voivotteil;
»Miss’ lie miun poloin poijain,
Linnun laihan lapsuein?
Lieko soilla, vai lie mailla,
Vai lie pitkill’ vesillä,
Vai lie herran helmoloina,
Papin pai’an kauluksina?
Jos istun revon rekkeen,
Revoll’ on reki matala,
Joka kanto koapasoo,
Joka oksa ottasoo:
Istunk ilveksen rekkeen,
Ilves viep’ ison kottiin,
Emon maireen majoille,
Jos käyn jänön jälille,
Jänis peittää jälleen,
Koukkupolv’ potkasoo,
Sitt’ en tiiä itsekkään,
Kuhus joutunen poloinen.»
Revon valitus inkeriläisestä Vuolen kylästä vuodelta 1895. Pienellä kylällä on surullinen historia. Stalinin vainoissa 1930-luvulla Vuole jyrättiin käytännössä maan tasalle ja asukkaat vietiin vankileireille.